Switch from swimming pool to big city

Usual sight in Kuala Lumpur.

Usual sight in Kuala Lumpur.

To sum up the trip, part 2
After a week by the pool we traveled to Kuala Lumpur, which was a contrast to the relaxed Dolphin Bay. As I wrote earlier the place seems to be under constant building and re-building boom. Despite the construction sites, almost two million inhabitants and traffic jams, Kuala Lumpur lacked some of the cliché type characteristics of big city: the pace of the city seemed relaxed, people were friendly and the distances to places worth of visiting weren’t that far from our hotel. And city is clean, at least compared to Bangkok or even to some European big cities.

Celebrating Fathers' Day in Hard Rock Café Kuala Lumpur.

Celebrating Fathers’ Day in Hard Rock Café Kuala Lumpur.

The biggest surprise about KL was that it didn’t feel so badly polluted as it must be. This is how it felt, not how it really is. My guess is that the almost daily rains clear up the air, but I can only image how bad the smog was during the forest fires in Indonesia. It was advised in the hotel book not to go for jog outdoors because the air is so polluted, but KLCC park seemed nice place for a run and there were people going about the exercise (I did my exercise in the hotel’s so-called gym).

My daily routine in Asia: washing the bottles for Smiley Boy.

My daily routine in Asia: washing the bottles for Smiley Boy.

Bird Park in Lake Gardens.

Bird Park in Lake Gardens.

So, what did we do while in KL? We saw Butterfly Park and Bird Park in Lake Gardens, did short visit to Chinatown (walked down Petaling Street and had supper in reggae bar), did some shopping in Bukit Bintang area and Mid-Valley Mall, went to the Aquaria and walked in the KLCC park to see the Petronas Twin towers.

Bird Park was definitely worth of visit, though I wasn’t pleased when the staff of ice cream kiosk started feeding the birds. I like to have birds bit further away while enjoying icy delicacy.  Aquaria was OK despite the fact that it was smaller than I had thought it would be. Mid-Valley Mall had more shops for my taste and budget, it would have been lovely to go there without the kids. Curly Girl and Experienced Asia Traveler dipped into the hotel pool one day, so that got tested too. So, we did and saw pretty much what we had planned to do and see.

Down to the river
Before coming back home we spent few days in Bangkok. To be honest, I don’t know what to write or think about the place. While we were there the riots were getting bigger and the whole situation started slowly escalate (the weekend after we left things got violent for first time since it all started). So, that made us bit careful when going around town, even though we hadn’t planned on any big museums and temples tour. We saw protesters around the town and policemen in their heavy gear from hotel window, but for example our cab rides weren’t slowed down because of them.

We took the riverboat cruise on Chao Phraya to get a different view of Bangkok.

We took the riverboat cruise on Chao Phraya to get a different view of Bangkok.

Also three days in a city like Bangkok is too little time to get some kind of general idea of the place. We took the river cruise down the Chao Phraya river and it was  nice, even though it wasn’t what I had expected it to be, but then again I’m not sure what I had expected of it. We got off at station near Khao San Road and walked from there to see the famous street. That was our sightseeing part of the city. One day we popped into few malls located near our hotel and got some last chance shopping done.

Sunrise in Bangkok.

Sunrise in Bangkok.

What strike me most was that people in Bangkok didn’t seem so nice and friendly as otherwise in Thailand. They were polite, but still lacked the smiles and helpfulness you usually counter in the country of smiles. Of course the tension of the situation could have had something to do with that, but it was bit of a surprise.

In the mercy of cab drivers
The matter that most affected getting around in both Kuala Lumpur and Bangkok was the kids’ buggy. Getting into monorail or commuters trains in KL was still OK, even though not all stations had elevators. In both cities you must be prepared to lift the buggy every once in awhile to get over obstacles and sometimes carry them for few steps. But that didn’t slow us down. In fact in Kuala Lumpur many of the locals were pushing their kids in buggies too, but it doesn’t mean that malls or streets are designed for pedestrians with wheels.

Chinatown in Kuala Lumpur.

Chinatown in Kuala Lumpur.

Buggies put us in the mercy of cab drivers. First of all not all of them were willing to take us on and some of them didn’t have big enough trunk for the buggy. But the biggest thing was that the drivers were able to tell us the price, especially in Bangkok. Anyway you have to negotiate the price before hopping on, but if we wanted to get a ride, we really couldn’t be picky about the price or they just refused us. So, we ended up paying overprice for most of the cab rides, but really didn’t have a choice. In Kuala Lumpur, we used mostly blue cabs and they used the meter so the price was same as travelling without extra gear.

Desperately trying to get swim gear dry on the last in Bangkok.

Desperately trying to get swim gear dry on the last in Bangkok.

Tip for those travelling with small kids in Asia: the baby food selection in Kuala Lumpur is so much better than in Bangkok or in Thailand general.  We shopped mainly for Smiley Boy’s foods in the supermarket located in level 1 of Pavilion, which had good selection of other baby supplies too.

Viimeinen pakkausrupeama

Tässä kun laukkuja pakataan tälle reissulle viimeistä kertaa, niin pakko hieman ylpeillä sillä, kuinka vähällä olemme pärjänneet. Ja silti kaikki tarpeellinen on mukana. Lähdimme Suomesta kahden matkalaukun kanssa. Yhteispaino laukuilla oli vajaa 48 kiloa, joista noin 12 kiloa oli Hymypojan ruokia. Tästä voi päätellä, että ei, meillä ei ole matkalaukullista leluja mukana. Luin jommankumman iltapäivälehden matkailu-liitettä ja siinä joku perhe kertoi ottavansa kahdelle lapselleen reissuun mukaan yhden matkaukullisen leluja (pahoittelen huonoa lähdeviitettä, mutta lehti tuli luettua jo Dolphin Baylla, joten se jäi sinne). Ei ole kyllä kaivattu yhtään tämän enempää romuja mukaan. Muutama uimalelu ostettiin Dolphin Baylla, niiden lisäksi ostettu pieni magneettipiirrustustaulu on osoittautunut hitiksi. Kaikkein suosituin “lelu” tuntuu olevan tyhjät vesipullot.

Matkalaukkujen sisältö on elänyt sen mukaan, mitä Hymypoika on syönyt ja mitä on shoppailtu. Krabilta Bangkokiin tullessa laukut painoivat 44 kiloa, vaikka siellä oli suurin ostoksista ja tuliaisista (muun muassa täyspuinen kehys). Mielestäni aika hyvin kuukauden reissulla kahden lapsen kanssa. Mukana on kaikki tarvittava, muttei juuri mitään ylimääräistä. No, muutama vaate on jäänyt niin vähälle käytölle, että niitä ei olisi kaivannut, vaikka ne olisi jätetty kotiin. Huolellinen pakkaaminen ja sen suunnittelu siis kannattaa.

Ainoa mitä kaivattu

Ainoa asia, mitä olen todella kaivannut on rattaiden kuljetuspussi. Air Asia ei tarjoa rattaille muovipussia kuten Finnair. Säilytimme Finskiltä saadun (ja paikatun) pussin ja käytimme sitä lennolla Bangkokista Kuala Lumpuriin. KL:stä ja Krabilta lähtiessämme käytimme kentän pakkauspalvelua (= rattaat kieritettiin “elmukelmuun”). KL:n LCC-terminaalissa palvelu maksoi 20 ringittiä ja Krabilla 200 bathia. Ei huolta, muovipussi ja pakkausteippi on varuiksi edelleen matkassa, jos nyt sattuisi niin, että huomenna Suvarnabhumin kentällä ei saada muovipussia tai ei löydy kelmupakkauspistettä.

Toisin sanoen olisi kannattanut sijoittaa rattaiden kuljetuspussiin, homma olisi ollut huomattavasti helpompaa, sillä muovisäkkiin pakkaaminen on pientä värkkäämistä. Sen lisäksi rattaat olisivat ehkä vähän paremmassa suojassa kuin pelkässä muovipussissa. Ei kannata tästä päätellä, että kärryt olisivat menneet rikki, mutta jokainen lentomatkustaja tietää, ettei matkatavaroiden käsittely ole maailman hellävaraisinta touhua.

Bangkokin Don Muang -kentällä saimme viedä rattaat portille asti, mutta päätimme siinä ja silloin, että oli viimeinen kerta, muilla lennoilla rattaat menevät ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa. Kärryjen kasaaminen ja pakkaaminen portilla oli oma operaationsa ja sitten ne piti vielä kantaa putkea pitkin koneen ovelle siinä säkissä. Homma olisi varmasti ollut yksinkertaisempa jos kyseessä olisi ollut yksinkertaisemmat rattaat.

Olemme selvinneet lentokentillä ihan hyvin ilman rattaitakin. Toki sekä Kuala Lumpurin LCC-kenttä että Krabin kenttä ovat niin pieniä, ettei pitkiä matkoja tarvinnut kantaa. Kummallakaan kentällä ei ole siis minkäänsortin lainarattaita olemassa. Tästä huolimatta en ole kaivannut rintareppua, vaikka sen mukaan ottamista pitkään pohdin. Hymypojalla on kävelemään opettelu niin hyvällä mallilla, etten usko hänen siinä viihtyneen.

Pyyheshow

Reissushow’mme on palannut Thaimaan puolelle. Reissupäivä oli edellistä siirtymää lyhyempi ja meni tosi nopsakasti, varsinkin kun kone oli 15 minuuttia aikataulusta edellä laskeutuessaan Krabille. Oli kyllä ihana saapua kohteeseen, jossa kaikki oli valmiina: kuski kentällä odottamassa nimikyltin kanssa, hotellilaput niin valmiiksi täytettynä, että puuttui vain allekirjoitus, huoneessa kaikille sängyt ja pyyhkeet.

Nimenomaan pyyhkeet, sillä Kuala Lumpurissa niiden kanssa oli varsinainen show, joka lopulta johti hotellin omaisuuden piilottamiseen. Ihan perussettiähän on, että kolmen tähden ja sitä tasokkaampien hotellihuoneiden kylppärin seinällä on “auta meitä pelastamaan maapallo ja käytä pyyhkeitä useampana päivänä, jos haluat puhtaat, jätä ne lattialle/kylpyammeeseen” -lappunen. Ja teki niin tai näin, niin joka päivä tuodaan puhtaat pyyhkeet. Vaikka siis todellisuudessa en tarvitse edes joka toinen päivä puhdasta pyyheliinaa. (Saati lakanoita.)

Tämä siis oli jo tuttua huttua, mutta yllättävää oli, että ilmeisesti paikallisten huonepalveluihmisten mielestä meidän lastemme ei tarvitse peseytyä. Lainkaan. Melkein viikkoon.

Meille sinnikkäästi vaihdettiin joka päivä tasan kahdelle pyyheliinoja. Siitä huolimatta, että pois vietiin neljä kylpypyyhettä, niin tilalle tuotii kaksi. Muutenkaan koko pyyheshow’ssa ei ollut mitään logiikkaa: huoneessa oli odottamassa kolmenlaisia pyyhkeitä kahdelle, sen jälkeen oli jokapäiväinen jännitys, että minkälainen valikoima pyyhkeitä oli poisvietyjen tilalle jätetty. Ja mitkä niistä oli vaihdettu puhtaisiin. Varmaa oli, että pyyhkeitä oli tasan kahdelle. Ja lattiapyyhe vaihdettiin joka päivä puhtaaseen.

No, mikä tässä nyt oli niin avautumisen arvoista. Lisää pyyhkeitä sai pyytämällä, mutta olihan se nyt ärsyttävää joka päivä soitella niiden perään. Ja odotella niitä parhaimmillaan 1,5 tuntia. Lopulta ärsyynnyimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa tilanteeseen niin, että piilotimme lasten käyttämät kylpypyyhkeet. Eipä sinä iltana tarvinnut anella lisää.

Ihan varmasti siivoojilla oli tieto, että huoneessa asuu neljä ihmistä. Niin odotan myös saavani huoneen perusvarusteet neljälle. Ja lasten kanssa reissatessa en pane ollenkaan pahakseni, jos pyyhkeitä on vähän yli tarpeiden. Mutta eipä ole kyllä tähänastisen lapsiperhematkustusuran aikana ikinä aiemmin vastaavaa tullut vastaan.

Impressions on Kuala Lumpur

WP_20131110_003After few days in the city, it’s good time to summ up some impressions on Kuala Lumpur. First thing that you notice is that the town is one big construction site. New buildings rising here and there, more skycrapers being built, so everywhere you look you can see cranes. Looking out of the hotel room window, I can see three building sites. Add to that all the work done on the streets and commuter train and monorail stations – you better look where you are going, because your path might get cut off on next block.

Other stricking thing about KL is the amount and size of shopping malls, which is no surprise since Kuala Lumpur is one of top shopping cities. But as a Finn, I don’t understand the hype about shopping here. The prices aren’t that much cheaper than in Finland, atleast for clothes and shoes. Well, actually prices for brands like Esprit, Quicksilver, Mango, Pepe Jeans are pretty much the same as in Finland. I guess with some one who knows the local brands you could get more out of the malls. But worry not, we did get some shopping done today in Midvalley Mall. I’m most pleased with the Pepe Jeans dress I found in -50% discount.

Getting around town with the kids has been an adventure. We’ve gotten into habit of getting there by public transport (meaning monorail and commuter trains) and getting a cab for the trip back to hotel. Most stations have lifts or atleast escalator, but some only have stairs, so we’ve done some buggy carrying too. And sometimes to get where you want to be, you have to take a little detour with the buggy, because the shortest way isn’t possible with wheels. But all this hasn’t stopped us and we were prepared for some discomfort on this leg of the journey.

Days well spent

So, what have we been up to? We went to the Aquaria, which was bit dissappointment for me. From their website I got impression that it would be bigger. We managed to spent only an hour there. Well, the kids liked it, so it was worth it. We also went to take a closer look at the Petronas Twin Towers from the park next to it. Yesterday we took a little excursion to see Chinatown, well atleast the Petaling Street part of it. I bet the place is more to its reputation after the sun sets, now it seemed quite calm despite the counterfeit sellers trying (lazily) get some business done.

We also went to the neighborhood where Experienced Asia Traveller lived while studying in Kuala Lumpur back in 2005. There you could see very well how the town is renewing itself constantly. Sunway Putra Mall, the closest mall to his old quarters, was torn down and builders were busy working on the new building. The bummer part of this was that we had planned eating lunch at his old haunt but since it was located in the torn-down mall, we had rather boring lunch at PWTC.

Isänpäivä Kuala Lumpurissa

IMG_20131110_145451Isänpäivätervehdys Kuala Lumpurista! Ja onnittelut kaikille isille, ukeille, vaareille ja papoille. Juhlistimme isää nukkumalla pitkään (kuuden herätyksiin tottuneelle kasi on myöhänen herätys) ja syömällä Hard Rock Caféssa. Niillä on syöttötuoleja, vaipanvaihtotaso ja tarjoilija, joka teki ilmapalloista kukkasormuksia ja kitaroita, joten isikin sai syödä kohtuullisen rauhassa, kun lapsilla riitti ihmeteltävää. Ja Hymypoika sai oman My first Hard Rock Café -paitansa.

Ihmeteltävää riittää myös paikallisilla, sillä kaksi vaaleaa lasta saa täälläkin hyvin huomiota. Malesialaiset eivät ihan niin paljon tule koskettelemaan kuin thaimaalaiset, mutta ooh baby -ihasteluja kyllä kuulee koko ajan. Kiharatyttö ei ole ihan niin innostunut huomiosta, mutta Hymypoika väläyttää hänelle hymyileville hymyn takaisin.

Isänpäiväjuhlallisuuksien lisäksi kävimme pienellä orientoitumiskävelyllä lähimpään ostoskeskukseen. Päivän tärkein juttu oli tsekata Pavilion-keskuksen ruokakaupan lastenruokavalikoima. Valikoima on erilainen kuin koti-Suomessa (muun muassa omenaa näytti olevan melkein kaikissa ruuissa, esimerkiksi vihannes, cous cous ja omena -sekoitus), eikä makuvaihtoehtoja ole niin laajasti kuin kotimaisessa hypermarketissa, mutta tarjontaa on enemmän kuin odotin.

Tämänaamuinen myöhään nukkuminen oli todennäköisesti eilisen reissupäivän aiheuttama poikkeama tilastossa. Taksikyyti Don Mueang -kentälle lähti vähän seiskan jälkeen aamulla Dolphin Baylta ja perillä Kuala Lumpurin hotellissa olimme reilun 11 tunnin matkustamisen jälkeen. Taksikyyti-halpalentoyhtiön lento-taksikyyti + kaksi pientä lasta ja kuumuudesta hermostuva minä -yhdistelmä olisi voinut luoda olosuhteet katastrofimatkalle, mutta päivä meni lopulta ihan hyvin. Lapset olivat kaiken paikoillaan istumisen jälkeen aika riehakkaita, kun pääsivät hotellihuoneeseen. Hymypoika oli niin innoissaan, että otti ensimmäisen hyvin hyvin hataran askeleen ilman tukea.

TA-ee, TA-ee

Aiemmassa tekstissä kirjoitin, kuinka mielenkiintoista on nähdä millaisia kaupunkeja Kuala Lumpur ja Bangkok todellisuudessa olevat. Toinen odotan mielenkiinnolla -seikka on se, miten lapsiin suhtaudutaan Malesiassa. Thaimaalaisethan(* ovat tunnetusti lapsiystävällistä kansaa, mutta en tiedä yhtään miten malesialaiset suhtautuvat lapsiin. Matkaoppaista en ole saanut vastausta asiaan, enkä jaksa kaivella verkkokeskusteluja aiheesta, joten asia jää nähtäväksi.

Thaimaassa pari vuotta sitten Kiharatyttö keräsi huomiota paikallisilta joka paikassa, tarjoilijat, myyjät, munkit, lady boyt, kadulla kulkijat – kaikki joka paikassa (eikä tässä ole Lapin lissää mukana) olivat kovasti silittelemässä ja ihmettelemässä vaaleaa lasta. TA-ee (’pikkuinen’) ne vain hokivat. Etukäteen minua mietitytti, että miten jaksan suhtautua siihen, että tuntemattomat tulevat lääppimään lastani, mutta lopulta se ei häirinnyt kamalasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Rauhallinen aamukahvi
Muutamassa kadunvarrella pari pöytää -ravintolassa hieman hirvitti, kun tarjoilijat kävivät nappaamassa lapsen mukaansa ja lähtivät pyörimään ympäriinsä Kiharatyttö sylissään. Eivät ne mitään kyselleet, että saako, katsoivat vain, että lapsi on syönyt ja nostivat syliinsä.

Toisissa paikoissa tarjoilijoiden huomio oli kivaa ja mahdollisti syömisen rauhassa. Hotellissa aamiaisella oli esimerkiksi mukava, kun tutut tarjoilijat hakivat lapsen leikkimään ja saimme itse rauhassa syödä loppuun ja juoda vielä lisäkupillisen kahvia. Meitä myös autettiin avuliaasti, kun liikuimme vaalean lapsen kanssa. Ylimääräisiä käsipareja ilmestyi pyytämättä esimerkiksi nostamaan rattaita laivan kyytiin.

Tähän liittyen olen miettinyt myös hotellien tarjoamia lapsenhoitopalveluja, jotka kuulostavat houkuttelevilta. Jos vaikka edes yhtenä iltana voisi lähteä illalliselle ihan kaksin, vaikka vain pariksi tunniksi. Tai ostoksilla olisi helpompaa ilman rattaita ja lapsia. Mutta, mutta. Kieliasia nyt ensimmäisenä mietityttää. Hymypojan kohdallahan ongelmaa ei ole, koska reppana ei vielä muutenkaan puhu, mutta mitenköhän Kiharatyttö suhtautuisi lapsenlikkaan, joka ei ymmärrä häntä. Toisekseen Kiharatyttö lämpiää uusille ihmisille aika hitaasti, joten hän voi heittäytyä vallan yhteistyöhaluttomaksi, jos paikalle tuokin oudon ihmisen, jonka kanssa hänen pitäisi jäädä.

Sitten mietin, että miksi tämä asia minua arveluttaa, olenhan ollut itsekin hotellin leikkihuoneessa hoitamassa ulkomaalaisten lapsia. Tosin suurimman osan kanssa osasin muutaman sanan vaihtaa, ettei ihan kielipuolina oltu ja ymmärsin pääsääntöisesti mitä he haluavat, ellei muuten niin käsimerkein. Mutta aika pienellä sanavarastolla lapsia hoidin, ja aika rohkeita vanhemmat ovat olleet jättäessään mukelot minun ja ”kollegani” hoiviin.

*) Jännää Thaimaassa oli se, että thaimaalaisten lapsiystävällisyydestä huolimatta en muista kovin montaa paikallista lasta. Yhden ainoan vauvan muistan nähneeni, hän pötkötteli Mike’s Mallissa sellaisessa hassussa vekottimessa, joka muistutti renkailla varustettua sitteriä. Missä kaikkia paikalliset lapset olivat?

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Vhdoin on myös viimeiset hotellivaraukset tehty. Kuala Lumpurissa majoitumme hotelliin Golden Triangle -alueelle ja Bangkokissa Siam Squaren lähelle. Suurin ongelma hotellien valinnassa kaupunkeihin oli valtava valikoima, eikä neljän tähden hotelleissa ole juuri suuria eroja, joten valinta tehtiin pitkälti sijainnin mukaan. Minulla ainakin on nyt helpottunut olo, sillä vaikka en uskonut meidän jäävän ilman kattoa pään päälle, niin hieman takaraivossa rassasi, ettei ollut tietoa minne päin noita suurkaupunkeja majoitumme. Ja ainakin Bangkokissa hotellin sijainti vaikuttaa aika paljon siihen, mitä kaupungissa teemme.

IMG_2304

Olemme Bangkokissa kaksi täyttä päivää, koska se on vähän kuin pakollinen paha, sillä lasten kanssa emme halua heti Krabi–Bangkok-siirtymän jälkeen saman tien jatkaa matkaa kotimaahan asti. Luvassa on varmaankin täsmäiskuja joihinkin kohteisiin ja todennäköisesti yhteen ostoskeskuksista tekemään viimeiset ostokset. Hotellin läheisyydessä onkin useita ostoskeskuksia, joten kauas ei edes tarvitse lähteä.

Minua kiinnostaisi Bangkokissa risteillä Chao Phraya -jokea pitkin. Sitä kehutaan erilaiseksi näkökulmaksi kaupunkiin, samalla näkisi vanhat luksus-hotellit, monia kaupungin nähtävyyksistä ja sellaistakin, mitä ei kaduilta näe. Jossain sanottiin sen olevan myös rauhallisempi (ja hiljaisempi?) tapa tutustua kaupunkiin, mikä kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta mukeloiden kanssa. Hotellilta ei ole kamalan pitkä matka lähimmälle laiturille, joten tämä voisi olla ihan varteen otettava retki. Lisäksi paattien kyydistä voi hypätä pois, jos näkee jotain mielenkiintoista ja hypätä sitten seuraavan vuoron kyytiin.

Mitään kamalan ihmeellistä Bangkokissa ei varmastikaan tehdä. Lasten kanssa liikkuminen rattailla on kaupungissa tietääkseni hankalaa, joten senkään takia ajatus nähtävyyksien kiertämisestä ei kamalasti houkuttele.  Siitä olen aika aika varma, että vihoviimeinen thai-hieronta kuuluu ohjelmaan ennen pitkää kotilentoa.

IMG_2571Puli puli, missä se uima-allas olikaan?
Dolphin Bayn lisäksi Krabilla on tarkoitus keskittyä uima-altaalla pulikoimiseen ja rannalla lekotteluun, mutta tunnen itseni, enkä kykene kymmentä päivää vaan makaamaan aurinkotuolissa. Eli varmasti joitain puolen päivän retkiä teemme sielläkin, mutta nämä tulevat olemaan enemmän tartumme tilaisuuteen -tyyppisiä. Retki Krabi Towniin on hyvin todennäköinen. Sen tiedän, ettemme kiipeä 1237 porrasta Tiikeriluolatemppeliä ihmettelemään.

Minua kiinnostaisi osallistua kokkikoulun kurssille, mutta en tiedä miten se onnistuisi käytännössä, sillä Kokenut Aasian-matkaaja haluaisi kokkaamaan myös. Siis molempien thai_pokkari (62)osallistumisessa ongelmana on lähinnä, että mihin Kiharatyttö ja Hymypoika siksi aikaa sijoitetaan, vai onko mahdollista osallistua kurssille kersat jaloissa pyörien (ja saako siitä ihan niin paljon silloin irti). Kokenut Aasian-matkaaja kyllä lupaili, että voin mennä kokkaamaan yksinkin, mutta se ei olisi ihan niin kivaa kyllä.

Meille suositeltiin veneretkeä Railayn rannalle, mutta saa nähdä hyppäämmekö veneen kyytiin. Käsittääkseni lapsille ei ole juuri tarjolla pelastusliivejä, joten pitkähäntäveneillä retkeily ei sen vuoksi nyt ihan ensimmäisenä houkuttele. Ei, en aio lähteä roudaamaan lasten pelastusliivejä mukana ehkä-mahdollisen veneretken takia, koska kamaa on muutenkin ihan tarpeeksi mukana. Ja jos sen takia jää veneilyt välistä, niin Krabilla on varmasti muutakin tekemistä.