Kyyhkysen kujerrusta ja ilmastoinnin hurinaa

Baleaarien kierros on saatu päätökseen, kun kaksin-matka Ibizalle on onnistuneesti tehty. Voin heti alkuun hehkuttaa, että kaikin puolin kannatti. Sekä matkakohde että majoitusvalinta olivat nappiratkaisuja. Toiveissa oli rento loma, jonka aikana voi olla rauhassa ja nauttia olostaan. Ibiza todellakin täytti nämä toiveet.

Yksi suurimpia syitä onnistuneeseen reissuun oli onnistunut majoitusvalinta. Pohdimme pitkään asiaa, sillä löysimme mukavanoloisen Airbnb-kämpän Santa Eulària des Riusta, jonka olimme valinneet Ibizan-tukikohdaksemme. Toisena vaihtoehtona oli hotelli kaikkine hotellin mukavuuksineen. Päädyimme lopulta K18-hotelliin kuten kerroinkin. Tripadvisor osasi ennakolta varoittaa, että muut majoittujat ovat harmaahapsia, ja niin he olivatkin suurimmaksi osaksi iäkkäämpiä britti- ja saksalaispariskuntia. Joukkoon mahtui jokunen nuorempikin pariskunta ja muutama (nais)kaveriporukka, mutta eipä tuo meitä juuri haitannut.

Hotelli ei todellakaan hurmaa sisustuksellaan tai muuten aiheuttanut mitään wow-fiilistä, mutta se mihin erityisesti ihastuin oli hiljaisuus. Maksoimme ekstraa huoneesta, jolla on omat aurinkopedit ja vitsit, se raha oli hyvin käytetty. Huoneen parvekkeelta pääsi hotellin kattoterassille, jolla meidän aurinkopetimmekin sijaitsi. Auringonottoon pyhitetyt päivät vietettiinkin sitten siellä. Ja se hiljaisuus siellä kattoterassilla. Jotain ihan uskomatonta. Ainoa ääni, mitä siellä kuului oli kyyhkysten kujerrus ja ilmastoinnin hurina. Olin ajatellut kuuntelevani musiikkia samalla, kun löhöän ja luen kirjaa – en kaivanut kuulokkeita esille koko viikolla, koska hotellin tarjoama soundtrack oli hunajaa korville.

Kattoterassilla oli myös hotellin chill out -alue, joka käytännössä tarkoitti varjojen alla sijaitsevia sohvaryhmiä. Muutamana päivänä oli vähän on niin kuuma -tunnelmat ja lötköteltiin sohvilla varjossa, kun omat aurinkolaverit olivat suorassa auringon paisteessa (varjoa ei siis kuulunut huoneen varustukseen). Perusmeiningillä ensimmäiset altaan ympärillä olevat aurinkopaikat oli varattu jo puoli kahdeksalta. Tai mistä minä tiedän, kuinka aikaisin ne oli varattu. Aikaisin aika, jolloin itse olin liikkeellä oli puoli kahdeksan ja silloin oli jo useampia varattuna. Oli ihana tietää, ettei tartte kytistellä vapaata aurinkotuolia, jos viettää osan päivästä muualla.

Saimme erikoistarjouksena aamiaisen kanssa samalla hinnalla puolihoidon ja söimmekin sitten muutamana iltana hotellilla. Ruuat olivat vaihtelevia: osa hyviä, osa ei niin täräyttäviä, osa perustasoa. Aamiainen oli iso syy, miksi valitsimme hotellin ja se oli odotusten mukaisesti hyvä. Lisäpisteet siitä, että kahvi tuotiin termarissa pöytään ja kuohuviiniä oli tarjolla. Tosin en tiedä, eikö muiden matkustajien lääkitys kestänyt alkoholia vai mistä johtui, mutta illallisella pisti silmään kuinka harvaan pöytään tilattiin viiniä ruokajuomaksi. Juomistahan toki piti maksaa erikseen.

Polku rantaa pitkin kylälle.

Hotellin plussat ja miinukset
+ hiljaisuus
+ kattoterassin chill out -alue
+ uima-allas
+ valmis aamiainen
+ omat aurinkopedit
+ ei muiden lapsia kiljumassa
+ hiljaisuus
– ei mahdollisuutta syödä ulkona
– aurinkopetien varaajat

 

Advertisements

Majoitusvalinta tehty

Ibizan majoitus on päätetty ja varattu. Päädyimme lopulta hotellimajoitukseen, vaikka Airbnb oli myös ihan houkutteleva vaihtoehto.

Ankkakaan ei pääse kesällä reissuun.

Ehdimme jo yhden Airbnb -majoittajan kanssa käydä viestinvaihtoa ja tehdä alustavan varauksen hänen kämpästään, mutta hän ei sitten vahvistanut sitä ajallaan, joten annoimme olla. Tämän varauksen kosahdettua palasimme lähtöruutuun ja takaisin hotellivaraussivustoille.

Lopulta majoitus ei löytynyt niiltä, vaan suoraan hotelliketjun omilta sivuilta. Viimekesäinen Menorcan hotelli oli espanjalaisen ketjun paikka ja päädyin tsekkaamaan niiden sivuilta, onko heillä Ibizalla hotellia. Sattumalta sopiva löytyi juuri siitä kylästä, jota olimme ajatelleet tukikohdaksi.

Hotellimajoituksen puolesta vaakakupissa painoivat:
+ takuuvarma sisäänkirjautuminen keskellä yötä
+ hotellin palvelut, joita on jopa mahdollisuus hyödyntää, koska kaksin reissussa
+ hotellin aamupala
+ uima-allas
+ huonesiivous
+ rauhallinen hotelli

Nakupellet saksalaiset eläkeläiset

Kyseessä on K18 hotelli. Tripadvisorin mukaan hotellin muut asukkaat ovatkin sitten eläkeläisiä, tai ainakin yli 55-vuotiaita. Siellä varoiteltiin myös  siitä, että hotellin spassa kannattaa varoa saksalaisia nudisteja. Tai sitten kyse oli kulttuurisesta väärinkäsityksestä, ja asiaa kommentoineet britit olivat kohdanneet nakupellet saunan lauteilla. Tässä kohtaa totesimme, että mieluummin saksalaiset nakupellet eläkeläiset kuin jonkun muun kiljuvat kakarat altaalla. Eikä me olla sinne lähdössä muiden hotellivieraiden kanssa kaveeraamaan, saati sitten saunomaan. Noin muuten kyllä ajatuksena on hyödyntää hotellin kuntosali- ja spa-palvelut.

Kaiken lisäksi varasimme pikkasen spesiaalimman huoneen, jolla on oma terassi ja siinä omat aurinkopedit. Eipähän tartte mummojen ja pappojen kanssa olla varaamassa omaa paikkaa auringosta heti aamusta. Bonuksena hotellilla oli  käynnissä tarjous, jossa sai puolihoidon samaan hintaan kuin pelkän aamiaisen. Valitsimme tämän vaihtoehdon, vaikka tarkoituksena ei ole illallistaa hotellilla. Onpahan se yhtenä vaihtoehtona, jos vaikka jonain iltana ei jaksa lähteä kylille etsimään ravintolaa. Tai sitten käy hotellilla syömässä ja kävelee kylän pintaan yömyssyille.

Narahdimme

Lapset saivat tietää jäävänsä kesällä mummon huomaan. Narahdimme oikeastaan. Olin kirjoittanut koko perheen menot yhteenkokoavaan seinäkalenteriin Ibiza Ibiza Ibiza (ihan niin kuin muuten unohtaisin, että milloin reissu on). Kiharatyttö on oppinut lukemaan ja lukee ihan kaiken. Hän sitten yhtenä päivänä selaili kalenteria ja alkoi ihmetellä, että mitä tämä tarkoittaa. Ihan koko totuus muksuille ei ole vielä valjennut, saa nähdä millainen poru syntyy, kun heille selviää. Hymypoika nimittäin hokee vähän väliä haluavansa Menorcalle.

Hotelli vai airbnb?

Kuten edellisessä tekstissä mainitsin niin meillä on Ibizan-majoituksen etsintä kiivaasti käynnissä. Aloitin etsimisen hotels.com- ja booking.com-sivuilta, mutta sitten Kokenut Aasian-matkaaja heitti ilmoille ajatuksen airbnb-majoituksesta. 

En ole koskaan aiemmin yöpynyt airbnb-majoituksessa, joten olen utelias sen suhteen. Lisäksi meidän kriteerimme täyttäviä vaihtoehtoja näyttää Ibizalla kyseisen palvelun kautta olevan tarjolla mukavasti. Mahdollisuudet siis löytää sopiva ja järkevän hintainen majoitus sen kautta ovat aika hyvät.

Mutta haluaisinko sittenkin kaksin-reissulla majoittua hotelliin? Molemmissa on puolensa. Olin jo vähän kallistunut airbnb’n kannalle. Luettuani kommentteja muutaman eri majoittajan kämpistä, jäin pohtimaan, onko se sittenkin riski. Useamman kohdalla nimittäin luki, että majoittaja perui varauksen. En todellakaan halua kuulla viikkoa ennen lähtöä, että majoitusta ei ole. Kokeneet airbnb-matkailijat, kuinka todellinen riski majapaikan peruuntuminen on?

Omat vaatimuksensa luo se, että lento on perillä melkein puoliltaöin eli majoittumaan on päästävä keskellä yötä. Paluulento puolestaan lähtee vasta puoliltaöin, joten kamat olisi kiva saada vikana päivänä jonnekin säilytykseen. Suihkumahdollisuus ennen lentoakin olisi todennäköisemmin järjestettävissä hotellissa kuin airbnb’ssä.

Hotelli
+ varmuus / luotettavuus
+ hotellin palvelut
+ valmis aamupala
+ uima-allas
+ check-in keskellä yötä mahdollinen
+ mahdollisuus jättää laukut säilytykseen lähtöpäivänä

airbnb
– majoittajan mahdollisuus perua varaus – riski?
– sisäänpääsy keskellä yötä?
– matkatavaroiden säilytys lähtöpäivänä?

+ ei ole sidottu hotellin (aamupala)aikatauluihin
+ persoonallisuus

Terveiset Kanarialta, osa 1

All inclusive perheloma Kanarialla on vietetty. Reissu oli niin totaalisen all inclusive, että hotelli tarjosi nettipaaston samaan hintaan. Luvattua oli, että nettiyhteys on hidas. Sain edellisen tekstin vaivoin ladattua ekana iltana, jonka jälkeen yhteys katkesi sitten lopullisesti. Myönnän, että hyvää tekee olla välillä hetki ilman lärvikirjaa, sähköpostin vilkuilua ja (turhaa) nettiselailua. Olen uutisaddikti, mutta parin päivän jälkeen uutisnälän taltuttamiseen riitti lähimarketissa luetut suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien otsikot.

kanaria_blog (2)

Mutta mietteeni all inclusivesta? Olen ehkä hiven ristiriitaisin tunnelmin. Olen sataprosenttisen varma, että tällä matkaseurueella ja tämän ikäisten lasten kanssa tämä oli ehdottomasti helpoin vaihtoehto. Näin kahdesta syystä: ruokailut ja Bamse-kerho. Alle kouluikäisten lasten kanssa on vain niin paljon helpompaa mennä buffet-ravintolaan syömään kuin lähteä arpomaan ravintolaa. Varsinkaan iltaisin kun takana on touhukas lomapäivä auringossa, väsy ehkä jo alkaa pienimpiä painaa, nukkumaan olisi hyvä päästä ajoissa ja nälkäkin kurnii kaikkien mahassa.

kanaria_blog (7)En nyt sano, että alle kouluikäisten kanssa reissaaminen vaatii all inclusiven. On mahdollista matkustaa omatoimisesti ja ruokkia lapset joka päivä eri ravintolassa, mutta se vaatii ennakointia. Joko ravintola valitaan jo aiemmin valmiiksi ja ruoka-aikana sinne suunnataan määrätietoisesti suoraan tai sitten paikan valintaan varataan aikaa ja hotellilta lähdetään hyvissä ajoin liikkeelle. Minun nyrkkisääntöni on, että pöytään pitää istua puoli tuntia ennen ruoka-aikaa, jotta sapuskat ovat pöydässä ennen nälkäkiukkua.

kanaria_blog (4)Maailman vahvimman nallen huomassa
Ihastuin Bamseen. Seurueen seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta viettivät viisi aamupäivää Bamse-kerhossa ja tykkäsivät. Äitikin tykkäsi. Kiharatyttö pääsi ikäistensä seuraan touhuamaan, leikkimään ja askartelemaan pariksi tunniksi. Sillä välin Hymypoika söi lounaan ja nukahti rattaisiin, joten oma lounas sujui kohtuullisen rauhallisissa tunnelmissa, kun samaan aikaan tarvitsi huolehtia vain yhden lapsen syömisestä.

Iso plussa oli Bamsen pizzabileet. Yhtenä iltana lapsille järjestettiin pizzabileet, joissa oli pizzan ja vaahtokarkkien syönnin lisäksi ohjelmassa tanssia, nallukan vierailu ja askartelua. Eikä aikuisia päästetty mukaan! Käytännössä siis jos mukana on vain 3–5-vuotiaita lapsia, niin vanhemmilla on mahdollisuus yhtenä iltana syödä aikuisten kesken. Aivan mahtavaa ajattelua matkanjärjestäjältä.

Ravintolat ja ruoka
En odottanut ennakkoon suuria hotellin ruokatarjonnalta ja buffettien valikoima vastasi kyllä käsitystäni. Minulle hyvä ruoka on yksi jutuista, jotka tekevät loman ja Kanarialla ruuat eivät valitettavasti oikein iskeneet. Valikoima oli turhan samankaltainen päivästä toiseen, eikä taso ollut kuin keskinkertainen. Joitain hyviä joukossa oli, pari todella hyvää, mutta pääsääntöisesti aika keskinkertaista. Lisäksi epätasalaatuisuus vaivasi: paistopisteeltä saattoi saada peräkkäin ensin kypsän ja sitten täydellisesti paistetun pihvin, vaikka molemmat oli tilattu mediumeina.

kanaria_blog (5)

Mutta suurin valituksen aihe hotellin ravintoloiden suhteen on mökä, mikä niissä oli. En kuvitellut, että lapsiperhehotellissa olisi hipihiljaista, eivätkä astioiden kilistelykalistelu ja lasten äänet häiritse minua, mutta kiviseinät moninkertaistivat mökän määrän epämiellyttävälle tasolle. Varsinkin ensimmäisellä illallisella suorastaan sattui korviin. Hotellin jokaisessa ravintolassa oli kivilattiat ja -seinät, eikä minkään sortin verhoja, kankaita tai paneeleita vaimentamassa melua, joten kanaria_pokkari (3)edes ravintolan vaihtaminen ei auttanut. En ole ainoa, jota asia meidän porukassamme häiritsi, vaan asiasta oli puhetta joka päivä.

Teimme myös yhden mokan ruokailujen suhteen. Kävimme lounaalla aina yhdessä ja samassa ravintolassa, jossa oli tarjolla enemmän hot dog- ja pasta-tyyppisiä juttuja, kun toisessa ravintolassa olisi ollut ihan kunnon lounaskin tarjolla. Kyseinen snack-paikka oli ainoa, josta sai ruokaa kello 11 alkaen, ja Hymypoika oli jo päiväunilla ennen kuin varsinainen lounasravintola avautui tuntia myöhemmin. Olisimme kuitenkin voineet mennä toiseen ravintolaan Kiharatytön kanssa.

kanaria_blog (3)

Mikki-allas oli useimpina päivinä meidän omassa käytössämme.

Onnistunut reissu
Olin toivonut hotelliruokien suhteen positiivista yllätys, mutta ne vastasivat odotuksia ja sain kaikesta huolimatta mahani täyteen. Hyvin syöminen oli iso ja tärkeä osa lomailuani jo ennen lapsia, ja lasten kanssa ruokailujen merkitys on kasvanut entisestään, vaikkakin eri tavalla. Muuten reissu oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen, että lähdettiin. Hotelli oli tähtiensä tasolla, huoneet olivat siistejä, altaita riittävästi ja ainakin marraskuussa aurinkopetejä näytti riittävän kaikille. Toki pääaltaan alue oli se, missä oli eniten ihmisiä, mutta rauhaa kaipaavillekin löytyi oman nurkkansa.

Hotellin aktiviteettitarjonta yllätti minut myös positiivisesti. Lähes joka päivä oli altaalla viihdeohjelmaa lapsille, kulkueita ja klovni-esityksiä. Iltaisin olisi ollut oma show lapsille myös hotellin yökerhossa, mutta kävimme Kiharatytön kanssa katsomassa sen vain yhtenä iltana, sillä se oli niin myöhään, että meidän muksumme olivat siihen aikaan jo peiton alla. Aikuisille suunnatut iltashow’t jäi myös näkemättä, sillä kokoonnuimme iltaisin yhden huoneen terassille ja viihdyimme siinä omalla porukalla (huoneet olivat toiveemme mukaisesti vierekkäin). Olin suunnitellut käyväni hotellin jumpissa, mutta valitettavasti ne olivat joka päivä samaan aikaan ja aina meidän ruoka-aikoinamme. Söimme lounasta ja seurasimme ikkunasta, kun vesijumppaajat kauhoivat ja polkivat vettä. Lenkkarit eivät olleet turhaan matkassa, sillä kävin parina aamuna lenkillä ihailemassa auringonnousua.

kanaria_pokkari (7)

Isä ja tytär ihmettelemässä tyrskyjä.

 

Pyyheshow

Reissushow’mme on palannut Thaimaan puolelle. Reissupäivä oli edellistä siirtymää lyhyempi ja meni tosi nopsakasti, varsinkin kun kone oli 15 minuuttia aikataulusta edellä laskeutuessaan Krabille. Oli kyllä ihana saapua kohteeseen, jossa kaikki oli valmiina: kuski kentällä odottamassa nimikyltin kanssa, hotellilaput niin valmiiksi täytettynä, että puuttui vain allekirjoitus, huoneessa kaikille sängyt ja pyyhkeet.

Nimenomaan pyyhkeet, sillä Kuala Lumpurissa niiden kanssa oli varsinainen show, joka lopulta johti hotellin omaisuuden piilottamiseen. Ihan perussettiähän on, että kolmen tähden ja sitä tasokkaampien hotellihuoneiden kylppärin seinällä on “auta meitä pelastamaan maapallo ja käytä pyyhkeitä useampana päivänä, jos haluat puhtaat, jätä ne lattialle/kylpyammeeseen” -lappunen. Ja teki niin tai näin, niin joka päivä tuodaan puhtaat pyyhkeet. Vaikka siis todellisuudessa en tarvitse edes joka toinen päivä puhdasta pyyheliinaa. (Saati lakanoita.)

Tämä siis oli jo tuttua huttua, mutta yllättävää oli, että ilmeisesti paikallisten huonepalveluihmisten mielestä meidän lastemme ei tarvitse peseytyä. Lainkaan. Melkein viikkoon.

Meille sinnikkäästi vaihdettiin joka päivä tasan kahdelle pyyheliinoja. Siitä huolimatta, että pois vietiin neljä kylpypyyhettä, niin tilalle tuotii kaksi. Muutenkaan koko pyyheshow’ssa ei ollut mitään logiikkaa: huoneessa oli odottamassa kolmenlaisia pyyhkeitä kahdelle, sen jälkeen oli jokapäiväinen jännitys, että minkälainen valikoima pyyhkeitä oli poisvietyjen tilalle jätetty. Ja mitkä niistä oli vaihdettu puhtaisiin. Varmaa oli, että pyyhkeitä oli tasan kahdelle. Ja lattiapyyhe vaihdettiin joka päivä puhtaaseen.

No, mikä tässä nyt oli niin avautumisen arvoista. Lisää pyyhkeitä sai pyytämällä, mutta olihan se nyt ärsyttävää joka päivä soitella niiden perään. Ja odotella niitä parhaimmillaan 1,5 tuntia. Lopulta ärsyynnyimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa tilanteeseen niin, että piilotimme lasten käyttämät kylpypyyhkeet. Eipä sinä iltana tarvinnut anella lisää.

Ihan varmasti siivoojilla oli tieto, että huoneessa asuu neljä ihmistä. Niin odotan myös saavani huoneen perusvarusteet neljälle. Ja lasten kanssa reissatessa en pane ollenkaan pahakseni, jos pyyhkeitä on vähän yli tarpeiden. Mutta eipä ole kyllä tähänastisen lapsiperhematkustusuran aikana ikinä aiemmin vastaavaa tullut vastaan.

TA-ee, TA-ee

Aiemmassa tekstissä kirjoitin, kuinka mielenkiintoista on nähdä millaisia kaupunkeja Kuala Lumpur ja Bangkok todellisuudessa olevat. Toinen odotan mielenkiinnolla -seikka on se, miten lapsiin suhtaudutaan Malesiassa. Thaimaalaisethan(* ovat tunnetusti lapsiystävällistä kansaa, mutta en tiedä yhtään miten malesialaiset suhtautuvat lapsiin. Matkaoppaista en ole saanut vastausta asiaan, enkä jaksa kaivella verkkokeskusteluja aiheesta, joten asia jää nähtäväksi.

Thaimaassa pari vuotta sitten Kiharatyttö keräsi huomiota paikallisilta joka paikassa, tarjoilijat, myyjät, munkit, lady boyt, kadulla kulkijat – kaikki joka paikassa (eikä tässä ole Lapin lissää mukana) olivat kovasti silittelemässä ja ihmettelemässä vaaleaa lasta. TA-ee (’pikkuinen’) ne vain hokivat. Etukäteen minua mietitytti, että miten jaksan suhtautua siihen, että tuntemattomat tulevat lääppimään lastani, mutta lopulta se ei häirinnyt kamalasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Rauhallinen aamukahvi
Muutamassa kadunvarrella pari pöytää -ravintolassa hieman hirvitti, kun tarjoilijat kävivät nappaamassa lapsen mukaansa ja lähtivät pyörimään ympäriinsä Kiharatyttö sylissään. Eivät ne mitään kyselleet, että saako, katsoivat vain, että lapsi on syönyt ja nostivat syliinsä.

Toisissa paikoissa tarjoilijoiden huomio oli kivaa ja mahdollisti syömisen rauhassa. Hotellissa aamiaisella oli esimerkiksi mukava, kun tutut tarjoilijat hakivat lapsen leikkimään ja saimme itse rauhassa syödä loppuun ja juoda vielä lisäkupillisen kahvia. Meitä myös autettiin avuliaasti, kun liikuimme vaalean lapsen kanssa. Ylimääräisiä käsipareja ilmestyi pyytämättä esimerkiksi nostamaan rattaita laivan kyytiin.

Tähän liittyen olen miettinyt myös hotellien tarjoamia lapsenhoitopalveluja, jotka kuulostavat houkuttelevilta. Jos vaikka edes yhtenä iltana voisi lähteä illalliselle ihan kaksin, vaikka vain pariksi tunniksi. Tai ostoksilla olisi helpompaa ilman rattaita ja lapsia. Mutta, mutta. Kieliasia nyt ensimmäisenä mietityttää. Hymypojan kohdallahan ongelmaa ei ole, koska reppana ei vielä muutenkaan puhu, mutta mitenköhän Kiharatyttö suhtautuisi lapsenlikkaan, joka ei ymmärrä häntä. Toisekseen Kiharatyttö lämpiää uusille ihmisille aika hitaasti, joten hän voi heittäytyä vallan yhteistyöhaluttomaksi, jos paikalle tuokin oudon ihmisen, jonka kanssa hänen pitäisi jäädä.

Sitten mietin, että miksi tämä asia minua arveluttaa, olenhan ollut itsekin hotellin leikkihuoneessa hoitamassa ulkomaalaisten lapsia. Tosin suurimman osan kanssa osasin muutaman sanan vaihtaa, ettei ihan kielipuolina oltu ja ymmärsin pääsääntöisesti mitä he haluavat, ellei muuten niin käsimerkein. Mutta aika pienellä sanavarastolla lapsia hoidin, ja aika rohkeita vanhemmat ovat olleet jättäessään mukelot minun ja ”kollegani” hoiviin.

*) Jännää Thaimaassa oli se, että thaimaalaisten lapsiystävällisyydestä huolimatta en muista kovin montaa paikallista lasta. Yhden ainoan vauvan muistan nähneeni, hän pötkötteli Mike’s Mallissa sellaisessa hassussa vekottimessa, joka muistutti renkailla varustettua sitteriä. Missä kaikkia paikalliset lapset olivat?

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Vhdoin on myös viimeiset hotellivaraukset tehty. Kuala Lumpurissa majoitumme hotelliin Golden Triangle -alueelle ja Bangkokissa Siam Squaren lähelle. Suurin ongelma hotellien valinnassa kaupunkeihin oli valtava valikoima, eikä neljän tähden hotelleissa ole juuri suuria eroja, joten valinta tehtiin pitkälti sijainnin mukaan. Minulla ainakin on nyt helpottunut olo, sillä vaikka en uskonut meidän jäävän ilman kattoa pään päälle, niin hieman takaraivossa rassasi, ettei ollut tietoa minne päin noita suurkaupunkeja majoitumme. Ja ainakin Bangkokissa hotellin sijainti vaikuttaa aika paljon siihen, mitä kaupungissa teemme.

IMG_2304

Olemme Bangkokissa kaksi täyttä päivää, koska se on vähän kuin pakollinen paha, sillä lasten kanssa emme halua heti Krabi–Bangkok-siirtymän jälkeen saman tien jatkaa matkaa kotimaahan asti. Luvassa on varmaankin täsmäiskuja joihinkin kohteisiin ja todennäköisesti yhteen ostoskeskuksista tekemään viimeiset ostokset. Hotellin läheisyydessä onkin useita ostoskeskuksia, joten kauas ei edes tarvitse lähteä.

Minua kiinnostaisi Bangkokissa risteillä Chao Phraya -jokea pitkin. Sitä kehutaan erilaiseksi näkökulmaksi kaupunkiin, samalla näkisi vanhat luksus-hotellit, monia kaupungin nähtävyyksistä ja sellaistakin, mitä ei kaduilta näe. Jossain sanottiin sen olevan myös rauhallisempi (ja hiljaisempi?) tapa tutustua kaupunkiin, mikä kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta mukeloiden kanssa. Hotellilta ei ole kamalan pitkä matka lähimmälle laiturille, joten tämä voisi olla ihan varteen otettava retki. Lisäksi paattien kyydistä voi hypätä pois, jos näkee jotain mielenkiintoista ja hypätä sitten seuraavan vuoron kyytiin.

Mitään kamalan ihmeellistä Bangkokissa ei varmastikaan tehdä. Lasten kanssa liikkuminen rattailla on kaupungissa tietääkseni hankalaa, joten senkään takia ajatus nähtävyyksien kiertämisestä ei kamalasti houkuttele.  Siitä olen aika aika varma, että vihoviimeinen thai-hieronta kuuluu ohjelmaan ennen pitkää kotilentoa.

IMG_2571Puli puli, missä se uima-allas olikaan?
Dolphin Bayn lisäksi Krabilla on tarkoitus keskittyä uima-altaalla pulikoimiseen ja rannalla lekotteluun, mutta tunnen itseni, enkä kykene kymmentä päivää vaan makaamaan aurinkotuolissa. Eli varmasti joitain puolen päivän retkiä teemme sielläkin, mutta nämä tulevat olemaan enemmän tartumme tilaisuuteen -tyyppisiä. Retki Krabi Towniin on hyvin todennäköinen. Sen tiedän, ettemme kiipeä 1237 porrasta Tiikeriluolatemppeliä ihmettelemään.

Minua kiinnostaisi osallistua kokkikoulun kurssille, mutta en tiedä miten se onnistuisi käytännössä, sillä Kokenut Aasian-matkaaja haluaisi kokkaamaan myös. Siis molempien thai_pokkari (62)osallistumisessa ongelmana on lähinnä, että mihin Kiharatyttö ja Hymypoika siksi aikaa sijoitetaan, vai onko mahdollista osallistua kurssille kersat jaloissa pyörien (ja saako siitä ihan niin paljon silloin irti). Kokenut Aasian-matkaaja kyllä lupaili, että voin mennä kokkaamaan yksinkin, mutta se ei olisi ihan niin kivaa kyllä.

Meille suositeltiin veneretkeä Railayn rannalle, mutta saa nähdä hyppäämmekö veneen kyytiin. Käsittääkseni lapsille ei ole juuri tarjolla pelastusliivejä, joten pitkähäntäveneillä retkeily ei sen vuoksi nyt ihan ensimmäisenä houkuttele. Ei, en aio lähteä roudaamaan lasten pelastusliivejä mukana ehkä-mahdollisen veneretken takia, koska kamaa on muutenkin ihan tarpeeksi mukana. Ja jos sen takia jää veneilyt välistä, niin Krabilla on varmasti muutakin tekemistä.