Ruokaa, nälkä

Montako blogitekstiä voi repiä yhdestä viikon mittaisesta all inclusive -valmismatkasta? Näköjään ainakin kolme. Palaan reissutunnelmiin vielä sapuskoiden osalta, koska hyvin syöminen on mielestäni yksi keskeisimmistä elämäniloista ja aika olennainen osa lomailua. Uudet ravintolat ja makuelämykset ovat minulle yksi syy reissata ylipäätään.

menorcaruuat3

Alkushokki Menorcan ruokiin oli aikamoinen. Ensimmäisen päivän all inclusive -lounas ei nimittäin vakuuttanut ollenkaan. Olin itseasiassa aika järkyttynyt. Ja niin oli Kokenut Aasian-matkaajakin. Apua, olemmeko koko viikon sidottuja näihin ruokiin -ajatus ehti jo vallata mielen. Pohdimme siinä lounaspöydässä, että jos tämä on tätä koko ajan, niin jep, käymme kylillä lounaalla useampana kuin yhtenä päivänä. No, ei siinä vaiheessa tiedetty kylän ravintolatarjonnan ankeudesta.

menorcaruuat4Onneksi jo ensimmäisen päivän illallinen osoittautui huomattavaksi paremmaksi kuin saman päivän lounas, ja sen jälkeen tarjonta parani vielä entisestään. Missään vaiheessa mitään ooooh, uuuuh aivan mahtavaa -tasoa ei saavutettu, mutta loppuviikon ruuat vastasivat odotuksiani. Paistopisteessä jopa ylitettiin odotukseni, sillä parilan ääressä työskentelevä kokki loihti lautasille todella maukasta kalaa ja lihaa. Aika usein olen saanut Välimeren maissa kuivaksi vedettyä kanaa, jossa ei ole mausteita juuri ollenkaan. Näiden kana ja kalkkuna olivat meheviä ja niissä oli makua. Buffetin parasta antia olivat mielestäni merenelävistä tehty paella ja gazpacho, Kokeneen Aasian-matkaajan mielestä juustot ja lasten mielestä jäätelöt – päivittäin vaihtuva erikoismaku piti tarkistaa ensimmäisenä. Iloinen yllätys olivat myös yhtenä iltana tarjolla olleet simpukat, niitä ja merenelävä paellaa olisin voinut syödä useampanakin iltana.

Ainoa iso miinus lopulta tuli salaattipöydästä, jonka tarjonnasta puolet oli etikkaliemessä uitettuja. Esimerkiksi porkkanaraaste oli kummanmakuisessa liemessä. Tomaatti, kurkku ja salaatti olivat lopulta ainoat, joita sieltä tuli kerättyä lautaselle säännöllisesti. Onneksi myös lounailla ja päivällisillä oli runsaasti hedelmiä tarjolla, ja vedinkin melkein joka ruokailulla vesimelonia, ananasta ja hunajamelonia. Kahvikissana kaipasin jo muutaman päivän jälkeen parempaa sumppia, automaatin ruikkima espresso oli onnetonta, vetistä ja pahanmakuista. Onneksi automaatin café con leche oli juotavaa, mikä pelasti aamut.

menorcaruuat2

Suurin pettymys
Suurin pettymys ruokaosastolla olivat tapakset. Itseasiassa tämä oli varmaan koko reissun kaikista osa-alueista suurin pettymys. Odotin saavani ihania tapaksia edes kerran. Tässä odotuksia nosti erityisesti se, että söimme Lanzarotella tyttöjen päivänä herkkutapaksia. Olen myös Manner-Espanjan puolella päässyt syömään todella ihania tapaksia. Erityisesti haaveilin herkullisista katkaravuista, saarella kun olimme. Mutta ne jäivät saamatta. Hotelilla oli yhtenä päivänä illan erikoisuutena tapakset, mutta ne olivat kaikki leivän päälle koottuja. Viidestä erilaisesta kolmessa oli raaka-aineena lohta, joten variaatiokaan ei ollut kovin ihmeellinen. Lisäksi en välitä kauheasti vaaleasta pullaleivästä, joten ne eivät olleet niin houkuttelevia.

menorcaruuat6

Iltapalaa terassilla.

Ciutadellassa pysähdyimme lounastapaksille ja ainakin siinä kuppilassa tarjolla olevista vaihtoehdoista suurin osa oli erilaisia leivitettyjä palleroita (joita oli muuten hotellillakin tarjolla useampana päivänä, ovatko nämä joku menorcalainen erikoisuus?). Eikä niitä katkarapuja ollut tarjolla sielläkään. Lihapullat tomaattikastikkeessa olivat onneksi niin herkullisia, ettei tapas-osasto vetänyt ihan kokonaan naamaa mutrulle.

Mikään suuri kulinaristinen ristiretki meidän Menorcan reissumme ei siis ollut, mutta saimme itsemme ruokittua joka päivä eikä ihan totaalisen pahaa ruokaa osunut kohdalle kertaakaan. Paikallisia erikoisuuksia pääsi onneksi maistamaan myös hotellilla. Menorcalainen juusto ei mielestäni ollut mitään niin ihmeellistä, syötävää kyllä, mutta manchego on parempaa. Juomapuolella paikallinen gini on kokeilemisen arvoista, varsinkin pomadassa, jossa sen sekaan kaadetaan sitruunalimonadia. Tarkemmin paikallisesta ruokakulttuurista ja erikoisuuksista kannattaa lukea Rantapallon jutusta.

menorcaruuat7

Illallisella oli lähes joka ilta jokin “illan erikoisuus”, yhtenä iltana se oli kakkubuffet, jossa oli Hämiksen lisäksi tarjolla Frozen-kakkua.

menorcaruuat1Koko loman yhteenvetona:
+ kiva hotelli
+ hyvä huone
+ hotellin monipuolinen aktiviteettitarjonta
+ kiva lenkkireitti meren rannalla
+ kompaktinkokoinen saari mahdollistaa omatoimiretkeilyn

– hotellin salaattipöytä
– tapas-pettymys
– aurinkopaikkojen varaaminen
– kylän turistisuus

Kevytversio Bamse-lomasta, osa 2

Ei me siellä Menorcalla pelkästään altaalla lekoteltu ja hotellialueella hengailtu, kuten edellisestä tekstistä saattaisi ymmärtää. Rantapäivän lisäksi kävimme retkeilemässä saaren länsipään suurimmassa kaupungissa, Ciutadellassa. 

Vaikka asuimme tällä ja edellisellä koko perheen Espanjan-reissulla all inclusive -hotellissa, painoi hotellin valinnassa myös se, ettei se ole keskellä ei mitään. Toisin sanoen halusin, että kävelyetäisyydellä on edes pieni kyläpahanen, jossa voi käydä kävelemässä ja ihmettelemässä, kun hotellialueella hengailu alkaa pitkästyttää. Enkä pane pahakseni, jos sieltä löytyy myös ruokapaikkoja, joissa pääsee syömään vaihtelun vuoksi muutakin kuin hotellin buffettia.

calanbosch3

Cala’n Boschin satama kuulosti etukäteen juuri tällaiselta paikalta. Odotin, että siellä olisi muutama kiva kauppa, mukavia ravintoloita ja hienoja veneitä. Siitä huolimatta, että olin kyllä lukenut ennen lähtöä Rantapallon artikkelin, jossa mainitaan, että kylä on yksi vilkkaimmista massaturismityyliin rakennetuista keskuksista. Ehkä tieto siitä, että Menorcalla matkailijoiden määrä on rajoitettua, loi odotuksen, ettei paikka olisi niin pahasti kopio kaikista muista maailman turistikylistä. Voi toki kysyä, että mitä se autenttisuus sitten onkaan? Mutta tämä kylä on olemassa puhtaasti vain turistien palvelemista varten. Pitäisikin ottaa selvää, asuuko Cala’n Boschissa kuinka paljon ihmisiä pysyvästi. Opas sanoi, että paikka käytännössä menee kokonaan kiinni, kun kausi loppuu, mikä vähän viittaisi siihen, ettei siellä hirveästi ole pysyvää asutusta.

calanbosch1Kyllä, satama-alue on kivannäköinen hohtavan valkoisine veneineen kuten kaikki vastaavat pienvenesatamat ovat, mutta ravintolat ja kaupat sen ympärillä olivat ihan turistikamaa. Suurin pettymys oli ravintolat. Olin haaveillut, että yhtenä päivänä tulemme satamaan tapas-lounaalle, mutta yksi kierros sataman ympäri tappoi sen haaveen. Tiedätte kyllä: Annosten kuvat isolla mainoskylteissä. Ravintoloiden ruokalistat näyttivät olevan toistensa kopioita. Tarjolla niitä samoja pizzoja, panineja, pastoja kuin joka puolella maailmaa turistiravintoloissa. Pakollinen kiinalainen ja sivukujalla näytti olevan irkkupubikin. Kaiken huipuksi olimme liikkeellä reippaasti ennen lounasaikaa ja jo piti ensimmäistä sisäänheittäjää potkia pois jaloista.

ciutadella6Retkipäivä ostoksille
Onneksi onnikka kulkee, eikä tarvinnut pelkästään pettymyskylää ihmetellä. Teimme yhtenä päivänä bussiretken Ciutadellaan, joka on suurin kaupunki Menorcan länsirannikolla. Kokeneella Aasian-matkaajalla oli toiveissa tehdä vähän ostoksia, mutta pääsi käymään niin, ettei hän löytänyt mitään. Minä puolestaan köyhdyin jokusen euron vaikken edes etsinyt mitään erityisesti, kunhan vähän hypistelin perässäkulkiessani. Saimme ostettua myös ruokatuliaisia kotiin ja samalla pällisteltyä vähän nähtävyyksiä samalla, kun köpöttelimme edestakaisin vanhankaupungin söpöillä kujilla.

Opas suositteli jäätelöpaikkaa katedraalin kupeessa ja ai, että kannatti noudattaa vinkkiä. Italialaista herkkujätskiä, joiden seuraksi saimme nauttia Hymypojan toisista kilareista tällä reissulla. Ekat tuli siitä, kun ei päässytkään heti saman tien uimaan, kun pääsimme lentokentältä hotelliin. Nyt raivarit johtui vanhempien kommunikaatiokatkoksesta, kun olin luvannut, että lapsi saa tötteröjäätelön ja tilausta tehnyt Kokenut Aasian-matkaaja oli pyytänyt sen kippoon niin kuin meille kaikille muillekin. Lopulta sulanut jäätelö maistui kipostakin.

ciutadella5

Cala’n Boschista pääsee paikallisbusseilla (1,95 e suunta / hlö, alle neljä vuotiaat ilmaiseksi) useamman kerran tunnissa Ciutadellaan. Matka kestää puolisen tuntia. Ciutadellasta on jatkoyhteyksiä eri puolille saarta.

ciutadella1Ei ollenkaan kuuma
Sattui muuten ehkä reissun lämpimin päivä Ciutadellan retkelle. Paikallisetkin valitteli jo kymmenen aikaan aamulla, että on niin kuuma. Mutta minun suustani ei tuota lausahdusta kuultu koko reissun aikana 🙂 Oli ihanan lämmin, muttei missään vaiheessa tuskasen kuuma. Edes niinä päivinä, kun oli minun vuoroni kävelyttää Hymypoikaa kärryissä lounaan jälkeen päiväunille ja aurinko porotti suoraan pään päältä eikä juuri varjoa katujen varsilla ollut. Vaikka hotelli ei ihan meren rannalla ollut, niin siihen kävi sopivasti vilvoittava tuuli.

Suunnitelmissa oli osallistua myös veneretkelle, mutta lopulta suunnitellulle retkipäivälle luvattiin sen verta kovaa tuulta, että päätimme jättää välistä. Eihän noilla muilla siellä veneessä mitään hätää olisi ollut, mutta en usko, että perheen maakrapuna olisin siitä hirveästi nauttinut. Retket tehdään sen verran pienillä veneillä, että olisi joutunut lääkitsemään itseni ennakkoon matkapahoinvointilääkkeillä tyynelläkin säällä, joten 9–10 m/s -tuuliennuste puhalsi meidät pysyttelemään kuivalla maalla. Tämä hieman harmittaa, sillä kaikista Menorcaa käsittelevistä artikkeleista ymmärsin, että saaresta saa ihan erilaisen käsityksen mereltä käsin. Saaren kauneus tulisi toden teolla esille, sillä nyt bussin ikkunasta nähdyt maisemat olivat lähinnä auringonpolttamaa niittyä.

ciutadella3Pari faktaa Menorcasta
Asukasluku: 92 500
Suurimmat kaupungit: Mahón (myös Maó), Ciutadella
Kieli: espanja, katalaanin murre menorguí
Tekemistä: ratsastaminen, polkupyöräily, vesi- ja ranta-aktiviteetit, patikointi, melonta, retket rannoille, joille ei perille asti pääse autolla
Ostoksia: kengät (nahkakenkiä, ballerinoja, abarcas-sandaaleja, tehtaanmyymälöitä), oliiviöljyä, viiniä
Tiesitkö x 3:
1. majoneesi on saanut alkunsa Menorcalla
2. saarella panostetaan luonnonsuojeluun (Unescon suojelukohde)
3. Espanjan ex-kunkku Juan Carlos käy saarella säännöllisesti syömässä paikallista hummerikeittoa

Kevytversio Bamse-lomasta

Bamse-loman kevytversio Espanjan auringon alla on nyt vietetty. Täytyy sanoa, että kyllä maisemanvaihdos tekee aina poikaa. Alle kouluikäisten lasten kanssa reissaaminen on käytännössä vain rutiinien siirtämistä toisiin olosuhteisiin, mutta kyllä on ihan eri asia hoitaa niitä varvassandaaleissa ja hellemekossa takuulämmössä kuin kotioloissa. menorcablog8

Kevytversio haaveilemastani Bamse-lomasta tarkoitti majoittumista Blue Star -konseptin hotelliin. Blue Star -hotelleissa on järjestetty lapsille ohjelmaa, mutta dumppaa lapset tänne ja hengähdä itse hetki -aikaa tarjoavaa lastenkerhoa ei ole tarjolla. Bamse kyllä pyörii hotellilla useamman kerran viikossa, välillä jopa parikin kertaa päivässä. Isommat lapset näyttivät osallistuvan aktiviteetteihin itsekseen, mutta me kävimme diskossa ja merirosvoaarretta etsimässä yhdessä muksujen kanssa. Eikä aikuisiakaan ole unohdettu, joka päivälle oli jotain liikunta-aktiviteettia, jotka vaihtelivat jalkapallosta core-jumppaan.

menorcablog5menorcablog7

Tässä kohtaa täytyy kehua hotellin aktiviteettiohjaajia. Kaikki aktiviteettiohjaajat olivat mukavia, mutta ihan ehdottomasti isot propsit porukan ainoalle miehelle. Tyyppi on kyllä niin oikeassa ammatissa. Hän kierteli asiakkaiden joukossa kertomassa päivän aktiviteeteista, osasi olla lasten kanssa ja innosti aikuisia mukaan sekä heittäytyi itse mukaan aktiviteetteihin. Hänen asiakaspalveluhenkisyyteensä ja ystävällisyytensä loisti pitkälle. Ja tyyppi puhuu (vissiin) viittä eri kieltä!

Lukkoja ikävä
Kaikin puolin olimme hotelliin tyytyväisiä, myös paikallinen henkilökunta oli ystävällistä ja hotellialue oli kiva. Tärkeintä oli, että lastenallas ei ollut pelkkä kahluuallas, vaan tarpeeksi iso ja sopivan syvä Kiharatytön sukellusharjoituksia varten. Meillä sattui vielä hyvä säkä huoneen kanssa, kun saimme maatason huoneen, joista en muuten hirveästi välitä. Mutta meillä oli ensinnäkin ikkunat allasalueelle päin (vs. kadun puolen huoneet). Lisäksi terassin edessä oli pieni nurmialue, joka jäi sopivasti varjoon iltapäivisin, niin muksut pystyivät leikkimään siinä päivän kuumimpina tunteina. Lasten leikkihuone oli myös ihan vieressä.

menorcablog2

Ainoa, mitä jäin huoneen varustuksessa kaipaamaan oli takalukkoa oviin. Sekä varsinaisen oven että terassin oven avaaminen oli lasten leikkiä, joten piti vähän silmät selässä seurata mitä muksut touhuaa vai karkaavatko omille teilleen. Öiksi teimmekin hieman virityksiä, että mahdollisesti unissaan / puoliunissaan seikkailevat lapset pysyvät seinien sisäpuolella. Kaipasin myös vessan oveen lukkoa. Kun kerta olemme reissussa kahden aikuisen voimin ja olisi mahdollisuus kerrankin lukita vessan ovi, niin olisin ollut kiitollinen vessarauhasta.

Ihme touhua
Ainoa harmittanut asia hotellissa oli aurinkotuolien varaaminen. “Parhaat paikat” oli joka aamu varattuna ennen kuin menimme aamiaiselle. Yhtenä aamuna näin, kuinka joku nainen levitteli pyyheliinojaan aurinkosängyille jo ennen seiskaa! Periaatteessa tämä oli kiellettyä, mutta henkilökunta ei siihen puuttunut. Paitsi sinä aamuna, kun yleismiesmanolo tuli painepesurilla pesemään lavitsat. Pyyheliinat läjiin, tuolit kasaan ja pesuri laulamaan. Siinä oli aurinkosänkyjen varaajilla ihmettelemistä, kun tulivat altaalle sitten joskus: omat ja naapurin pyyhkeet isossa mytyssä, itselle varattu paikka ehkä jo jonkun muun takaliston alla.

menorcablog4

Toinen seikka, mikä minua kanssamatkailijoissa kummastutti oli, että roskat jätettiin allasalueelle. Jengi haki lähikaupasta naposteltavaa ja juotavaa altaalle, sitten päivän päätteeksi jättivät Pringles- ja oluttölkkinsä tasan siihen, mihin ne olivat käsistään laskeneet. Onneksi tämä ei mikään hirveän yleinen tapa ollut, mutta kyllä ne yksittäisetkin roskat nurmikolla pistivät silmään. Ei nyt ole niin iso vaiva kerätä roskiaan pois ja viedä ne siihen muutaman metrin päässä olevaan roskikseen (tosiaan useimmat näin tekivätkin).

Varpaat rantahiekkaan
menorcablog6Cala’n Boschissa on kävelyetäisyydellä vain pari pienehköä rantaa, joten pääsääntöisesti ainakin lapsiperheet viettivät aikaansa hotellin altaalla. Vaihtelun vuoksi ja siksi, että pääsee edes kerran uimaan meressä, vietimme yhden aamupäivän rannalla. Kiharatyttö nautti meressä peuhaamisesta ja aalloista, mutta Hymypoika säikähti aaltoja ja hengaili minun kanssani varjon alla. Luimme kirjaa, teimme kuva-arvoituksia magneettipiirustustauluun ja höpsöttelimme. Olihan se jo eksotiikkaa, että sai möyriä hiekassa ja kaivautua sen sisään.

Rannalta voi vuokrata varjoja ja aurinkolavereita (2 x patja ja varjo päiväksi 18 €), mutta aika monella näytti olevan omiakin varjoja. Olen sen verran hienohelma, etten oikein innostu pyyhe tai viltti hiekalla pötköttelystä. Aurinkosängyssä on paaaaaljon kivempi kölliä. Sitä hiekkaa on joka paikka täynnä muutenkin, vaikkei makaisikaan suoraan sen päällä.

menorcablog1Ranta on kohtalaisen matala, hiekka on vaaleaa ja vesi turkoosia. Rannalta voi vuokrata ainakin polkuveneitä, ettei päivää tartte pelkästään paikallaan viettää. Toisella lähirannalla, Son Xoriguer, näytti olevan myös trendikäs suppailumahdollisuus. Ainoa, mitä me ei keksitty oli, että missä rannan wc oli. Palvelukartan mukaan sellainen siellä piti olla, mutta ei sitä ainakaan kovin hyvin oltu merkitty.

Kyllähän sitä olisi voinut toisenkin viikon lomailla. Viikossa ehti just päästä rentoon lomatunnelmaan, löytää parhaan lähikaupan ja oppia hotellin tavoille, kun piti jo miettiä kotiin lähtöä.

menorcablog3

Mallorcalta Menorcalle

Haaveilin tälle kesälle Bamse-lomasta. Tämä olisi nimittäin ainoa ja viimeinen mahdollisuus lomailla niin, että molemmat lapset olisivat pari tuntia päivässä kerhoilemassa (ja vanhemmat saisivat kahdenkeskistä aikaa). Valitettavasti minun lomani varmistuivat sen verran myöhään, että Bamse-lomat olivat joko ihan törkeän hintaisia, myyty loppuun tai sellaisessa kohteessa, joka meitä ei houkutellut. Sen sijaan suuntaamme heinäkuussa Menorcalle.

mallorca1Menorcan loma on hauska jatkumo sille, että viime kesänä tein äitini kanssa pikapyrähdyksen aurinkoon Menorcan naapuriin Mallorcalle. Viimekesäinen reissu oli siinä mielessä nolo, että olimme mutsini kanssa samassa C’an Pastillan kylässä kymmenisen vuotta sitten. Minullahan ei ole tapana mennä samoihin paikkoihin uudestaan. Selitys tälle on monimutkainen yhtälö, jossa huomioidaan käytettävissä oleva aika ja raha sekä järkevä lentoaikataulu. Eipähän tarvinnut tällä reissulla ressata nähtävyyksistä, ne kun oli nähty silloin vuosikymmen sitten. Pystyimme siis käyttämään perillä vietetyn ajan 100 prosenttisesti rentoutumiseen. Pari päivää rannalla pötkötellen, yhtenä päivänä ostoksilla Palmassa ja yhtenä päivänä vuokrasimme fillarit ja ajelimme niillä pitkin rantaa.

mallorca4

Ko kerta kuninkaalliset, niin mekin

Mallorcahan on nykyään aika trendikäs lomailupaikka. Vähän joka toinen Euroopan kuninkaallinen on siellä viime vuosina lomaillut. Enkä ihmettele. Saarella voi viettää juuri sellaisen loman kuin haluaa. Aktiivisen sporttiloman tai baila baila -meiningillä yössä riekkuen. Palman kaupungissa saa rahansa tuhlattua, jos on tarvetta shoppailla. Paikalliset ovat ystävällisiä, mutteivät tule niin pahasti iholle kuin mannerespanjalaiset. Itse olen ollut molemmilla reissuilla tyytyväinen myös C’an Pastillaan. Kiva, rauhallinen paikka, joka tarjosi näille reissuille sen mitä haettiinkin: aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa. Ja C’an Pastillassa on pitkä ranta, jossa voi käydä aamulenkillä.

mallorca3

C’an Pastillasta on hyvä bussiyhteys Palma de Mallorcan kaupunkiin, jos haluaa sinne ostoksille tai vaikka pällistelemään kaupungin päänähtävyyttä, La Seun katedraalia. Edellisellä reissulla kuljimme julkisilla myös eri puolille saarta, kävimme muun muassa Cuevas del Drach -tippukiviluolia ihmettelemässä. Se oli muuten ihanan viileä paikka, koska heinäkuussa oli välillä ihan liian kuuma.

Mallorcan plussat
+ takuuvarmasti lämmintämallorca2
+ hyvää ruokaa
+ siistiä
+ lyhyet välimatkat
+ ystävälliset ihmiset
+ aktiviteettimahdollisuuksia

C’an Pastillan plussat
+ lähellä lentokenttää (= bussilla pääsee,
eikä taksi ole kallis)
+ lähellä Palman kaupunkia
+ bussiyhteydet muualle maahan
+ kiva, pitkä ranta
+ ravintolavalikoimaa
+ pyöräily- ja lenkkeilymahdollisuus

Koska tämä lentokone lähtee?

Kotimatka Mallorcalta olikin sitten yksi ikimuistoisimmista lennoista, joita olen elämäni aikana kokenut. En ole ennen ollut sellaisella lennolla, jossa kaikki matkustajat ovat ajallaan koneessa, mutta joka silti missaa slottinsa. Miksi? Koska kanssamatkustajat eivät saaneet matkatavaroitaan sijoitettua edessä olevan penkin alle tai matkatavaralokeroihin. Ihan oikeasti, ne säätivät ja sähläsivät tavaroidensa kanssa niin pitkään, että stuerttikin alkoi jo hermostua heille (en ole sellaistakaan ennen todistanut). Raukkaparka kuulutti tälle yhdelle seurueelle useampaan otteeseen, että sijoittakaa ne tavaranne jo nyt, että pääsemme lähtemään. Ensin ystävällisesti, mutta lopulta jo aika tiukkaan sävyyn. Toinen stuertti oli heitä käytävällä auttamassa laukkujen laittamisessa oikeille paikoilleen, mutta siitä huolimatta sählinkiä kesti ja kesti. Lento lähti lopulta 15–20 minuuttia myöhässä. Mutta kotiin päästiin ja se oli pääasia.

Mallorca 2015, Menorca 2016, se on vissiin sitten Ibiza 2017 🙂