Historiaa ja shoppailua

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen Ibizasta? Niinpä, bileet ja yöelämä. Onneksi 2000-luvun Ibiza on paljon muutakin. Mieleen tulee myös hipit ja joogaretriitit. Ihan joogalla nirvanaan -lomalla ei oltu, vaikka meidän lomamme kallistui enemmän siihen suuntaan kuin Pacha-, Amnesia- ja Ushuaïa-yökerhoihin. 

Onnistuneen loman rakennusaineita olivat tällä reissulla edellä mainitun hiljaisuuden lisäksi aikatauluttomuus ja se, ettei kukaan keskeyttänyt. Lasten ruoka-ajat rytmittävät perheessä niin arkea kuin lomailuakin ja reissun päällä tekemisiä on suunniteltava sen mukaan, milloin ja missä syödään. Aikuisten lomalla oli aivan mahtavaa, kun sai syödä just silloin, kun nälkä alkoi kurnia. Tarkoitti lähinnä siis pitkälle iltapäivään venyvää lounasta, iltapäivän suolapalaa hotellihuoneen parvekkeella ja myöhäisiä illallisia. Kolmas tekijä, joka auttoi rentoutumaan oli se, ettei tarvinnut olla 24 h valmiudessa, että kohta joku tulee ja keskeyttää mitä ikinä olikaan tekemässä. Ihanan nautinnollista ja rentouttavaa, minkä ansiosta nirvana-olotilan saavuttamiseen ei tarvinnut joogaa.

Rento Santa Eulària
Bilettäjille on omat mestansa Ibiza Townissa ja Sant Antoni de Portmanysta, mutta meillä oli haussa enemmän rentoutuminen kuin yöelämä, niin valitsimme tukikohdaksemme Santa Eulária Des Riun. Kokeneen Aasian-matkaajan työkaveri on lomaillut Ibizalla useamminkin ja hän suositteli tätä saaren kolmanneksi suurinta kaupunkia meille (asukasluku vajaa 14 000). Voimme suositella sitä edelleen muillekin.

Rantalomakohteessa tykkään, että kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä ja Santa Eulària des Riussa kaikki on kompaktisti lähellä. Meidän hotellilta toki oli reilun vartin kävelymatka satamaan ja keskustaan, mutta minulle 15–20 minuuttia on kävelymatka. Sitä paitsi rantoja pitkin kulki polku, jota kautta pääsi niin sanotusti maisemareittiä kylille. Ja kun hotellilla oli uima-allas, niin tarvetta tampata kylälle moneen kertaa päivässä ei ollut (päivällä rannalle ja illalla uudestaan syömään).

Santa Eulàrian keskusta levittäytyy Plaça d’Espanyan ja kaupungintalon läheisyyteen. Kaupungintalolta laskee kävelykatu suoraan rantapromenadille, jota pitkin pääsee satamaan ja hiekkarannalle. Kaupungin nähtävyys on Puig de Missa -kukkulan laelle rakennettu Església de Puig de Missa. Paikalla on ollut jo vuonna 1302 kappeli ja nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1568. Kirkko on rakennettu linnoituksen keskelle, ja paikalliset ammoisina aikoina pakenivat sinne merirosvohyökkäyksiä.

Ibizan ainoa joki kulkee Santa Euláriassa. Joki on hieman isotteleva nimitys kyseiselle mereen laskevalle pienelle virralle, mutta sen varrelle on rakennettu kiva kävelytie. Puig de Missalta pääsi laskeutumaan joen rantaan ja sen vartta pitkin meren rannalle. Mukava kävelyretki, jos pysyy kartalla eikä kuumuudessa kävele ylimääräistä ketunlenkkiä.

Paikallisbussiretki pääkaupunkiin
Olisimme varmaan saaneet tuliaiset ostettua Santa Eulàriasta, mutta läksimme paikallisbussilla Ibizan pääkaupunkiin ostoksille (bussimatka yhteen suuntaan maksoi kolmisen euroa). Ibiza Townina tunnetun kaupungin virallinen nimihän on katalaaninkielinen Eivissa, ja siellä on vajaa 50 000 asukasta.

Heinäkuun alussa alennusmyynnit olivat vasta alkamassa ja osa ei ollut vielä aloittanut ollenkaan, joten ale-prosentit olivat maltillisia. Silti odotin tekeväni edes jotain löytöjä varsinkin vaatekaupoista, mutta tulin takaisin tyhjin käsin. Koko reissun shoppailusaldo omalta osaltani oli yhdet kengät, kun taas Kokenut Aasian-matkaaja löysi vaikka mitä, muun muassa läjän t-paitoja.

Samalla Eivissan reissulla kävimme turreina ihmettelemässä muurien suojassa kukkulalla sijaitsevaa vanhakaupunki Dalt Vilaa. Kukkulalla ylös ja alas risteilevillä pittoreskeilla kujilla oli kiva kuljeskella päämäärättömästi. Alue on niin pieni, ettei eksymisen vaaraa juuri ole. Tännekin paikalliset aikoinaan pakenivat muurien suojaan merirosvojen hyökkäyksiä. Dalt Vilan korkeimman kohdan läheisyydessä sijaitsee katedraali, jonka nurkilta avautuu hienot maisemat satamaan ja merelle. Lounaalle pysähdyimme hauskaan S’Escalinata -baariin, jonka terassi oli käytännössä kadun rappuset. Niille oli sijoitettu matalia pöytiä sekä säkkituoleja ja palleja. Hauska paikka, suosittelen pysähtymään edes lasilliselle.

Tekstin pääasiallisena lähteenä on käytetty Lonely Planetin Pocket Ibiza -opasta, joka on painettu 2015.