Ruokaa, nälkä

Montako blogitekstiä voi repiä yhdestä viikon mittaisesta all inclusive -valmismatkasta? Näköjään ainakin kolme. Palaan reissutunnelmiin vielä sapuskoiden osalta, koska hyvin syöminen on mielestäni yksi keskeisimmistä elämäniloista ja aika olennainen osa lomailua. Uudet ravintolat ja makuelämykset ovat minulle yksi syy reissata ylipäätään.

menorcaruuat3

Alkushokki Menorcan ruokiin oli aikamoinen. Ensimmäisen päivän all inclusive -lounas ei nimittäin vakuuttanut ollenkaan. Olin itseasiassa aika järkyttynyt. Ja niin oli Kokenut Aasian-matkaajakin. Apua, olemmeko koko viikon sidottuja näihin ruokiin -ajatus ehti jo vallata mielen. Pohdimme siinä lounaspöydässä, että jos tämä on tätä koko ajan, niin jep, käymme kylillä lounaalla useampana kuin yhtenä päivänä. No, ei siinä vaiheessa tiedetty kylän ravintolatarjonnan ankeudesta.

menorcaruuat4Onneksi jo ensimmäisen päivän illallinen osoittautui huomattavaksi paremmaksi kuin saman päivän lounas, ja sen jälkeen tarjonta parani vielä entisestään. Missään vaiheessa mitään ooooh, uuuuh aivan mahtavaa -tasoa ei saavutettu, mutta loppuviikon ruuat vastasivat odotuksiani. Paistopisteessä jopa ylitettiin odotukseni, sillä parilan ääressä työskentelevä kokki loihti lautasille todella maukasta kalaa ja lihaa. Aika usein olen saanut Välimeren maissa kuivaksi vedettyä kanaa, jossa ei ole mausteita juuri ollenkaan. Näiden kana ja kalkkuna olivat meheviä ja niissä oli makua. Buffetin parasta antia olivat mielestäni merenelävistä tehty paella ja gazpacho, Kokeneen Aasian-matkaajan mielestä juustot ja lasten mielestä jäätelöt – päivittäin vaihtuva erikoismaku piti tarkistaa ensimmäisenä. Iloinen yllätys olivat myös yhtenä iltana tarjolla olleet simpukat, niitä ja merenelävä paellaa olisin voinut syödä useampanakin iltana.

Ainoa iso miinus lopulta tuli salaattipöydästä, jonka tarjonnasta puolet oli etikkaliemessä uitettuja. Esimerkiksi porkkanaraaste oli kummanmakuisessa liemessä. Tomaatti, kurkku ja salaatti olivat lopulta ainoat, joita sieltä tuli kerättyä lautaselle säännöllisesti. Onneksi myös lounailla ja päivällisillä oli runsaasti hedelmiä tarjolla, ja vedinkin melkein joka ruokailulla vesimelonia, ananasta ja hunajamelonia. Kahvikissana kaipasin jo muutaman päivän jälkeen parempaa sumppia, automaatin ruikkima espresso oli onnetonta, vetistä ja pahanmakuista. Onneksi automaatin café con leche oli juotavaa, mikä pelasti aamut.

menorcaruuat2

Suurin pettymys
Suurin pettymys ruokaosastolla olivat tapakset. Itseasiassa tämä oli varmaan koko reissun kaikista osa-alueista suurin pettymys. Odotin saavani ihania tapaksia edes kerran. Tässä odotuksia nosti erityisesti se, että söimme Lanzarotella tyttöjen päivänä herkkutapaksia. Olen myös Manner-Espanjan puolella päässyt syömään todella ihania tapaksia. Erityisesti haaveilin herkullisista katkaravuista, saarella kun olimme. Mutta ne jäivät saamatta. Hotelilla oli yhtenä päivänä illan erikoisuutena tapakset, mutta ne olivat kaikki leivän päälle koottuja. Viidestä erilaisesta kolmessa oli raaka-aineena lohta, joten variaatiokaan ei ollut kovin ihmeellinen. Lisäksi en välitä kauheasti vaaleasta pullaleivästä, joten ne eivät olleet niin houkuttelevia.

menorcaruuat6

Iltapalaa terassilla.

Ciutadellassa pysähdyimme lounastapaksille ja ainakin siinä kuppilassa tarjolla olevista vaihtoehdoista suurin osa oli erilaisia leivitettyjä palleroita (joita oli muuten hotellillakin tarjolla useampana päivänä, ovatko nämä joku menorcalainen erikoisuus?). Eikä niitä katkarapuja ollut tarjolla sielläkään. Lihapullat tomaattikastikkeessa olivat onneksi niin herkullisia, ettei tapas-osasto vetänyt ihan kokonaan naamaa mutrulle.

Mikään suuri kulinaristinen ristiretki meidän Menorcan reissumme ei siis ollut, mutta saimme itsemme ruokittua joka päivä eikä ihan totaalisen pahaa ruokaa osunut kohdalle kertaakaan. Paikallisia erikoisuuksia pääsi onneksi maistamaan myös hotellilla. Menorcalainen juusto ei mielestäni ollut mitään niin ihmeellistä, syötävää kyllä, mutta manchego on parempaa. Juomapuolella paikallinen gini on kokeilemisen arvoista, varsinkin pomadassa, jossa sen sekaan kaadetaan sitruunalimonadia. Tarkemmin paikallisesta ruokakulttuurista ja erikoisuuksista kannattaa lukea Rantapallon jutusta.

menorcaruuat7

Illallisella oli lähes joka ilta jokin “illan erikoisuus”, yhtenä iltana se oli kakkubuffet, jossa oli Hämiksen lisäksi tarjolla Frozen-kakkua.

menorcaruuat1Koko loman yhteenvetona:
+ kiva hotelli
+ hyvä huone
+ hotellin monipuolinen aktiviteettitarjonta
+ kiva lenkkireitti meren rannalla
+ kompaktinkokoinen saari mahdollistaa omatoimiretkeilyn

– hotellin salaattipöytä
– tapas-pettymys
– aurinkopaikkojen varaaminen
– kylän turistisuus

Terveiset Kanarialta, osa 1

All inclusive perheloma Kanarialla on vietetty. Reissu oli niin totaalisen all inclusive, että hotelli tarjosi nettipaaston samaan hintaan. Luvattua oli, että nettiyhteys on hidas. Sain edellisen tekstin vaivoin ladattua ekana iltana, jonka jälkeen yhteys katkesi sitten lopullisesti. Myönnän, että hyvää tekee olla välillä hetki ilman lärvikirjaa, sähköpostin vilkuilua ja (turhaa) nettiselailua. Olen uutisaddikti, mutta parin päivän jälkeen uutisnälän taltuttamiseen riitti lähimarketissa luetut suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien otsikot.

kanaria_blog (2)

Mutta mietteeni all inclusivesta? Olen ehkä hiven ristiriitaisin tunnelmin. Olen sataprosenttisen varma, että tällä matkaseurueella ja tämän ikäisten lasten kanssa tämä oli ehdottomasti helpoin vaihtoehto. Näin kahdesta syystä: ruokailut ja Bamse-kerho. Alle kouluikäisten lasten kanssa on vain niin paljon helpompaa mennä buffet-ravintolaan syömään kuin lähteä arpomaan ravintolaa. Varsinkaan iltaisin kun takana on touhukas lomapäivä auringossa, väsy ehkä jo alkaa pienimpiä painaa, nukkumaan olisi hyvä päästä ajoissa ja nälkäkin kurnii kaikkien mahassa.

kanaria_blog (7)En nyt sano, että alle kouluikäisten kanssa reissaaminen vaatii all inclusiven. On mahdollista matkustaa omatoimisesti ja ruokkia lapset joka päivä eri ravintolassa, mutta se vaatii ennakointia. Joko ravintola valitaan jo aiemmin valmiiksi ja ruoka-aikana sinne suunnataan määrätietoisesti suoraan tai sitten paikan valintaan varataan aikaa ja hotellilta lähdetään hyvissä ajoin liikkeelle. Minun nyrkkisääntöni on, että pöytään pitää istua puoli tuntia ennen ruoka-aikaa, jotta sapuskat ovat pöydässä ennen nälkäkiukkua.

kanaria_blog (4)Maailman vahvimman nallen huomassa
Ihastuin Bamseen. Seurueen seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta viettivät viisi aamupäivää Bamse-kerhossa ja tykkäsivät. Äitikin tykkäsi. Kiharatyttö pääsi ikäistensä seuraan touhuamaan, leikkimään ja askartelemaan pariksi tunniksi. Sillä välin Hymypoika söi lounaan ja nukahti rattaisiin, joten oma lounas sujui kohtuullisen rauhallisissa tunnelmissa, kun samaan aikaan tarvitsi huolehtia vain yhden lapsen syömisestä.

Iso plussa oli Bamsen pizzabileet. Yhtenä iltana lapsille järjestettiin pizzabileet, joissa oli pizzan ja vaahtokarkkien syönnin lisäksi ohjelmassa tanssia, nallukan vierailu ja askartelua. Eikä aikuisia päästetty mukaan! Käytännössä siis jos mukana on vain 3–5-vuotiaita lapsia, niin vanhemmilla on mahdollisuus yhtenä iltana syödä aikuisten kesken. Aivan mahtavaa ajattelua matkanjärjestäjältä.

Ravintolat ja ruoka
En odottanut ennakkoon suuria hotellin ruokatarjonnalta ja buffettien valikoima vastasi kyllä käsitystäni. Minulle hyvä ruoka on yksi jutuista, jotka tekevät loman ja Kanarialla ruuat eivät valitettavasti oikein iskeneet. Valikoima oli turhan samankaltainen päivästä toiseen, eikä taso ollut kuin keskinkertainen. Joitain hyviä joukossa oli, pari todella hyvää, mutta pääsääntöisesti aika keskinkertaista. Lisäksi epätasalaatuisuus vaivasi: paistopisteeltä saattoi saada peräkkäin ensin kypsän ja sitten täydellisesti paistetun pihvin, vaikka molemmat oli tilattu mediumeina.

kanaria_blog (5)

Mutta suurin valituksen aihe hotellin ravintoloiden suhteen on mökä, mikä niissä oli. En kuvitellut, että lapsiperhehotellissa olisi hipihiljaista, eivätkä astioiden kilistelykalistelu ja lasten äänet häiritse minua, mutta kiviseinät moninkertaistivat mökän määrän epämiellyttävälle tasolle. Varsinkin ensimmäisellä illallisella suorastaan sattui korviin. Hotellin jokaisessa ravintolassa oli kivilattiat ja -seinät, eikä minkään sortin verhoja, kankaita tai paneeleita vaimentamassa melua, joten kanaria_pokkari (3)edes ravintolan vaihtaminen ei auttanut. En ole ainoa, jota asia meidän porukassamme häiritsi, vaan asiasta oli puhetta joka päivä.

Teimme myös yhden mokan ruokailujen suhteen. Kävimme lounaalla aina yhdessä ja samassa ravintolassa, jossa oli tarjolla enemmän hot dog- ja pasta-tyyppisiä juttuja, kun toisessa ravintolassa olisi ollut ihan kunnon lounaskin tarjolla. Kyseinen snack-paikka oli ainoa, josta sai ruokaa kello 11 alkaen, ja Hymypoika oli jo päiväunilla ennen kuin varsinainen lounasravintola avautui tuntia myöhemmin. Olisimme kuitenkin voineet mennä toiseen ravintolaan Kiharatytön kanssa.

kanaria_blog (3)

Mikki-allas oli useimpina päivinä meidän omassa käytössämme.

Onnistunut reissu
Olin toivonut hotelliruokien suhteen positiivista yllätys, mutta ne vastasivat odotuksia ja sain kaikesta huolimatta mahani täyteen. Hyvin syöminen oli iso ja tärkeä osa lomailuani jo ennen lapsia, ja lasten kanssa ruokailujen merkitys on kasvanut entisestään, vaikkakin eri tavalla. Muuten reissu oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen, että lähdettiin. Hotelli oli tähtiensä tasolla, huoneet olivat siistejä, altaita riittävästi ja ainakin marraskuussa aurinkopetejä näytti riittävän kaikille. Toki pääaltaan alue oli se, missä oli eniten ihmisiä, mutta rauhaa kaipaavillekin löytyi oman nurkkansa.

Hotellin aktiviteettitarjonta yllätti minut myös positiivisesti. Lähes joka päivä oli altaalla viihdeohjelmaa lapsille, kulkueita ja klovni-esityksiä. Iltaisin olisi ollut oma show lapsille myös hotellin yökerhossa, mutta kävimme Kiharatytön kanssa katsomassa sen vain yhtenä iltana, sillä se oli niin myöhään, että meidän muksumme olivat siihen aikaan jo peiton alla. Aikuisille suunnatut iltashow’t jäi myös näkemättä, sillä kokoonnuimme iltaisin yhden huoneen terassille ja viihdyimme siinä omalla porukalla (huoneet olivat toiveemme mukaisesti vierekkäin). Olin suunnitellut käyväni hotellin jumpissa, mutta valitettavasti ne olivat joka päivä samaan aikaan ja aina meidän ruoka-aikoinamme. Söimme lounasta ja seurasimme ikkunasta, kun vesijumppaajat kauhoivat ja polkivat vettä. Lenkkarit eivät olleet turhaan matkassa, sillä kävin parina aamuna lenkillä ihailemassa auringonnousua.

kanaria_pokkari (7)

Isä ja tytär ihmettelemässä tyrskyjä.

 

Voisko nämä ranskalaiset vaihtaa vaikka noihin paahdettuihin kasviksiin?

Lupailin vähän tuossa edellisessä kirjoituksessani, että urputan ravintoloiden lasten annoksista. Koska asia on nyt noussut muutenkin tapetille, niin hoidan oman avautumiseni tässä kohtaa pois päiväjärjestyksestä. Olen nimittäin ihmetellyt jo pidempään samaa asiaa kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön erikoistutkija Heli Kuusipalo: miksi joka hiivatun lasten listalla vaihtoehdot on lähinnä nakkeja ja ranskalaisia, parhaimmissa paikoissa kaikissa lasten annoksissa on lisäkkeenä ranskalaiset. Kuusipalon haastattelu löytyy Ylen sivuilta.

ABC-ketjun* kehitysjohtaja Antti Erikivi vastaa Ilta-Sanomissa Kuusipalon kritiikkiin, että automatkalla nakit ja ranskalaiset eivät ole arkisyömistä. Ja kyllä, olen samaa mieltä, että voihan sitä silloin tällöin syödä ranskalaisia ja nakkeja. Mutta kun on lasten kanssa reissussa viikon ja syö vähintään kerran päivässä ravintolassa, niin mielestäni kyse ei ole enää silloin tällöin ruokailusta. Ennen kuin joku ehtii esittää vastaurputuksena, että voihan sitä lomailla paikoissa, joissa voi itse kokata ruokansa, niin kysyn vaan, että mitäs lomaa se mulle ois? Kyllä makaronilaatikkoa saa arkena vääntää ihan tarpeeksi, joten lomalla haluan valmiiseen pöytään.

Raha, kate. Siinä suurimmat syyt miksi lapsille tuputetaan ravintoloissa ranskalaisia. Ne on helpot ja nopeat valmistaa, ja niistä saa hyvän katteen. Joitain harvoja paikkoja lukuunottamatta harva (ketju)ravintola oikeasti miettii, mitä maukasta ja ravitsemuksellisesti hyvää lapsille tarjoaisi. Olen ratkaissut tämän ongelman olemalla se rasittava mutsi: “voisko tähän lasten annokseen vaihtaa nämä ranskalaiset vaikka noihin paahdettuihin kasviksiin?“.

Lasten spagetti bolognese Kuala Lumpurissa oli sopivan kokoinen 3,5-vuotiaalle.

Lasten spagetti bolognese Kuala Lumpurissa oli sopivan kokoinen 3,5-vuotiaalle.

Annoskoko ja hinta
Lapsille tarjottava ruoka ei ole ainoa asia, joka minua urpututtaa perheen ravintolaruokailuissa. Toinen iso seikka on lapsille tehtyjen annosten koko, erityisesti niiden suhteettoman iso koko siihen nähden kuinka paljon alle kouluikäinen lapsi syö. En ole nähnyt montaa järkevän kokoista lasten annosta. Ihan oikeasti, parhaimmillaan pöytään on tuotu “lasten” annos moussakaa, josta olisi isokokoinen mieskin tullut täyteen. Mitä välii, voisi kysyä, mutta ruuan heittäminen roskiin on vain tyhmää.

Ymmärrän, että isommat lapset syövät isompia annoksia, ja samoja lasten annoksia tarjotaan 4-vuotiaan pienen tytön lisäksi 12-vuotiaalle kasvavalle pojalle. Onneksi osa ravintoloista on tehnyt “luovan” ratkaisun ja lasten annoksia saa kahta kokoa, pienemmille ruokailijoille vähemmän lihapullia ja kouluikäisille enemmän purtavaa.

Näissä paikoissa on etuna myös se, että kahden koon lisäksi on kaksi hintaa. Koska tämä on urputuskohta kolme aiheesta. Tuntuu kohtuuttomalta maksaa lasten annoksesta kymppi, varsinkaan, jos siitä jää vielä yli puolet syömättä. Parhaimmillaan yli puolet, kun aina ei oikein malta syödä (ja leikkipaikka on liian houkuttelevan näköinen). Ihan paras hinnoittelu mielestäni on se, että lapsen ruoka maksaa niitä monta euroa kuin on ikävuosia kertynyt. Ymmärrän, että tämä toimii oikeastaan vain silloin, kun tarjolla on noutopöytä.

Tämä ankka ui pöytään Krabilla.

Tämä ankka ui pöytään Krabilla.

Suuren maailman tyyliin
Heli Kuusipalo nostaa Ylen haastattelussa esille hyvän pointin siitä, että miksi lapsille pitäisi edes olla erilliset listat. Suuressa maailmassa, ruokakulttuuristaan kuuluisissa ja ylpeissä maissa kuten Ranskassa ja Italiassa lapsille ei ole omia listoja. Jos lapsi syö suosituksen mukaisesti 1-vuotiaasta alkaen kotona samaa ruokaa kuin aikuisetkin, niin miksi ravintolassa tilanne olisi toinen. Usein aikuisille on tarjolla ihan samantyyppisiä (pasta-) annoksia kuin lapsillekin ja kuinka monelle aikuisellekin lihapullat maistuisivat. Ja uskon, että nykylapset ovat jo kotona ja matkoilla tottuneet eksoottisempiinkin makuihin, eikä vuohenjuustoa syövä lapsi ole mikään erikoisuus enää.

Kaiken tämän urputuksen jälkeen aion edelleen viedä lapseni ravintoloihin syömään. Muumimaailma-reissun päätteeksi totesimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa, että tulevaisuudessa meidän strategiamme ravintolassa on tämä: ensin tilataan lapsille yksi annos, jonka muksut syövät puokkiin. Jos sen jälkeen jommalla kummalla tai molemmilla on vielä nälkä, niin tilataan toinen annos tai annetaan omalta lautaselta mahantäytettä. Ei mene ruokaa hukkaan, eikä makseta turhaan syömättä jäävästä ruuasta.

 

*) Kyseinen Ilta-Sanomien juttu oli mielestäni laiskasti tehty. Toimittajan ennakkoasenteellisuutta (lasten kanssa syödään vain ABC:llä) vai kiirettä, vai mitä, kun kommenttia oli kysytty vain ABC-ketjulta, eikä yhdeltäkään oikealta ravintolalta.

Suunnittele, varaudu ja jousta

Viimeisten parin kuukauden aikana olen lukenut kaksi kolumnia lasten kanssa lomailusta. Ensimmäiseksi käsiin osui KaksPlussassa (9/2013) julkaistu Katja Lahden Project Mama -kolumni Loma, joka tuntuu lomalta, ja muutama viikko myöhemmin Hesarissa (19.9.2013) Jaakko Kangasluoman Vain kahjo matkustaa lasten kanssa.

Kolumnit perustuvat aika synkkään käsitykseen lasten kanssa lomailusta, enkä ole aiheesta samaa mieltä, vaikka tunnistan molemmista tilanteita, joita on omallekin kohdalle sattunut. Lasten kanssa matkustaminen on haastavaa, se on totta. Täysin mahdotonta se ei ole, ja kyllä, siitä on mahdollista myös nauttia. Aikuisten on tärkeintä henkisesti asennoitua hommaan niin, että lapset huomioidaan kaikessa. Kaikki muu on ”tekniikkaa”: suunnittelua, varautumista ja joustamista.

Missä syödään?
Lasten kanssa reissaaminen vaatii ensinnäkin suunnitelmallisuutta. Etukäteissuunnittelu mahdollistaa lentokoneeseen ehtimisen ilman suurempaa kiirettä, ja sillä on mahdollista myös välttää pehmonallearmeijan mukana kantaminen.     

thai_pokkari (131)Perillä kohteessa on erityisesti mietittävä etukäteen, että missä ja milloin syödään ja nukutaan päikkärit, ettei olla uniaikaan lavataksissa tai ruokapaikkaa etsitä siinä vaiheessa, kun nälkäkiukku on jo iskenyt. Tässä kohtaa tosin ei ole suurta muutosta siihen, että matkustaisimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa kahdestaan, sillä minäkin olen hyvin lahjakas nälkäkiukuttelija.

Selkeät ruoka-ajat voivat olla matkalla joko päiväohjelmaa rajoittava tekijä tai sitten se juttu, jonka ympärille asiat suunnitellaan. Kiharatyttö ja Hymypoika syövät säännöllisen ruokarytmin mukaisesti niin arkena kuin reissussa, ja mielestäni se pohjimmiltaan helpottaa päiväohjelman suunnittelemista. Säännöllinen ruokarytmi ei tarkoita, että minuutilleen samalla kellonlyömällä syödään joka päivä, vaan sitä, että lapset syövät aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.

Ruokaa ja vaippoja
Toinen tärkeä seikka on varautuminen. Lapsille otetaan mukaan kaikki lennon aikana tarvittavat ruuat sekä varaudutaan pariin seuraavaan ruokailuun, koska mitä tahansa voi tapahtua. Samalla varaudutaan myös siihen, että äidille on pähkinäpussi mukana, sillä aikuisen nälkäkiukku on paras tapa pilata koko homma kaikilta.

Matkalaukkuun pakataan vaippoja muutaman ensimmäisen päivän tarpeiksi, joten heti ensimmäisenä kohteessa ei ole kiire etsimään meidän mussulle käy vain nämä -vaippoja. Lisäksi varaudutaan jo kotimaassa pieniin vastoinkäymisiin, mukaan lähtee muun muassa Nenä-Friida, kuumemittari ja lasten lääkkeitä.

Kolmanneksi on oltava joustava, koska itsestä riippumattomista syistä tapahtuu asioita, joita ei ole etukäteen suunnitellut ja sen vuoksi ihan kaikkeen ei osaa myöskään varautua. Toisin sanoen on osattava miettiä vaihtoehto B ja muuttaa suunnitelmaa välillä lennostakin, jos asiat eivät etenekään ihan niin kuin oli suunniteltu. Joustavuus ei tarkoita ylimääräisten kamojen roudaamista koko ajan mukana, vaan lähinnä henkistä asennettava luopua suunnitelmista välillä.

Rutiinipoliisitthailandia_kesä2011 (136)
Ne samat rutiinit, ruokailut, nukkumiset, vaipanvaihdot ja pyllynpyyhkimiset, on  hoidettava reissun päälläkin, mutta jostain syystä erilaisessa ympäristössä ne eivät tunnu niin rasittavilta. Tosin tämän toteutuminen vaatii sen, että molemmat vanhemmat osallistuvat loma-arjen ylläpitoon eikä toisen tarvitse olla ainoana rutiinipoliisina huolehtimassa päiväunista ja välipaloista.

Suunnittelusta, varautumisesta ja joustamisesta huolimatta lasten kanssa reissaaminen ei sovi kaikille, eivätkä kaikki lapset viihdy oudossa ympäristössä, joten ymmärrän myös niitä, jotka mieluummin jäävät kotiin kuin suuntaavat perhelomalle maailmalle. Toisinaan voi olla fiksumpaa pitää muutaman vuoden reissubreikki ja palata asiaan myöhemmin kuten Katja Lahti toteaa kolumnissaan: ”Lapset kasvavat, myös turisteina. Kuusivuotias on jo yhteiskuntakelpoinen homo sapiens, joka on ihan mukavaa matkaseuraa.”