Pettymyksiä ja iloisia yllätyksiä

Olen ollut sitä mieltä, että ulkomailla hyvän ruokapaikan löytäminen ei ole vaikeaa. Kunhan muistaa muutamat perusperiaatteet ravintolan valinnassa, niin etukäteen hankituille suosituksille ei ole tarvetta. Alan olla vakaasti toista mieltä.

Olen ajatellut, että Espanjassa ja muissa maissa, joissa ulkona syömisellä on pitkät perinteet ja muutenkin vahva ruokakulttuuri, hyvä ruokapaikka löytyy sillä, että kävelee kylille ja valitsee mieleisensä. Kunhan nyt muistaa, ettei ihan typötyhjään ravintolaan mene ja katsoo vähän, ettei paikka ole pelkkä turistisyöttölä (toisin sanoen tarkistaa, että asiakaskunnassa on myös paikallisia).

Olen kuvitellut, ettei esimerkiksi Välimeren maissa huonosti syöminen ole mahdollista. Nyt olen syönyt tarpeeksi monta ei nyt niin kovin kummoista -tason lounasta ja illallista, että alan olla eri mieltä. Olen päätynyt syömään korkeintaan keskinkertaista tai suorastaan huonoa ruokaa muun muassa Barcelonassa ja Pariisissa. Voisi kuvitella, ettei Ranskassa huonosti syöminen ole mahdollista, mutta näköjään on.

Aasialaista Espanjassa?
Ibizan reissu rapisti entisestään vanhaa mielipidettäni siitä, että hyvän ruokapaikan löytäminen ei voi olla vaikeaa Välimeren maissa. Ennakkoon luin useammasta paikasta, että Santa Euláriasta löytyy ravintolakatu, Carrer Sant Vicent. Kävelykatu, jonka varrella on useita ravintoloita. Kuvittelin, että sinnehän sitä sitten suunnataan ja valitaan joka ilta eri ravintola. Totuus oli, että ravintolakatu oli kyllä nimensä veroinen, mutta joka toinen niistä rafloista oli jonkinsortin aasialainen. En matkusta Espanjaan syödäkseni thaimaalaista tai kiinalaista, vaikka molemmista tykkäänkin.

Joten alan olla Helena Petäistön ja ranskalaisten kanssa samoilla linjoilla, että uudessa kaupungissa kannattaa luottaa suosituksiin. Petäistö kirjoittaa aiheesta Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa -kirjan esipuheessa. On ihan fiksua ottaa vähän selvää ennakkoon, missä on hyvä murkinoida, lukea lehtien matkailujuttuja ja kysellä paikan päällä vierailleilta. Sama toki pätee myös majoituksen valinnassa. Toki kannattaa miettiä kenen suosituksiin luottaa, mutta jos sama ravintola mainitaan useammassakin lähteessä, niin paikka kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa ennen lopullista päätöstä.

Ca Na Ribes

Iloiset löydöt
Petäistö kirjoittaa edellä mainitussa oppaassaan, että “useimmiten summamutikassa kaupungilla harhailu on tuottanut vain mitäänsanomattomia kokemuksia tai suorastaan pettymyksiä”. Onneksi omalle kohdalleni on sattunut myös iloisia löytöjä, joten ihan lopullisesti en ole menettänyt uskoani sattumalta kivan ja hyvän ruokapaikan löytämiseen.

Venetsiassa valkkasimme ravintolan sivukujalta pelkän listan perusteella. Sisällä iloksemme huomasimme, että lounastamassa oli myös gondolieereja – voisiko varmempaa vakuutta hyvästä ruuasta ollakaan. Ja kyllä, lounas oli hyvää. Yksi elämäni parhaimmista thaimaalaisista Thaimaan ulkopuolella, jossa olen syönyt, löytyi pienestä Råån kylästä Ruotsin länsirannikolta. Thaimaalainen ravintola Ican ja apteekin naapurissa itsessään oli jo yllätys, mutta loistava ruoka oli vielä isommin iloinen yllätys.

Vielä iloisempi olin Lanzarotella nautitusta tapas-lounaasta. Vihoviimeiseksi odotin turistisaarella saavani niin loistavaa lounasta, mutta kyseinen ruokailu on herkullisuudessaan yksi minun top 5 -ruokamuistoja reissun päältä. Mutta mitä muuta voi odottaa ravintolalta, jonka tarjoilijat ovat vanhempia espanjalaisia herrasmiehiä. Paikallisia taatusti, kun  osasivat muutamasta pilvenriekaleesta ennustaa, että kohta sataa. Onneksi uskoimme heitä ja siirryimme tilaamaan jälkkärikahvit sisälle.

Mitä söimme Ibizalla?
Hotellihintaan erikoistarjouksena kuulunut puolihoito vähän laiskisti ja söimme lopulta hotellilla useammin kuin oli etukäteen ajatellut. Santa Euláriassa on ravintoloita, joista valita. Ihan hirveitä turistico-paikkoja ei katukuvassa näkynyt (= “ne” valkoiset muovituolit ja pitkä lista hampurilaisia, sandwichejä ja metsästäjänleikkeitä), mikä oli mukavaa. Koska Kokenut Aasian-matkaaja on siideri-ihmisiä, niin söimme satamassa sijaitsevassa sidreria SidrAsturissa yhtenä iltana. Paikan erikoisuus on asturialainen siideri, jota valutetaan korkealta laseihin.

Soul Good

Reissun paremmalle illalliselle suuntasimme Ca Na Ribes -ravintolaa Carrer Sant Vicentille. Ravintola on perustettu vuonna 1926 ja on yksi vanhimpia ruokapaikkoja koko saarella. Ei kovin huono suositus ja paikka näytti olevan kohtalaisen täynnäkin. Suosion perusteella uskalsi odottaa hyvää ruokaa. Alkuun pimientos de padrón -annos puoliksi, pääruuaksi Kokeneelle Aasian-matkaajalle entrecôte ja minulle kalaa. Päätteeksi espressot ja crema catalana, joka oli niin iso, että siitä riitti hyvin kahdelle. Suosittelen lämpimästi, jos satut nurkille.

Ibizalla tehtiin myös yksi iloinen löytö. Kävelimme yhtenä päivänä Niu Blau -rannalle lounaalle Soul Good -rantabaariin, joka on lähinnä pieni koju ja terassi sen ympärillä. Lista oli suppea, mutta jotain ihan muuta kuin rantaravintoloiden perinteinen hamppari- ja pizzalista. Lounaaksi nautittu bocadillo, jonka sisällä oli avokadoa ja graavattua tonnikalaa, oli to-del-la hyvää. Nam vieläkin. Päälle vielä jääespresso paikallisen paahtimon kahvista, niin sisäinen kahvikissakin kehräsi illalliseen asti.

Advertisements

Historiaa ja shoppailua

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen Ibizasta? Niinpä, bileet ja yöelämä. Onneksi 2000-luvun Ibiza on paljon muutakin. Mieleen tulee myös hipit ja joogaretriitit. Ihan joogalla nirvanaan -lomalla ei oltu, vaikka meidän lomamme kallistui enemmän siihen suuntaan kuin Pacha-, Amnesia- ja Ushuaïa-yökerhoihin. 

Onnistuneen loman rakennusaineita olivat tällä reissulla edellä mainitun hiljaisuuden lisäksi aikatauluttomuus ja se, ettei kukaan keskeyttänyt. Lasten ruoka-ajat rytmittävät perheessä niin arkea kuin lomailuakin ja reissun päällä tekemisiä on suunniteltava sen mukaan, milloin ja missä syödään. Aikuisten lomalla oli aivan mahtavaa, kun sai syödä just silloin, kun nälkä alkoi kurnia. Tarkoitti lähinnä siis pitkälle iltapäivään venyvää lounasta, iltapäivän suolapalaa hotellihuoneen parvekkeella ja myöhäisiä illallisia. Kolmas tekijä, joka auttoi rentoutumaan oli se, ettei tarvinnut olla 24 h valmiudessa, että kohta joku tulee ja keskeyttää mitä ikinä olikaan tekemässä. Ihanan nautinnollista ja rentouttavaa, minkä ansiosta nirvana-olotilan saavuttamiseen ei tarvinnut joogaa.

Rento Santa Eulària
Bilettäjille on omat mestansa Ibiza Townissa ja Sant Antoni de Portmanysta, mutta meillä oli haussa enemmän rentoutuminen kuin yöelämä, niin valitsimme tukikohdaksemme Santa Eulária Des Riun. Kokeneen Aasian-matkaajan työkaveri on lomaillut Ibizalla useamminkin ja hän suositteli tätä saaren kolmanneksi suurinta kaupunkia meille (asukasluku vajaa 14 000). Voimme suositella sitä edelleen muillekin.

Rantalomakohteessa tykkään, että kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä ja Santa Eulària des Riussa kaikki on kompaktisti lähellä. Meidän hotellilta toki oli reilun vartin kävelymatka satamaan ja keskustaan, mutta minulle 15–20 minuuttia on kävelymatka. Sitä paitsi rantoja pitkin kulki polku, jota kautta pääsi niin sanotusti maisemareittiä kylille. Ja kun hotellilla oli uima-allas, niin tarvetta tampata kylälle moneen kertaa päivässä ei ollut (päivällä rannalle ja illalla uudestaan syömään).

Santa Eulàrian keskusta levittäytyy Plaça d’Espanyan ja kaupungintalon läheisyyteen. Kaupungintalolta laskee kävelykatu suoraan rantapromenadille, jota pitkin pääsee satamaan ja hiekkarannalle. Kaupungin nähtävyys on Puig de Missa -kukkulan laelle rakennettu Església de Puig de Missa. Paikalla on ollut jo vuonna 1302 kappeli ja nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1568. Kirkko on rakennettu linnoituksen keskelle, ja paikalliset ammoisina aikoina pakenivat sinne merirosvohyökkäyksiä.

Ibizan ainoa joki kulkee Santa Euláriassa. Joki on hieman isotteleva nimitys kyseiselle mereen laskevalle pienelle virralle, mutta sen varrelle on rakennettu kiva kävelytie. Puig de Missalta pääsi laskeutumaan joen rantaan ja sen vartta pitkin meren rannalle. Mukava kävelyretki, jos pysyy kartalla eikä kuumuudessa kävele ylimääräistä ketunlenkkiä.

Paikallisbussiretki pääkaupunkiin
Olisimme varmaan saaneet tuliaiset ostettua Santa Eulàriasta, mutta läksimme paikallisbussilla Ibizan pääkaupunkiin ostoksille (bussimatka yhteen suuntaan maksoi kolmisen euroa). Ibiza Townina tunnetun kaupungin virallinen nimihän on katalaaninkielinen Eivissa, ja siellä on vajaa 50 000 asukasta.

Heinäkuun alussa alennusmyynnit olivat vasta alkamassa ja osa ei ollut vielä aloittanut ollenkaan, joten ale-prosentit olivat maltillisia. Silti odotin tekeväni edes jotain löytöjä varsinkin vaatekaupoista, mutta tulin takaisin tyhjin käsin. Koko reissun shoppailusaldo omalta osaltani oli yhdet kengät, kun taas Kokenut Aasian-matkaaja löysi vaikka mitä, muun muassa läjän t-paitoja.

Samalla Eivissan reissulla kävimme turreina ihmettelemässä muurien suojassa kukkulalla sijaitsevaa vanhakaupunki Dalt Vilaa. Kukkulalla ylös ja alas risteilevillä pittoreskeilla kujilla oli kiva kuljeskella päämäärättömästi. Alue on niin pieni, ettei eksymisen vaaraa juuri ole. Tännekin paikalliset aikoinaan pakenivat muurien suojaan merirosvojen hyökkäyksiä. Dalt Vilan korkeimman kohdan läheisyydessä sijaitsee katedraali, jonka nurkilta avautuu hienot maisemat satamaan ja merelle. Lounaalle pysähdyimme hauskaan S’Escalinata -baariin, jonka terassi oli käytännössä kadun rappuset. Niille oli sijoitettu matalia pöytiä sekä säkkituoleja ja palleja. Hauska paikka, suosittelen pysähtymään edes lasilliselle.

Tekstin pääasiallisena lähteenä on käytetty Lonely Planetin Pocket Ibiza -opasta, joka on painettu 2015.

Kyyhkysen kujerrusta ja ilmastoinnin hurinaa

Baleaarien kierros on saatu päätökseen, kun kaksin-matka Ibizalle on onnistuneesti tehty. Voin heti alkuun hehkuttaa, että kaikin puolin kannatti. Sekä matkakohde että majoitusvalinta olivat nappiratkaisuja. Toiveissa oli rento loma, jonka aikana voi olla rauhassa ja nauttia olostaan. Ibiza todellakin täytti nämä toiveet.

Yksi suurimpia syitä onnistuneeseen reissuun oli onnistunut majoitusvalinta. Pohdimme pitkään asiaa, sillä löysimme mukavanoloisen Airbnb-kämpän Santa Eulària des Riusta, jonka olimme valinneet Ibizan-tukikohdaksemme. Toisena vaihtoehtona oli hotelli kaikkine hotellin mukavuuksineen. Päädyimme lopulta K18-hotelliin kuten kerroinkin. Tripadvisor osasi ennakolta varoittaa, että muut majoittujat ovat harmaahapsia, ja niin he olivatkin suurimmaksi osaksi iäkkäämpiä britti- ja saksalaispariskuntia. Joukkoon mahtui jokunen nuorempikin pariskunta ja muutama (nais)kaveriporukka, mutta eipä tuo meitä juuri haitannut.

Hotelli ei todellakaan hurmaa sisustuksellaan tai muuten aiheuttanut mitään wow-fiilistä, mutta se mihin erityisesti ihastuin oli hiljaisuus. Maksoimme ekstraa huoneesta, jolla on omat aurinkopedit ja vitsit, se raha oli hyvin käytetty. Huoneen parvekkeelta pääsi hotellin kattoterassille, jolla meidän aurinkopetimmekin sijaitsi. Auringonottoon pyhitetyt päivät vietettiinkin sitten siellä. Ja se hiljaisuus siellä kattoterassilla. Jotain ihan uskomatonta. Ainoa ääni, mitä siellä kuului oli kyyhkysten kujerrus ja ilmastoinnin hurina. Olin ajatellut kuuntelevani musiikkia samalla, kun löhöän ja luen kirjaa – en kaivanut kuulokkeita esille koko viikolla, koska hotellin tarjoama soundtrack oli hunajaa korville.

Kattoterassilla oli myös hotellin chill out -alue, joka käytännössä tarkoitti varjojen alla sijaitsevia sohvaryhmiä. Muutamana päivänä oli vähän on niin kuuma -tunnelmat ja lötköteltiin sohvilla varjossa, kun omat aurinkolaverit olivat suorassa auringon paisteessa (varjoa ei siis kuulunut huoneen varustukseen). Perusmeiningillä ensimmäiset altaan ympärillä olevat aurinkopaikat oli varattu jo puoli kahdeksalta. Tai mistä minä tiedän, kuinka aikaisin ne oli varattu. Aikaisin aika, jolloin itse olin liikkeellä oli puoli kahdeksan ja silloin oli jo useampia varattuna. Oli ihana tietää, ettei tartte kytistellä vapaata aurinkotuolia, jos viettää osan päivästä muualla.

Saimme erikoistarjouksena aamiaisen kanssa samalla hinnalla puolihoidon ja söimmekin sitten muutamana iltana hotellilla. Ruuat olivat vaihtelevia: osa hyviä, osa ei niin täräyttäviä, osa perustasoa. Aamiainen oli iso syy, miksi valitsimme hotellin ja se oli odotusten mukaisesti hyvä. Lisäpisteet siitä, että kahvi tuotiin termarissa pöytään ja kuohuviiniä oli tarjolla. Tosin en tiedä, eikö muiden matkustajien lääkitys kestänyt alkoholia vai mistä johtui, mutta illallisella pisti silmään kuinka harvaan pöytään tilattiin viiniä ruokajuomaksi. Juomistahan toki piti maksaa erikseen.

Polku rantaa pitkin kylälle.

Hotellin plussat ja miinukset
+ hiljaisuus
+ kattoterassin chill out -alue
+ uima-allas
+ valmis aamiainen
+ omat aurinkopedit
+ ei muiden lapsia kiljumassa
+ hiljaisuus
– ei mahdollisuutta syödä ulkona
– aurinkopetien varaajat