Pakkauspaniikista ekaan pulahdukseen

Onnistuin lillumaan koko syksyn sellaisessa all inclusive -lomalle on ihan iisibiisi lähteä -tunnelmassa. Tämän viikon alussa fiilis kaikkosi lähes kertarysäyksellä. Tajusin, että pakkaaminen on silti tehtävä itse. Ja varsinkin: on itse muistettava ottaa kaikki tarpeellinen mukaan (tarpeettomanhan voisi ihan huolella unohtaa).

Päänraavintaa aiheutti muun muassa ulkopukeutuminen kotimaassa, tämä kylmästä lämpimään -matkaamisen pikku ongelma. Ei nimittäin huvita raahata lasten toppahaalareita mukana, joten päädyimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa siihen, että lapset lähtevät kaupunkitakeillaan ja syyslenkkareilla taksimatkalle kentälle, vaikka lähtöaamuksi luvattiin kylmähköä keliä. Itsellekin otimme aika ohuet takit päälle, jotta ulkokamat mahtuisivat mahdollisimman pieneen tilaan koneessa. Eikä niitä lopulta otettu lämpöön mukaan ollenkaan, sillä vuokrasimme matkaseuralaisten kanssa säilytyslokeron lentokentältä. Lokeron hinta kahdeksalta päivältä on 40 euroa, jota en ehkä yksin maksaisi, mutta kakskymppiä on kohtuullinen summa siitä ilosta, että on yksi nyssykkä vähemmän.

Lopulta kirjoitin ihan ylös, että mitä kaikkea pitää tehdä ennen lähtöä. Jostain syystä minulla on kumma tapa kerätä näihin ennen lähtöä to do -listoihin kaikkea sellaistakin, mikä ei ole olennaista itse lähtemisen kannalta. Niin kuin, että kaikki pyykit on silitettävä ennen lähtöä. Eiköhän se riitä, että silittää ne, mitä ottaa mukaan. Nythän vielä suurin osa oli jo kaapissa valmiina, kun ei t-paidoille ja shortseille ole hirveästi ollut viime aikoina käyttöä.

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että koti jää siistiin kuntoon. En nyt alkanut ennen lähtöä kuuraamaan lattioita, mutta keittiön pöydät on pyyhitty, eteinen ei ole täynnä kuraa ja sänky on pedattu. Edes näennäisesti siistiin kotiin on vain paljon kivempi tulla reissun jälkeen.

Osaanko olla ilman?IMG_20141115_190824

Varhain aamulla lähtevän lennon takia veimme matkalaukut lentokentälle jo edellisenä iltana, joten pakkaaminen oli tehtävä hyvissä ajoin. Siis toisin kuin mihin olen tottunut. Aina, aina pakkaaminen jää viimeiseen viimehetkeen. Riekun pitkälle yöhön järjestelemässä ja etsimässä kamoja, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Ennakkoon olin vähän huolestunut miten osaan olla ilman sitä viimeisen yön pakkausrypistystä. Kuvittelin, että voisin vain heittäytyä sohvalle ja nauttia vaikka yhden terästetyn glögin vielä ennen (aikaista) nukkumaan menoa.

Eihän se niin mennyt. Minun vastuullani ollut matkalaukku oli valmis juuri sillä minuutilla, jonka Kokenut Aasian-matkaaja oli ilmoittanut lentokentälle lähtöajaksi. Sen jälkeen oli vielä käsimatkatavarat pakkaamatta ja noin sata muuta asiaa tekemättä. Riekuin siis kuitenkin liian pitkälle yöhön valmistautumassa lähtöön ja yöunet jäivät turhan lyhyiksi.

Tässä oli siis olemassa kaikki ainekset aika tuskaiselle lentomatkalle, kun kaikki ovat väsyneitä ja lapset jännittyneitä. Lento kuitenkin meni kohtalaisen hyvin koko seurueella. Lapset olivat reippaita ja innoissaan, kun vihdoin olimme matkalla. Ekaa iltaa toki värittivät väsymyksen aiheuttamat purkaukset, mutta ainakin uni tuli ilman ylimääräisiä venkoiluja. Myös itselle.

Nyt on loman ensimmäiset pulahdukset hotellin altaaseen tehty, joten koko konkkaronkka alkaa olla lomamoodissa. Itse toivon, ettei ensi yönä tarvitse herätä keskellä yötä kovaääniseen tanskalaisten jutusteluun. Tähän väliin olisi kiva saada yksi hyvin nukuttu yö, että pääsisi vielä syvemmälle lomatunnelman huolettomuuteen lillumaan.

Advertisements

Viimeinen pakkausrupeama

Tässä kun laukkuja pakataan tälle reissulle viimeistä kertaa, niin pakko hieman ylpeillä sillä, kuinka vähällä olemme pärjänneet. Ja silti kaikki tarpeellinen on mukana. Lähdimme Suomesta kahden matkalaukun kanssa. Yhteispaino laukuilla oli vajaa 48 kiloa, joista noin 12 kiloa oli Hymypojan ruokia. Tästä voi päätellä, että ei, meillä ei ole matkalaukullista leluja mukana. Luin jommankumman iltapäivälehden matkailu-liitettä ja siinä joku perhe kertoi ottavansa kahdelle lapselleen reissuun mukaan yhden matkaukullisen leluja (pahoittelen huonoa lähdeviitettä, mutta lehti tuli luettua jo Dolphin Baylla, joten se jäi sinne). Ei ole kyllä kaivattu yhtään tämän enempää romuja mukaan. Muutama uimalelu ostettiin Dolphin Baylla, niiden lisäksi ostettu pieni magneettipiirrustustaulu on osoittautunut hitiksi. Kaikkein suosituin “lelu” tuntuu olevan tyhjät vesipullot.

Matkalaukkujen sisältö on elänyt sen mukaan, mitä Hymypoika on syönyt ja mitä on shoppailtu. Krabilta Bangkokiin tullessa laukut painoivat 44 kiloa, vaikka siellä oli suurin ostoksista ja tuliaisista (muun muassa täyspuinen kehys). Mielestäni aika hyvin kuukauden reissulla kahden lapsen kanssa. Mukana on kaikki tarvittava, muttei juuri mitään ylimääräistä. No, muutama vaate on jäänyt niin vähälle käytölle, että niitä ei olisi kaivannut, vaikka ne olisi jätetty kotiin. Huolellinen pakkaaminen ja sen suunnittelu siis kannattaa.

Ainoa mitä kaivattu

Ainoa asia, mitä olen todella kaivannut on rattaiden kuljetuspussi. Air Asia ei tarjoa rattaille muovipussia kuten Finnair. Säilytimme Finskiltä saadun (ja paikatun) pussin ja käytimme sitä lennolla Bangkokista Kuala Lumpuriin. KL:stä ja Krabilta lähtiessämme käytimme kentän pakkauspalvelua (= rattaat kieritettiin “elmukelmuun”). KL:n LCC-terminaalissa palvelu maksoi 20 ringittiä ja Krabilla 200 bathia. Ei huolta, muovipussi ja pakkausteippi on varuiksi edelleen matkassa, jos nyt sattuisi niin, että huomenna Suvarnabhumin kentällä ei saada muovipussia tai ei löydy kelmupakkauspistettä.

Toisin sanoen olisi kannattanut sijoittaa rattaiden kuljetuspussiin, homma olisi ollut huomattavasti helpompaa, sillä muovisäkkiin pakkaaminen on pientä värkkäämistä. Sen lisäksi rattaat olisivat ehkä vähän paremmassa suojassa kuin pelkässä muovipussissa. Ei kannata tästä päätellä, että kärryt olisivat menneet rikki, mutta jokainen lentomatkustaja tietää, ettei matkatavaroiden käsittely ole maailman hellävaraisinta touhua.

Bangkokin Don Muang -kentällä saimme viedä rattaat portille asti, mutta päätimme siinä ja silloin, että oli viimeinen kerta, muilla lennoilla rattaat menevät ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa. Kärryjen kasaaminen ja pakkaaminen portilla oli oma operaationsa ja sitten ne piti vielä kantaa putkea pitkin koneen ovelle siinä säkissä. Homma olisi varmasti ollut yksinkertaisempa jos kyseessä olisi ollut yksinkertaisemmat rattaat.

Olemme selvinneet lentokentillä ihan hyvin ilman rattaitakin. Toki sekä Kuala Lumpurin LCC-kenttä että Krabin kenttä ovat niin pieniä, ettei pitkiä matkoja tarvinnut kantaa. Kummallakaan kentällä ei ole siis minkäänsortin lainarattaita olemassa. Tästä huolimatta en ole kaivannut rintareppua, vaikka sen mukaan ottamista pitkään pohdin. Hymypojalla on kävelemään opettelu niin hyvällä mallilla, etten usko hänen siinä viihtyneen.

Lenkkarit = omaa aikaa

Marraskuu alkoi, mikä meillä tarkoittaa laukkujen pakkaamista. Ultimate listojen listakin, pakkauslista, valmistui lopulta tänään. Ja kyllä, jälleen kerran sen miettiminen valmiiksi oli se suurin rutistus. Enää on edessä tekniikkaosuus: kamojen sijoittelu matkalaukkuihin. Totesimme tänään Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa, ettei tavaraa lopulta ole lähdössä mukaan juuri sen enempää kuin edellisellä Thaimaan-matkalla, vaikka reissaajia on kolmen sijasta nyt neljä. Lisäkamaa tulee oikeastaan vain Hymypojan vaatteista.

Pakkaan Aasiaan mukaan myös lenkkarit ja iPodin. Kyllä, luit aivan oikein. Olen jo useamman vuoden roudannut mukanani juoksukamat vähintään viikon reissuille. Erilaisessa ympäristössä hölkyttely on mukavaa vaihtelua tutuille lenkkipoluille ja toisekseen minua ei kestä kukaan, jos pidän melkein kuukauden urheilutauon. Juoksen loppumatkasta pitkin seiniä, ainakin henkisesti, jos en pääse välillä hikoilemaan muutenkin kuin vain kuumuuden takia.

Nyt kun matkaan on lähdössä mukulatkin, niin lenkkarit ovat entistä tärkeämmät matkavarusteet. Tarvitsen omaa aikaa, omaa rauhaa ja edes hetken omien ajatusten kanssa. Lasten kansa reissussa lenkki rannalla tai hikoilu kuntosalilla luovat tähän oivan mahdollisuuden.

Tiedän, reissutreeneistä selviäisi kevyemmin, jos harrastaisi uintia kuntoilumielessä, mutta vesi ei ole minun urheiluelementtini. Ja kyllä, omaa aikaa saa reissun päällä muutenkin kuin hikoilemalla yli +30 asteen helteessä. Ei huolta, aika varmasti karkaan myös Starbucksiin yksin lukemaan kirjaa tai päivittämään kuulumisia tänne.

What would Madonna do?
Treenimotivaatiomantrani on jo pitkään ollut what would Madonna do. Käytän tätä itseni tsemppaamiseen, kun laiskottaa, mutta rantalomalla tämä toimii erityisen hyvin. Rannalla kirmatessa voin hetken kuvitella olevani maailmantähti, joka juoksee henkivartijan kanssa Kalifornian rannoilla. Lehtikuva Madonnasta lenkillä henkivartija kintereillään on jo 1980-luvun lopulla jämähtänyt verkkokalvoilleni.

Ulkomailla rantabulevardilla juostessa, aaltojen liplattaessa juoksumusiikkia ja rantaviivan jatkuessa pitkälle horisonttiin, voin hetken aikaa kuvitella personal trainerin rinnalleni ja henkivartijan perääni. Niin kauan kuin Suomesta ei löydy sellaista rantaa, jossa tämän voisi toteuttaa, niin pakkaan lenkkarini mukaan maailmalle.

Once upon a time

Once upon a time ago there was time when you travelled with passport and toothbrush. Only medication you took with you was ibuprofen (for self-caused headaches) and diarrhea pills. Then you had kids and you take with you one vanity bag full of medication.

IMG_20131029_093340

Matkalaukku-Tetristä

Olen jo aiemmin kirjoittanut pakkaamisesta ja kamoista, joita aioimme ottaa mukaan. Tässä nyt vielä ainakin yksi teksti aiheesta, sillä pakkaaminen on lähtövalmisteluista se eniten aikaa ja ajatuskapasiteettia vievä homma. Lisäksi meidän lähtöömme alkaa olla sen verran vähän aikaa, että omat ajatukset alkavat jo pikku hiljaa kiertyä sen ympärille, mitä kaikkea otetaan mukaan. Sitä isoa pakkauslistaa tosin en ole vielä aloittanut.

Noin perusperiaatteenahan voi pitää, että se tavaramäärä, mitä tarvitsee viikonlopun reissulle riittää myös viikon reissulle. Se mitä pakkaa viikon reissulle riittää kahdeksi viikoksi. Ja samalla logiikalla kahden viikon kamoilla selviääkin sitten jo pidempään. Tämän on kokemus osoittanut olevan toimiva filosofia.

Puolet pois ja tuplasti lisää
Pakkaaminen on taitolaji. Ihan jo siinä, että miettii mitä reissuun tarvitsee mukaan. Olen havainnut ”nosta sängylle kaikki, mitä ajattelit ottaa mukaan ja karsi siitä puolet pois” -sääntö on ihan oikeasti hyvä. Ilta-Sanomat siteeraa Huffington Postin juttua, jossa tästä esiteltiin kehittynyt versio: puolet tavaramäärästä ja tuplasti rahaa.

Kokemus opettaa parhaiten karsimaan, varsinkin turhia varmuuden vuoksi -tavaroita. Ja toisaalta olen myös kantapään kautta oppinut esimerkiksi sen, ettei reissuun ikinä koskaan lähdetä vain yksillä kengillä. Toisaalta olen myös huomannut tien päällä, mitkä ovat oikeasti tarpeellisia varmuuden vuoksi -juttuja: lääkkeet (varsinkin ripulilääkkeet), rakkolaastarit (turvonneissa jaloissa jopa todella hyvin sisään ajetut kengät voivat hiertää), luottokortti (voi tulla tarpeen vaikka lähtisi erämaahan hiihtämään) ja mitä noita muita nyt on.

Tuossa kymmenen kohdan listassa, kuinka saa liikapakkaamisen kuriin, on muuten muutama muukin hyvä vinkki. Kuten se, ettei mukaan kannatta ottaa kuin niitä vaatteita, joita käyttäisi kotioloissakin. Tosin lähes viime minuutillakin voi pakata, kunhan on miettinyt etukäteen mitä tarvitsee mukaan ja tehnyt pakkauslistan valmiiksi 🙂

Tyylillä ja taidolla
Myös itse tavaroiden asettelu laukkuun on taito- ja tyylilaji. Taitoa tarvitaan erityisesti rinkan oikeaoppisessa pakkaamisessa, mutta matkalaukun pakkaamisessa taitaa olla yhtä monta tyyliä kuin matkaajaa. Toinen rullaa vaatteet, etteivät ne rypisty. Yksi vain heittelee kamat laukkuun niitä sen enempää asettelematta ja lopuksi nakkaa vielä pesupussin päällimmäiseksi. Kolmas viikkaa kaiken nätisti, ei lähde yhdellekään reissulle ilman matkasilitysrautaa ja ottaa lisäksi mukaan oman kangaspussukan likapyykille.

Minä pakkaan ”ei yhtään tyhjää koloa” -tyylillä. Ehkä lapsuudessa pelatut tuhannet Tetris-pelit ovat vaikuttaneet ajattelutapaani, mutta pyrin siihen, ettei laukkuun jää ylimääräisiä tyhjiä koloja. Esimerkiksi kenkien sisään tungen sukkia ja alushousuja, mikä on kätevää: kengät pysyvät muodossaan ja laukkuun mahtuu enemmän tavaraa. Saan tällä tavalla parhaimmillaan 1/3 enemmän tavaraa pakattua kuin kanssamatkaaja.

Ei nyt kannata ymmärtää väärin, en ole mikään ”pikkurepulla kaupunkireissulle viikonlopuksi” -tyyppi. Tai että reissaisin pelkällä käsimatkatavaralla, pois se minusta. Käsimatkatavara-reissaajaa minusta ei tule yksinkertaisesti siksi, etten kykene tunkemaan kaikkia ”tarvittavia” nestemäisiä kauneustuotteita litran minigrippiin.

Kun pelkät puhtaat kalsarit ei riitä

Lasten kanssa reissatessa voi pakkaamisen vetää överiksi ja ottaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman mukaan, ihan vain koska jos sattuisi sitä ja tätä tarvitsemaan. Koska en halua olla kuormajuhta ja haluan, että siirtymiset lentokentillä ja hotelleissa onnistuu mahdollisimman vaivattomasti, pyrkimyksenämme on ottaa mukaan vain todella oikeasti välttämättömimmät.

Kokemus on osoittanut, että esimerkiksi kersoille on ihan turha roudata kassikaupalla leluja matkassa, kun perillä kuitenkin leikitään vain muutamilla lempileluilla ja leikkeihin kelpaa lähes mikä tahansa tavara, jopa paremmin kuin varsinaiset lelut. Tästä huolimatta kuukaudesta Aasiassa ei selvitä pelkillä puhtailla kalsareilla, joten tässä nyt joitain sellaisia kamoja, joita ilman reissaisimme kahdestaan.

Sisarusrattaat
Meillä lähtee mukaan lapset päällekkäin -tyyliset sisarusrattaat lisävarusteineen: UV-/hyttyssuoja, UV-päivänvarjo ja sadesuoja. Sadesuoja lainataan yksöisrattaista, se ei ehkä istu sisarusrattaisiin täydellisesti, mutta menee niin paljon pienempään tilaan kuin kärryjen oma epäkäytännöllinen sadesuoja.

Matkasyöttötuoli
Thaimaassa ei juuri löydy syöttötuoleja, joten tuoliin kiinnitettävä kankainen matkasyöttötuoli toivottavasti helpottaa ruokailuja hotellihuoneissa ja ravintoloissa. Kankainen syöttötuoli on nyt uusi hankinta tätä reissua varten, joten kokemusta sen käytöstä tai Hymypojan viihtymisestä siinä ei ole vielä kertynyt.

UV-vaatteet
Lasten paras aurinkosuoja on vaatteet, joten ranta- ja allaspäiviä varten molemmille pakataan mukaan UV-asut, joissa suojakerroin on 50. Nämä suojaavat myös uidessa, mikä on tosi kätevää.

Itkuhälyttimet ja niiden laturi
thailandia_kesä2011 (73)
Itkuhälyttimet on tarkoitettu lähinnä niihin iltoihin, kun istumme parvekkeella tai terassilla nauttimassa olostamme ja lapset nukkuvat sisällä hotellihuoneessa. Ja itselleni muistutuksena, että laturi on hyvä olla matkassa, ettei käy kuten edellisellä Thaimaan-reissulla. Laskin, että hälyttimien akut kestävät koko reissun, joten en ottanut laturia mukaan ”turhaan”. Menomatkalla toinen hälytin oli mennyt matkalaukussa päälle, ja akku loppui jo ensimmäisenä iltana, joten ne olivat lopulta turhaan matkassa. Tosin hotellin parvekekin oli niin korkealla, ettei se kauheasti houkutellut iltaisin istuksimaan.

Lasten lääkkeet ja Nenä-Friida
Tämä on sitä aiemmin mainittua varautumista pahan päivän varalle. Aikuisille varmasti löytää hätätapauksessa paikan päältäkin lääkkeitä, mutta lapsille haluan antaa tuttuja lääkkeitä. NenäFriida on osoittautunut Hymypojan kanssa todella tarpeelliseksi, mutta toivottavasti sitä ja lääkkeitä ei tarvita.

Tuttipullot, keittiöpyyhe ja tiskiharja
Hymypojan tuttipullojen lisäksi otan mukaan keittiöpyyheliinan ja tiskiharjan pullojen tiskausta varten. Tiskiharjan ostaisin muuten vasta periltä, mutta ensimmäisessä kohteessa voi tarjonta kauppojen suhteen olla pieni ja haluan mukaan meidän näppärän tuttipullotiskiharjan.

Apina ja paita + kirahvi
Lasten unilelut. Ei tarvitsisi varmaan sanoa enempää. Perheelliset tietävät, ettei ilman näitä lähdetä mihinkään. Luulen, että apinan ja paidan joudumme ottamaan mukaan koneeseenkin, jotta uni tulee yölennolla. Paita on minun vanha t-paita, jota käytin yöpaitana ennen kuin Kiharatyttö omi sen unirievukseen. Hymypojan kirahviriepu ei ole vielä ihan yhtä välttämätöntä asemaa saanut unen saamisen edellytyksenä, mutta en lähde kokeilemaan pärjäisikö poika ilman sitä.

Rintareppu?
Rintareppu on suuri kysymysmerkkivaruste tällä hetkellä. Tähänastisilla ei vielä kävelevä lapsi matkassa -reissuilla se on ollut ihan ehdoton lentokentillä, laivoilla ja junissa, kun kärryt ovat olleet joko matkalla ruumaan tai muuten epäkäytännölliset. Nyt on tilanne se, että Hymypoika istuu jo todella tukevasti, joten periaatteessa ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä selvittäisiin sieltä lainaan saatavilla rattailla tai käsimatkatavarakärryillä, joihin saa lapsen istumaan.

Bangkokin kentällä en muista nähneeni lainakärryjä, mutta ainakin viimeksi siellä meille tarjottiin mahdollisuutta vielä rattaat portille asti. Mutta matkan varrella on kolme muutakin lentokenttää (Bangkokin vanha kenttä, KL:n ja Krabin), joilla rintareppua mahdollisesti tarvittaisiin, joten kysymys on pohjimmiltaan siitä, että otetaanko reppu noita varten mukaan. En usko, että perillä muuten tulee kannettua Hymypoikaa rintarepussa, sillä silloin kumpikin todennäköisesti kylpisi hiessä.

Rannehihna?
Rannehihna on vielä harkinnassa oleva juttu, mutta mietin, että se voisi olla tarpeellinen. Kiharatyttö on muutaman kerran ottanut jalat alleen ja lähtenyt juoksemaan omille teilleen. Neiti on sen verran varovainen luonne, että tuskin tekisi sitä vieraassa paikassa, mutta en halua ottaa riskiä, että keskellä Kuala Lumpuria tai Bangkokia Kiharatyttö päättää lähteä vauhdilla omaan suuntaansa. En usko, että lapsi jaksaa koko ajan pitää kädestäkään kiinni, joten hihnalla voisi luoda kuljet itsenäisesti -illusioota.

Reissukuume nousee, listakutina iskemässä

Noin kuukausi lähtöön ja reissukuume alkaa pikku hiljaa nousta. Tähän asti on ollut vain pientä kutinaa ilmassa, mutta nyt reissu alkaa konkretisoitua, kun hotelleja on varattu, ennakkomaksuja maksettu ja lennot on ostettu.

Omalla kohdallani varsinainen lähtölaskenta mille tahansa reissulle alkaa listoja kirjoittelemalla, sillä minen lähde yhdellekään reissulle ilman vähintään pakkaus- ja ennen lähtöä hoidettava -listoja. Laho pää ei matkajännityksessä varmasti muistaisi kaikkea ulkomuistista. Tosin pahimmillaan tämä ”jos en kirjoita ylös, niin unohdan kuitenkin” -varmistelu on johtanut siihen, että on ollut olemassa kaksi pakkauslistaa samaa reissua varten. Alkuperäinen ei ole ollut käsillä, kun olen muistanut uuden listalta puuttuvan asian ja olen sitten aloittanut kokonaan uuden listan. Kyllähän sen tietää, miten siinä sitten käy, kun listaa tarvitaan.

Tähän asti olen luonut Aasia marraskuussa -listoja ihan vain mielessäni. Aloitin homman jo melkein saman tien, kun lennot Bangkokiin oli ostettu. Muutama viikko sitten annoin itselleni luvan kirjoittaa niitä ihan paperille. Tällä hetkellä olemassa on hankittava-, tarkistettava- ja tehtävä-listat.

Listojen lista
Ja sitten tulee se ultimate lista, kaikkien reissulistojen isä ja äiti: pakkauslista. Koska pakkaaminen on kohtuullisen tympeää hommaa, niin pyrin tällä elämään ”hyvin suunniteltu, puoliksi tehty” -filosofian mukaisesti. Siis sen lisäksi, että lista varmistaa sen, ettei mitään unohdu, niin se nopeuttaa itse tavaroiden laukkuun sijoittamisprosessia.

Tavoite on miettiä valmiiksi kaikki ne oikeasti reissussa tarpeelliset kamat ja pakatessa todellakin pitäytymään listassa. Toisin sanoen laukkuun menee vain vaatteita ja tavaroita, joiden tarpeellisuus on huolella mietitty. Näin välttyy ”jos sittenkin varmuuden vuoksi” -kamojen roudaamiselta. No, ainahan se ei ihan niin mene. Ultimate päämäärä tällä kaikella on se, että matkalaukussa on kaikki tarvittava ja toisaalta mahdollisimman vähän tavaraa. Sanomattakin selvää, että lasten kanssa reissatessa pakkaussuunnittelu on totaalisen ehdoton toimenpide.