Vielä yksi huomio

Kanarian reissustamme tuli vielä mieleen yksi juttu, jonka haluan jakaa. Olen tottunut pakettimatkoillakin kulkemaan ihmettelemässä paikallista menoa omatoimisesti, enkä muista milloin olisin osallistunut matkanjärjestäjän retkelle. Olin vähän yllättynyt siitä, kuinka vaivalloista Lanzarotella oli omatoiminen retkeily. Siis ellei halua vuokrata autoa, sillä se on oikeastaan ainoa mahdollinen keino todella omatoimisesti ja omalla aikataululla lähteä ihan lähikyliä kauemmaksi. Pyörä olisi tietenkin yksi vaihtoehto, ja pyörävuokraamossa näytti olevan tarjolla myös lastenistuimia ja peräkärryjä.

Mutta jos haluaa kulkea julkisilla kauemmaksi, niin busseja kulkee harvakseltaan, esimerkiksi Playa Blancasta pääkaupunki Arrecifeen kerran tunnissa. Ennen reissua mietimme, että Texas Rancho Park voisi olla kiva retkikohde lasten kanssa. Matkanjärjestäjän tarjoama retki meni päällekkäin Bamse-kerhon kanssa, joten se oli sillä poissuljettu vaihtoehto. Puiston järjestämällä bussilla olisi päässyt aamulla tiettyyn kellonaikaan sinne ja iltapäivällä oli yksi vuoro takaisin. Taksit puolestaan ovat pidemmillä matkoilla hintavia.

Busseilla kulkiessa lisäksi paluukyyti ei ole varma. Saimme kuulla, että Espanjassa on tullut voimaan laki, jonka mukaan bussit eivät saa ottaa yhtään ylimääräistä asiakasta kyytiin. Näin ollen esimerkiksi Teguisen markkinoille haluava saattaa jäädä sinne, jos viimeinen bussi sieltä takaisin on täynnä.

Lapset olisivat varmasti olleet innoissaan paikallisilla busseilla ajelusta, eikä heitä niiden aikataulujen mukaan kulkeminen olisi haitannut. Itseä ei vain houkutellut lähteä silleen, että iltapäivällä pitää koko ajan vilkuilla kelloa, että milloin se meidän bussi oikein lähtee, mitä me ehdimme vielä tehdä. Kotona saa arjessa juosta aikataulujen ja kellon kanssa ihan tarpeeksi, joten ei jaksettu mitään säätämistä. Viikon jaksaa syömään–altaalle–leikkipaikalle–syömään–päiväunet–uimaan–syömään-meiningillä. Kahden viikon reissulla varmaan olisi jo mietitty jotain muutakin puuhaa.

kanaria_pokkari (5)

Poikien kalastusretki oli paikallisen yrittäjän kojusta ostettu, ei matkanjärjestäjän tarjonnasta valittu. Pojat köyhtyivät 75 euroa retkestä, ja ei-kalastavalle hengailijalle oli halvempi hinta (50 €). Hintaan kuuluivat kyyti hotellilta satamaan, varusteet, onneton lounas, ruokajuomat ja paluukyyti hotellille. Pojat olivat retkeensä tyytyväisiä, no, lounasta lukuun ottamatta, sillä kaikki tulivat nälkäisinä takaisin.

Advertisements

Terveiset Kanarialta, osa 1

All inclusive perheloma Kanarialla on vietetty. Reissu oli niin totaalisen all inclusive, että hotelli tarjosi nettipaaston samaan hintaan. Luvattua oli, että nettiyhteys on hidas. Sain edellisen tekstin vaivoin ladattua ekana iltana, jonka jälkeen yhteys katkesi sitten lopullisesti. Myönnän, että hyvää tekee olla välillä hetki ilman lärvikirjaa, sähköpostin vilkuilua ja (turhaa) nettiselailua. Olen uutisaddikti, mutta parin päivän jälkeen uutisnälän taltuttamiseen riitti lähimarketissa luetut suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien otsikot.

kanaria_blog (2)

Mutta mietteeni all inclusivesta? Olen ehkä hiven ristiriitaisin tunnelmin. Olen sataprosenttisen varma, että tällä matkaseurueella ja tämän ikäisten lasten kanssa tämä oli ehdottomasti helpoin vaihtoehto. Näin kahdesta syystä: ruokailut ja Bamse-kerho. Alle kouluikäisten lasten kanssa on vain niin paljon helpompaa mennä buffet-ravintolaan syömään kuin lähteä arpomaan ravintolaa. Varsinkaan iltaisin kun takana on touhukas lomapäivä auringossa, väsy ehkä jo alkaa pienimpiä painaa, nukkumaan olisi hyvä päästä ajoissa ja nälkäkin kurnii kaikkien mahassa.

kanaria_blog (7)En nyt sano, että alle kouluikäisten kanssa reissaaminen vaatii all inclusiven. On mahdollista matkustaa omatoimisesti ja ruokkia lapset joka päivä eri ravintolassa, mutta se vaatii ennakointia. Joko ravintola valitaan jo aiemmin valmiiksi ja ruoka-aikana sinne suunnataan määrätietoisesti suoraan tai sitten paikan valintaan varataan aikaa ja hotellilta lähdetään hyvissä ajoin liikkeelle. Minun nyrkkisääntöni on, että pöytään pitää istua puoli tuntia ennen ruoka-aikaa, jotta sapuskat ovat pöydässä ennen nälkäkiukkua.

kanaria_blog (4)Maailman vahvimman nallen huomassa
Ihastuin Bamseen. Seurueen seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta viettivät viisi aamupäivää Bamse-kerhossa ja tykkäsivät. Äitikin tykkäsi. Kiharatyttö pääsi ikäistensä seuraan touhuamaan, leikkimään ja askartelemaan pariksi tunniksi. Sillä välin Hymypoika söi lounaan ja nukahti rattaisiin, joten oma lounas sujui kohtuullisen rauhallisissa tunnelmissa, kun samaan aikaan tarvitsi huolehtia vain yhden lapsen syömisestä.

Iso plussa oli Bamsen pizzabileet. Yhtenä iltana lapsille järjestettiin pizzabileet, joissa oli pizzan ja vaahtokarkkien syönnin lisäksi ohjelmassa tanssia, nallukan vierailu ja askartelua. Eikä aikuisia päästetty mukaan! Käytännössä siis jos mukana on vain 3–5-vuotiaita lapsia, niin vanhemmilla on mahdollisuus yhtenä iltana syödä aikuisten kesken. Aivan mahtavaa ajattelua matkanjärjestäjältä.

Ravintolat ja ruoka
En odottanut ennakkoon suuria hotellin ruokatarjonnalta ja buffettien valikoima vastasi kyllä käsitystäni. Minulle hyvä ruoka on yksi jutuista, jotka tekevät loman ja Kanarialla ruuat eivät valitettavasti oikein iskeneet. Valikoima oli turhan samankaltainen päivästä toiseen, eikä taso ollut kuin keskinkertainen. Joitain hyviä joukossa oli, pari todella hyvää, mutta pääsääntöisesti aika keskinkertaista. Lisäksi epätasalaatuisuus vaivasi: paistopisteeltä saattoi saada peräkkäin ensin kypsän ja sitten täydellisesti paistetun pihvin, vaikka molemmat oli tilattu mediumeina.

kanaria_blog (5)

Mutta suurin valituksen aihe hotellin ravintoloiden suhteen on mökä, mikä niissä oli. En kuvitellut, että lapsiperhehotellissa olisi hipihiljaista, eivätkä astioiden kilistelykalistelu ja lasten äänet häiritse minua, mutta kiviseinät moninkertaistivat mökän määrän epämiellyttävälle tasolle. Varsinkin ensimmäisellä illallisella suorastaan sattui korviin. Hotellin jokaisessa ravintolassa oli kivilattiat ja -seinät, eikä minkään sortin verhoja, kankaita tai paneeleita vaimentamassa melua, joten kanaria_pokkari (3)edes ravintolan vaihtaminen ei auttanut. En ole ainoa, jota asia meidän porukassamme häiritsi, vaan asiasta oli puhetta joka päivä.

Teimme myös yhden mokan ruokailujen suhteen. Kävimme lounaalla aina yhdessä ja samassa ravintolassa, jossa oli tarjolla enemmän hot dog- ja pasta-tyyppisiä juttuja, kun toisessa ravintolassa olisi ollut ihan kunnon lounaskin tarjolla. Kyseinen snack-paikka oli ainoa, josta sai ruokaa kello 11 alkaen, ja Hymypoika oli jo päiväunilla ennen kuin varsinainen lounasravintola avautui tuntia myöhemmin. Olisimme kuitenkin voineet mennä toiseen ravintolaan Kiharatytön kanssa.

kanaria_blog (3)

Mikki-allas oli useimpina päivinä meidän omassa käytössämme.

Onnistunut reissu
Olin toivonut hotelliruokien suhteen positiivista yllätys, mutta ne vastasivat odotuksia ja sain kaikesta huolimatta mahani täyteen. Hyvin syöminen oli iso ja tärkeä osa lomailuani jo ennen lapsia, ja lasten kanssa ruokailujen merkitys on kasvanut entisestään, vaikkakin eri tavalla. Muuten reissu oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen, että lähdettiin. Hotelli oli tähtiensä tasolla, huoneet olivat siistejä, altaita riittävästi ja ainakin marraskuussa aurinkopetejä näytti riittävän kaikille. Toki pääaltaan alue oli se, missä oli eniten ihmisiä, mutta rauhaa kaipaavillekin löytyi oman nurkkansa.

Hotellin aktiviteettitarjonta yllätti minut myös positiivisesti. Lähes joka päivä oli altaalla viihdeohjelmaa lapsille, kulkueita ja klovni-esityksiä. Iltaisin olisi ollut oma show lapsille myös hotellin yökerhossa, mutta kävimme Kiharatytön kanssa katsomassa sen vain yhtenä iltana, sillä se oli niin myöhään, että meidän muksumme olivat siihen aikaan jo peiton alla. Aikuisille suunnatut iltashow’t jäi myös näkemättä, sillä kokoonnuimme iltaisin yhden huoneen terassille ja viihdyimme siinä omalla porukalla (huoneet olivat toiveemme mukaisesti vierekkäin). Olin suunnitellut käyväni hotellin jumpissa, mutta valitettavasti ne olivat joka päivä samaan aikaan ja aina meidän ruoka-aikoinamme. Söimme lounasta ja seurasimme ikkunasta, kun vesijumppaajat kauhoivat ja polkivat vettä. Lenkkarit eivät olleet turhaan matkassa, sillä kävin parina aamuna lenkillä ihailemassa auringonnousua.

kanaria_pokkari (7)

Isä ja tytär ihmettelemässä tyrskyjä.

 

Reissu joka tarpeeseen

Jos mulle olisi joku sanonut 15 vuotta sitten, että olen ihan innoissani lähdössä all inclusive -lomalle Kanarialle, olisin nauranut makiasti ja jatkanut Deutsche Bahnin sivuilla Euroopan juna-aikataulujen surffaamista.

Tehdään heti selväksi, että mielestäni pakettimatkoissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. En vain ole koskaan oikein ymmärtänyt lomamuotoa, jossa maksetaan kalliisti, että maataan samalla uima-altaalla ja syödä samassa ravintolassa loman jokaisena päivänä. Majoituin vuosia sitten työreissulla Turkissa neljään eri all inclusive -hotelliin, joista yksikään ei oikein vakuuttanut minua: ei sijainnillaan, ei ruuallaan, ei iltaviihteellään.

thailandia_kesä2011 (79)Niin tilanteet ja mieli muuttuvat, juuri nyt mahdollisimman helppo kuulostaa erittäin houkuttelevalta: Pöytä on valmiiksi katettuna useamman kerran päivässä, ei siis tarvitse nälissään etsiä kivaa ravintolaa. Lastenkerho viihdyttää lomaseurueen isompia lapsia useampana päivänä viikossa. Hotellissa on lastenaltaat ja syöttötuolit, pinnasänkyä ei tarvitse erikseen kysellä. Suora lento. Yksi puhelinnumero, johon tarvittaessa soittaa oli sitten kysymys lennoista, hotellista tai bussikuljetuksista.

Jos olisimme lähdössä Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa kaksin, niin tuskin valitsisimme all inclusive -hotellia. Tai Kanariaa lomakohteeksi. Toisaalta viimesyksyinen Aasian turnee ei olisi onnistunut pakettimatkana. On siis erilaisia reissuja erilaisiin tarpeisiin. Valmis pakettimatka on vain matka tiettyihin reissutarpeisiin, jotka vaihtelevat elämäntilanteen, lasten iän, oman vaatimustason, vuodenajan, lomaseuran, loman keston ja kohteen mukaan.

Loma-arkea
Tänä syksynä ei ole mahdollista viettää kokonaista kuukautta reissun päällä. Elämän- ja työtilanne mahdollistaa viikon irtioton, mikä rajoittaa lomakohdetarjontaa, kun kauas ei viitsi lentää viikoksi. Marraskuu on hyvä kuukausi viettää aikaansa jossain missä päivittäinen auringonvalon määrä on suurempi kuin Suomessa. Seikka, joka rajoittaa kohdevalikoimaa entisestään. Toisaalta toiveissa on mahdollisimman rento reissu, joten lasten kanssa edellä mainitut leikkipaikka-, ravintola-, pinnasänky- ja syöttötuoliasiat helpottavat loma-arkea.

IMG_3182

Ystäväni vietti viikon all inclusive -hotellissa Turkissa tänä kesänä, ja hän kutsuu reissua leikkimielisesti erhelomaksi. Reissussa sinänsä ei ollut mitään vikaa, se vain ei ollut oikea lomakonsepti kouluikäisten kanssa. Hän myönsi, että ehkä tällainen loma olisi pitänyt tehdä silloin, kun muksut olivat pienempiä. Nyt uima-altaan ja hotellin tarjoamat virikkeet eivät oikein riittäneet aktiivisille lapsille, vaikka äiti viihtyikin hotellin kuntosalilla ja kirjan kanssa altaalla. Lapset kasvavat, loma-arki helpottuu, reissutarpeet muuttuvat.

Porttiteoria
Eräs tuttavani muisteli ensimmäisiä ulkomaan reissujaan naureskellen. Hän kertoi olleensa juuri sellainen ”en maista mitään erikoista, turvallinen hotelli, onhan varmasti suomalainen opas mukana” -tyyppi päästessään ensimmäiselle ulkomaan pakettimatkalleen parikymppisenä. Sittemmin ulkomaannälkä, matkustuskokemus ja itseluottamus kasvoivat ja nyt sama tyyppi reissaa omatoimisesti pitkin maailmaa. Ehkä tässäkin asiassa porttiteoria toimii ja pakettimatka johdattaa itsenäiseen reissaamiseen.

thailandia_kesä2011 (32)Omalta kohdaltani voin sanoa, että yksi elämäni parhaimpia reissuja oli valmis pakettimatka Pattayalle. Kaikista maailman kohteista ja vieläpä elämäni ensimmäisellä Aasian-matkalla. Just melkein vuoden ikäisen lapsen kanssa. Kuuluisa Walking Street tuli kyllä nähtyä, aamuysin aikaan siellä on aika rauhallista. Jotain aavistusta kaupungissa meneillään olevista villeistä bileistä saatiin lauantai-iltaisin, kun naapurina olleen Hard Rock Hotelin uima-allasbileiden musa kuului huoneeseen. Kiharatytön takia olimme hotellihuoneessa iltaisin viimeistään kasilta ja aamulla noustiin auringon kanssa yhtä aikaa. Miksi se oli niin mahtava reissu? Hyvä hotelli, mahtavaa ruokaa, just sopivat kelit, onnistuneet shoppailut, loistava lentoaikataulu, ei mahatautia kellään, ja mitä vielä.

Loma kuin loma, reissu kuin reissu – pääasia, että lähtee.

Tulossa ja menossa

Mulla on jatkuva matkakuume. Aste vaihtelee vuodenajan, ketutuksen ja sään mukaan. 

Viimesyksyisen Aasian-reissun seurauksena haaveilin koko kevään Dolphin Bay-Hua Hin-Bangkok-yhdistelmälomasta tälle kesälle. Valitettavasti finanssi- ja aikataulusyiden takia sellaista reissua ei tänä kesänä pystytty toteuttamaan. Sen sijaan olen elämäni ensimmäistä kertaa kokenut “ei enää ikinä lasten kanssa reissuun” -tunteen. Näyttäisi, että se oli ohimenevä hairahdus.

TIMG_20140716_203914eimme juhannuksen jälkeen muutaman päivän reissun Tukholmaan, sillä Kiharatyttö on kova Peppi-fani ja olen kuullut pelkkää hyvää Junibackenista. Menimme laivalla yli, olimme pari yötä hotellissa ja palasimme lentäen Suomeen. Junibacken, tai Pepin talo kuten Kiharatyttö sanoo, oli todellakin kaikkien ylistysten arvoinen. Satujuna Astrid Lindgrenin eri tarinoista tuttujen paikkojen läpi oli hieno (harmi, ettei kaikkia yksityiskohtia ehtinyt tarkastella, kun “juna” meni sen verran vauhdikkaasti), vaikka paikoin liian pelottava 1,5-vuotiaalle Hymypojalle. 4-vuotias Kiharatyttö viihtyi Huvikummun liukumäessä vaikka kuinka ja kauan, muutenkin Junibackenilla olisi viettänyt vaikka koko päivän. Mielestäni myös paikan ravintola oli parempi kuin mitä nettikeskustelujen perusteella odotin, plussat päälle talon tarjoamista ruokalapuista.

Juniba26062014629ckenin jälkeen ehdittiin piipahtaa vielä vilkaisemassa Vasa-laivaa, josta minulle tulee aina mieleen kouluaikaiset ruotsin-oppikirjat. Lapsetkin jaksoivat kierrellä ja ihmetellä laivaa ja sen ympärille rakennettuja näyttelyitä. Olihan se samalla itselle sivistävä kokemus, vaikka perehtyminen laivaan, sen nosto-operaatioon ja uppoamisajankohdan historiaan oli aika pintapuolista. Se osuus hoidetaan sitten joskus toiste.

Ison osan Tukholman-ajasta vietimme Humlegården-puistossa, jonka reunalta olimme valinneet hotellin tukikohdaksi. Siellä oli iso leikkialue, jossa oli lukuisia tarharyhmiä leikkimässä. Sekaan mahtui pari suomalaista turistilastakin, ja liukumäkiä ja keinuja riitti niin monta erilaista, että Humlegårdenissa viihtyy tuntitolkulla. Piknik-eväät vain mukaan. Ja kyllä, ruotsalaisessa leikkipuistossa oli todellakin huomattavasti enemmän isejä kuin kotimaisessa versiossa.

Ei enää ikinä, no jos nyt kuitenkin

Arlandan lentokentällä koitti sitten se “ei enää ikinä” -hetki. Hymypoika on viime aikoina harrastanut ruokapöytäraivareita: huutaa, kiemurtelee, eikä missään tapauksessa suostu istumaan syöttötuoliin. Saati, että suostuisi syömään mitään. Yksi pahimmista raivarikohtauksista tapahtui kotimatkalla Tukholmasta. Kokenut Aasian-matkaaja oli hakemassa ruokia, kun Hymypoika veti kunnon huutoraivarit pöydässä. Naapuripöytään oli tulossa kaksi keski-ikäistä pariskuntaa lomalle lähtö -kaljoja nauttimaan, mutta päättivät etsiä toisen pöydän huomattuaan meidän pöydässä käynnissä olevan show’n. Ei se mitään, niin minäkin olisin tehnyt.

Löysin tällä viikolla tälle ruokaraivarille myös diagnoosin: ylinälkäinen. Vähän samalla tapaa kuin lapsi (ja välillä aikuinenkin) voi olla yliväsynyt, niin välillä iskee myös yli mennyt nälkä. Ainakin kuvauksen kaltaiset ylinälkäisyyden tuntomerkit pitävät paikkansa meidän Hymypoikamme kohdalla (rehellisyyden nimissä myös omalla kohdalla joskus). Siihen yhdistettynä oman tahdon löytyminen ja todella rajalliset puhetaidot, niin ääntä ja raivoa riittää. Ei kannata kuitenkaan lastensuojeluun soittaa, viisi kertaa päivässä hurjankokoisia annoksia syövää lasta ei todellakaan pidetä nälässä.

Kun ruokaraivareiden kanssa samaan pakettiin laitetaan joka paikkaan juoksentelu ja edelleen välillä uhmakkaaksi heittäytyvä isosisko, niin todellakin ensimmäistä kertaa neljän vuoden aikana mietin, etten ikinä enää lähde lasten kanssa reissuun. Kaikista aiemmista vastoinkäymisistä, reissu lasten kanssa ei ole kovin rentouttavaa -tunnelmista ja onko kaikki mukana -paniikeista huolimatta ei ole samanlaista fiilistä tullut.

Fiilis kesti siihen asti, että pääsimme kotiin. Ja ehkä vähän sen jälkeen, ihan vain todella vähän enää kotimaassa oli sellainen olo. Hädin tuskin oli saatu laukut purettua Tukholman jälkeen, kun kaverit aloittivat Kanarialle marraskuussa -houkuttelun. Niin vain nyt on matka varattu ja Lanzarote kutsuu seuruetta, johon kuuluu neljä perhekuntaa, kahdeksan aikuista ja seitsemän lasta, joiden ikähaarukka on lähtöhetkellä kahdeksasta kuukaudesta viiteen vuoteen.

P.S. Kolmistaan-blogin perhe näytti olevan samalla laivalla meidän kanssa menomatkalla Tukholmaan. Olen samaa mieltä, että kaikki lasten leikkihuoneet ja sisäleikkipuistot on aikamoisia helvetin esikartanoita, mutta meidän kokemuksemme laivan ravintolassa oli kyllä aivan päinvastainen kuin heillä. Vaippaikäisen kanssa reissaava kiittää laivayhtiötä myös lastenhoitohuoneen pyllynpesupyyhkeistä.