Lämmin suositus

Teimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa pienen viikonloppupyrähdyksen Göteborgiin. Maaliskuun talvisista tihku- ja tuulikeleistä huolimatta voin lämpimästi suositella kaupunkia pikku lomasen kohteeksi.

göteborg4Ensimmäinen positiivinen asia on lyhyt lento, noin 1,5 tuntia. Perjantaiaamusta ennen kukon kiekaisua sinne ja sunnuntaina alkuiltapäivästä takaisin, niin perillä ehti olla käytännössä kaksi täyttä päivää. Toisekseen keskusta on näppärän kokoinen, ja kaikki meitä kiinnostava oli kävelyetäisyydellä. Ja jos haluaa käydä esimerkiksi Lisebergissä tai Universeumissa (paikallinen tiedekeskus), niin ratikalla pääsee kätevästi. Me ei niihin haluttu, Liseberg on vielä kiinni ja jälkimmäinen on enemmän lapsimatkan kohde. Kolmas positiivinen seikka oli hotellin sijainti: kävelymatka ravintoloihin ja kauppoihin, lisäksi lentokenttäbussi tuli ihan nurkalle. Keskeisestä sijainnista huolimatta kadulle päin oleva huone oli ihanan rauhallinen, sellainen jossa veteli 10 tunnin keskeytymättömät yöunet.

Mitäpä Göteborgissa?
Lähdimme reissuun aika rennosti ilman kummempia suunnitelmia. Sen verran olin etukäteen googlaillut, että kauppahallit ovat hyviä lounaspaikkoja ja Hagan kaupunginosassa olisi kiva käydä kävelemässä. Jos sieltä vaikka löytyisi niitä pieniä paikallisia putiikkeja. Kävimme vahvistamassa itseämme lounaalla Saluhall Briggenissä ja käpyttelimme sitten pitkin Hagan pääkatua, Haga Nygatania. Tärkeimmät eli lasten tuliaiset löytyivätkin täältä, aivan ihanasta lelukaupasta.

göteborg2Perjantai meni muutenkin enemmän ostosten ja päämäärättömän kuljailun merkeissä. Toisen päivän sää oli sateisempi kuin ensimmäisen päivän, niin ehdotin Kokeneelle Aasian-matkaajalle, että menisimme vilkaisemaan onko Göteborgin kaupunginmuseossa mitään mielenkiintoista. Ja olihan siellä: (O)mänskligt-näyttely rotuopin historiasta (kuva). Pieni, mutta sitäkin puhuttelevampi näyttely, joka on auki syyskuulle asti. Lopulta vietimme museossa parisen tuntia ennen kuin suuntasimme Stora Saluhalleniin lounaalle.

göteborg1

Göteborgin kaupunginmuseossa.

Reissun ehdottomin suositus tulee tässä: Joe Farelli’s -ravintola kaupungin paraatikatu Avenyn varrella. Olin ensin vähän skeptinen, sillä paikka mainittiin useammassakin matkailumainoksessa tai turistioppaassa. Mutta olipa kiva olla väärässä. Paikka oli ammuttu täyteen seitsemän jälkeen, mutta onneksi mahduimme sekaan. Saimme paikat tiskiltä, josta näki avokeittiöön, jossa pizzat paistettiin puilla lämmitetyssä uunissa. Kokenut Aasian-matkaaja ottikin pizzan, ja vaikka oma vegepastani oli hyvää, niin kyllä pizza oli parempaa.

göteborg5

Key lime pie päätti illallisen Joe Farelli’sissa.

Reissun suurin pettymys mielestäni oli se, ettei prinssin syntymän aiheuttamaa huumaa ollut aistittavissa kaupungilla lainkaan. Perjantain lööpeissä oli kuva, jossa prinsessa Victoria, prinssi Daniel ja prinsessa Estelle ovat vauvan kanssa lähdössä sairaalasta kotiin. Sehän oli jo niin nähty edellisenä päivänä netissä. Oi miksei lapsi voinut syntyä vasta torstaina, jolloin olisin päässyt edes kuulemaan hänen kunniakseen Göteborgissakin ammutut kunnialaukaukset.

Pari pientä pettymystä
göteborg3Olimme saaneet vinkin, että kaloihin ja meren eläviin erikoistuneessa kauppahallissa, Feskekörkanissa kannattaa piipahtaa lounaalla. Me emme halunneet maksaa yli 200 kruunua lounaasta, joten jätimme väliin. Ruoka varmasti on Feskekörkanin molemmissa ravintoloissa hintansa väärti, mutta se ei ollut ihan sitä mitä meillä oli mielessä.

Hagassa piipahdimme kahville Cafe Hebbe Lelle -nimiseen paikkaa, joka näytti aivan ihanalta ruusutapetteineen ja eriparisine tuoleineen. Valitettavasti kahvin taso ei yltänyt sisustuksen tasolle, espresso oli laihaa eikä tarpeeksi kuumaa. Cappuccino oli myös pettymys, mutta onneksi sitruunajuustokakku oli namia, niin ei ihan paha maku suussa tarvinnut poistua paikalta.

Advertisements

Pieni retki pääkaupunkiin

retkipäivä3 Olin luvannut Kiharatytölle tyttöjen kesken -retkipäivän Helsinkiin. Menisimme bussilla keskustaan, kävisimme jossain, mahdollisesti jossain museossa tai tekisimme jotain muuta kivaa ja päivän kruunaisi jäätelöt jossain ihanassa kahvilassa. Koska toiveissa oli löytää sellainen retkikohde, josta ensisijaisesti alle kouluikäinen jaksaa innostua ja toissijaisesti myös äiti innostuu, niin inspiraatiota piti kysyä Googlelta.

Alku ei ollut lupaava. Teatterimuseo kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta mitä: heinäkuussa suljettu. No, Senaatintorilla sijaitseva Lasten kaupunki, jonne on ollut tarkoitus mennä siitä lähtien, kun se muutama vuosi sitten avattiin. Suljettu remontin vuoksi! No plääh teille, ei sitten. Sitten löysin vinkin kivasta kahvilasta keskustassa, mutta sekin on suljettu koko heinäkuun. Tässä vaiheessa oli aika rajusti sellainen anteeksi mitä -olo? Eikä kyseessä ole ainoa helsinkiläinen kahvila tai ravintola, joka pitää ovensa kiinni joko muutaman viikon tai koko kuukauden keskellä kesää.

Kiivain turistisesonki käynnissä, ja yrittäjillä on varaa pitää putiikki kiinni koko kuukauden. Siis koko kuukauden. Ehkä ymmärrystä vielä löytyisi heinäkuussa viikon-kaksi kiinni olevalle puljulle, joka sijaitsee kantakaupungin ulkopuolella. Mutta että ihan ydinkeskustassa pidetään ovet kiinni viikkotolkulla, niin vähän ihmetyttää. Keskustassa pyörii kotimaisia ja ulkomaalaisia turisteja joka nurkalla näinä päivinä, ja aika moni niistä syö ja juo jotain jossain, mutta ei ainakaan kiinni olevissa paikoissa. Enkä minä ole ainoa, joka asiaa ihmettelee. Gymnaestrada toi kaupunkiin tuhansia ihmisiä, joista moni oli myös kritisoinut ovet lukossa pitäviä ravintoloita. En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi museo on kiinni heinäkuussa.

retkipäivä4

retkipäivä1Ihan kuin ulkomailla
Ei meidän tyttöjen retki tekemättä jäänyt. Keksin meille retkikohteeksi Talvipuutarhan, jossa on kesän ajan kasvien keskellä Nukketeatteri Sytkyjen nukkenäyttely. Esillä olevat nuket juhlistavat nukketeatterin 30 vuotta. Teatterinuket, eksoottisia kukkia, ihania ruusuja ja karppeja ihmeteltäväksi, niin eiköhän näillä eväillä yksi retki saada aikaiseksi.

retkipäivä2Minä ihastuin, Kiharatyttö ei niin hirveästi. Nukkeja oli kiva bongailla kasvien seasta, mutta kaipasin tietoa, että mistä näytelmistä ne  ovat peräisin (ehkä tämä tieto oli tarjolla, mutta en hoksannut sitä henkilökunnalta kysyä). Karpit kiinnostivat Kiharatyttöä ja niitä ihmettelimme pidemmän aikaa. Positiivinen yllätys oli, kun paikan päällä huomasin, että siellä on pieni kahviokin ulkona. Sen sijaan, että olisimme ajelleet ratikalla keskustaan jätskille, jäimmekin kahville ja herkuille sinne. Mikään keskustan kahvila nimittäin ei voi tarjota vastaavaa maisemaa: ruusutarhan yli avautuu näkymä Töölönlahdelle, jonka vastarannan talot näkyvät kaukaisuudessa. Kun ympärillä ihmiset vielä puhuivat pääsääntöisesti muita kieliä kuin suomea, niin olo oli kuin ulkomailla olisi.

retkipäivä6

Ei pöllömmät iltapäiväkahvimaisemat. Jos asuisin jossain lähellä, niin kävisin useammin kahveilla näissä maisemissa.

Ex tempore pyrähdys stadionillaretkipäivä7
Paluumatkalla Talvipuutarhasta kävelimme Olympiastadionin ohi ja muistin siinä, että stadionin torniinhan pääsee tutustumaan. Hymytyttö innostui ex tempore suunnitelman muutoksesta, joten sinne siis. Täytyy myöntää, että mahtavat maisemat huipulta avautuu. En ole suuri korkeiden paikkojen ystävä, mutta stadionin tornissa oli hauska vierailla. Tosin se aiheutti niin uteliaan kysymystulvan, etten osannut kaikkiin Kiharatytön ihmettelemiin asioihin vastata. Itse jäin miettimään, että kuinkahan lujaa tornin hissi muuten kulkee?