Switch from swimming pool to big city

Usual sight in Kuala Lumpur.

Usual sight in Kuala Lumpur.

To sum up the trip, part 2
After a week by the pool we traveled to Kuala Lumpur, which was a contrast to the relaxed Dolphin Bay. As I wrote earlier the place seems to be under constant building and re-building boom. Despite the construction sites, almost two million inhabitants and traffic jams, Kuala Lumpur lacked some of the cliché type characteristics of big city: the pace of the city seemed relaxed, people were friendly and the distances to places worth of visiting weren’t that far from our hotel. And city is clean, at least compared to Bangkok or even to some European big cities.

Celebrating Fathers' Day in Hard Rock Café Kuala Lumpur.

Celebrating Fathers’ Day in Hard Rock Café Kuala Lumpur.

The biggest surprise about KL was that it didn’t feel so badly polluted as it must be. This is how it felt, not how it really is. My guess is that the almost daily rains clear up the air, but I can only image how bad the smog was during the forest fires in Indonesia. It was advised in the hotel book not to go for jog outdoors because the air is so polluted, but KLCC park seemed nice place for a run and there were people going about the exercise (I did my exercise in the hotel’s so-called gym).

My daily routine in Asia: washing the bottles for Smiley Boy.

My daily routine in Asia: washing the bottles for Smiley Boy.

Bird Park in Lake Gardens.

Bird Park in Lake Gardens.

So, what did we do while in KL? We saw Butterfly Park and Bird Park in Lake Gardens, did short visit to Chinatown (walked down Petaling Street and had supper in reggae bar), did some shopping in Bukit Bintang area and Mid-Valley Mall, went to the Aquaria and walked in the KLCC park to see the Petronas Twin towers.

Bird Park was definitely worth of visit, though I wasn’t pleased when the staff of ice cream kiosk started feeding the birds. I like to have birds bit further away while enjoying icy delicacy.  Aquaria was OK despite the fact that it was smaller than I had thought it would be. Mid-Valley Mall had more shops for my taste and budget, it would have been lovely to go there without the kids. Curly Girl and Experienced Asia Traveler dipped into the hotel pool one day, so that got tested too. So, we did and saw pretty much what we had planned to do and see.

Down to the river
Before coming back home we spent few days in Bangkok. To be honest, I don’t know what to write or think about the place. While we were there the riots were getting bigger and the whole situation started slowly escalate (the weekend after we left things got violent for first time since it all started). So, that made us bit careful when going around town, even though we hadn’t planned on any big museums and temples tour. We saw protesters around the town and policemen in their heavy gear from hotel window, but for example our cab rides weren’t slowed down because of them.

We took the riverboat cruise on Chao Phraya to get a different view of Bangkok.

We took the riverboat cruise on Chao Phraya to get a different view of Bangkok.

Also three days in a city like Bangkok is too little time to get some kind of general idea of the place. We took the river cruise down the Chao Phraya river and it was  nice, even though it wasn’t what I had expected it to be, but then again I’m not sure what I had expected of it. We got off at station near Khao San Road and walked from there to see the famous street. That was our sightseeing part of the city. One day we popped into few malls located near our hotel and got some last chance shopping done.

Sunrise in Bangkok.

Sunrise in Bangkok.

What strike me most was that people in Bangkok didn’t seem so nice and friendly as otherwise in Thailand. They were polite, but still lacked the smiles and helpfulness you usually counter in the country of smiles. Of course the tension of the situation could have had something to do with that, but it was bit of a surprise.

In the mercy of cab drivers
The matter that most affected getting around in both Kuala Lumpur and Bangkok was the kids’ buggy. Getting into monorail or commuters trains in KL was still OK, even though not all stations had elevators. In both cities you must be prepared to lift the buggy every once in awhile to get over obstacles and sometimes carry them for few steps. But that didn’t slow us down. In fact in Kuala Lumpur many of the locals were pushing their kids in buggies too, but it doesn’t mean that malls or streets are designed for pedestrians with wheels.

Chinatown in Kuala Lumpur.

Chinatown in Kuala Lumpur.

Buggies put us in the mercy of cab drivers. First of all not all of them were willing to take us on and some of them didn’t have big enough trunk for the buggy. But the biggest thing was that the drivers were able to tell us the price, especially in Bangkok. Anyway you have to negotiate the price before hopping on, but if we wanted to get a ride, we really couldn’t be picky about the price or they just refused us. So, we ended up paying overprice for most of the cab rides, but really didn’t have a choice. In Kuala Lumpur, we used mostly blue cabs and they used the meter so the price was same as travelling without extra gear.

Desperately trying to get swim gear dry on the last in Bangkok.

Desperately trying to get swim gear dry on the last in Bangkok.

Tip for those travelling with small kids in Asia: the baby food selection in Kuala Lumpur is so much better than in Bangkok or in Thailand general.  We shopped mainly for Smiley Boy’s foods in the supermarket located in level 1 of Pavilion, which had good selection of other baby supplies too.

Hyvä hetki poistua Bangkokista

Kotimaahan selvitty. Valitettavasti ja onneksi. Ikävää on, että kuukausi meni näin nopeasti ja muutaman päivän kyllä olisi voinut vielä olla. Mutta ei välttämättä Bangkokissa, sillä tuoreimpien uutisten mukaan viime viikolla alkaneet protestit ovat jo muuttuneet väkivaltaisiksi ja vaatineet kuolonuhreja.

Alkuviikosta kaupunki vaikutti vielä protesteista huolimatta rauhalliselta, vaikka toki tunnelma oli odottava ja keltapaitojen hallituksen vastaiset protestit näkyivät katukuvassa. Taksimme ajoi matkalla Khaosan Roadilta Siam Squarelle mielenosoittajien pääkokoontumispaikaksi muodostuneen Democracy Monumentin ohi muutaman korttelin päästä. Mielenosoittajia oli keskellä viikkoakin jo tuhansia, ja he olivat levittäytyneet aika pitkälle itse aukioltakin.

IMG_3551Keskiviikkona puolestaan käännyimme kannoillamme matkalla Central World ostoskeskukseen, kun katu oli poikki mielenosoittajien vuoksi. Keltapaidat olivat pysäyttäneet liikenteen Bangkokin pääpoliisiaseman edestä. Tilanteen mentyä ohi Kokenut Aasian-matkaaja sai kuvattua mellakkapoliisit ottamassa itsestään ryhmäkuvaa.

Vaikka oma reissu alkoi jo tuossa vaiheessa vedellä viimeisiä, niin tein vielä matkustusilmoituksen ulkoministeriölle. Ihan vain koska ei voinut yhtään ennustaa mihin suuntaan tilanne muuttuu ennen meidän kotimatkaamme. Ja muistutan itseäni jo nyt, että seuraavalla omatoimisella reissulla tuolla päin maailmaa teen matkustusilmoituksen jo etukäteen.

Uskaltaako sinne nyt sitten matkustaa? Ulkoministeriö ei ainakaan toistaiseksi suosita Bangkokiin matkustamisen välttämistä, mutta mielenkiintoista nähdä muuttuuko suositus viikonlopun tapahtumien jälkeen. Suomen Thaimaan suurlähettiläs vakuuttelee Hesarissa, että kaupunkiin uskaltaa matkustaa.

Viimeinen pakkausrupeama

Tässä kun laukkuja pakataan tälle reissulle viimeistä kertaa, niin pakko hieman ylpeillä sillä, kuinka vähällä olemme pärjänneet. Ja silti kaikki tarpeellinen on mukana. Lähdimme Suomesta kahden matkalaukun kanssa. Yhteispaino laukuilla oli vajaa 48 kiloa, joista noin 12 kiloa oli Hymypojan ruokia. Tästä voi päätellä, että ei, meillä ei ole matkalaukullista leluja mukana. Luin jommankumman iltapäivälehden matkailu-liitettä ja siinä joku perhe kertoi ottavansa kahdelle lapselleen reissuun mukaan yhden matkaukullisen leluja (pahoittelen huonoa lähdeviitettä, mutta lehti tuli luettua jo Dolphin Baylla, joten se jäi sinne). Ei ole kyllä kaivattu yhtään tämän enempää romuja mukaan. Muutama uimalelu ostettiin Dolphin Baylla, niiden lisäksi ostettu pieni magneettipiirrustustaulu on osoittautunut hitiksi. Kaikkein suosituin “lelu” tuntuu olevan tyhjät vesipullot.

Matkalaukkujen sisältö on elänyt sen mukaan, mitä Hymypoika on syönyt ja mitä on shoppailtu. Krabilta Bangkokiin tullessa laukut painoivat 44 kiloa, vaikka siellä oli suurin ostoksista ja tuliaisista (muun muassa täyspuinen kehys). Mielestäni aika hyvin kuukauden reissulla kahden lapsen kanssa. Mukana on kaikki tarvittava, muttei juuri mitään ylimääräistä. No, muutama vaate on jäänyt niin vähälle käytölle, että niitä ei olisi kaivannut, vaikka ne olisi jätetty kotiin. Huolellinen pakkaaminen ja sen suunnittelu siis kannattaa.

Ainoa mitä kaivattu

Ainoa asia, mitä olen todella kaivannut on rattaiden kuljetuspussi. Air Asia ei tarjoa rattaille muovipussia kuten Finnair. Säilytimme Finskiltä saadun (ja paikatun) pussin ja käytimme sitä lennolla Bangkokista Kuala Lumpuriin. KL:stä ja Krabilta lähtiessämme käytimme kentän pakkauspalvelua (= rattaat kieritettiin “elmukelmuun”). KL:n LCC-terminaalissa palvelu maksoi 20 ringittiä ja Krabilla 200 bathia. Ei huolta, muovipussi ja pakkausteippi on varuiksi edelleen matkassa, jos nyt sattuisi niin, että huomenna Suvarnabhumin kentällä ei saada muovipussia tai ei löydy kelmupakkauspistettä.

Toisin sanoen olisi kannattanut sijoittaa rattaiden kuljetuspussiin, homma olisi ollut huomattavasti helpompaa, sillä muovisäkkiin pakkaaminen on pientä värkkäämistä. Sen lisäksi rattaat olisivat ehkä vähän paremmassa suojassa kuin pelkässä muovipussissa. Ei kannata tästä päätellä, että kärryt olisivat menneet rikki, mutta jokainen lentomatkustaja tietää, ettei matkatavaroiden käsittely ole maailman hellävaraisinta touhua.

Bangkokin Don Muang -kentällä saimme viedä rattaat portille asti, mutta päätimme siinä ja silloin, että oli viimeinen kerta, muilla lennoilla rattaat menevät ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa. Kärryjen kasaaminen ja pakkaaminen portilla oli oma operaationsa ja sitten ne piti vielä kantaa putkea pitkin koneen ovelle siinä säkissä. Homma olisi varmasti ollut yksinkertaisempa jos kyseessä olisi ollut yksinkertaisemmat rattaat.

Olemme selvinneet lentokentillä ihan hyvin ilman rattaitakin. Toki sekä Kuala Lumpurin LCC-kenttä että Krabin kenttä ovat niin pieniä, ettei pitkiä matkoja tarvinnut kantaa. Kummallakaan kentällä ei ole siis minkäänsortin lainarattaita olemassa. Tästä huolimatta en ole kaivannut rintareppua, vaikka sen mukaan ottamista pitkään pohdin. Hymypojalla on kävelemään opettelu niin hyvällä mallilla, etten usko hänen siinä viihtyneen.

TA-ee, TA-ee

Aiemmassa tekstissä kirjoitin, kuinka mielenkiintoista on nähdä millaisia kaupunkeja Kuala Lumpur ja Bangkok todellisuudessa olevat. Toinen odotan mielenkiinnolla -seikka on se, miten lapsiin suhtaudutaan Malesiassa. Thaimaalaisethan(* ovat tunnetusti lapsiystävällistä kansaa, mutta en tiedä yhtään miten malesialaiset suhtautuvat lapsiin. Matkaoppaista en ole saanut vastausta asiaan, enkä jaksa kaivella verkkokeskusteluja aiheesta, joten asia jää nähtäväksi.

Thaimaassa pari vuotta sitten Kiharatyttö keräsi huomiota paikallisilta joka paikassa, tarjoilijat, myyjät, munkit, lady boyt, kadulla kulkijat – kaikki joka paikassa (eikä tässä ole Lapin lissää mukana) olivat kovasti silittelemässä ja ihmettelemässä vaaleaa lasta. TA-ee (’pikkuinen’) ne vain hokivat. Etukäteen minua mietitytti, että miten jaksan suhtautua siihen, että tuntemattomat tulevat lääppimään lastani, mutta lopulta se ei häirinnyt kamalasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Rauhallinen aamukahvi
Muutamassa kadunvarrella pari pöytää -ravintolassa hieman hirvitti, kun tarjoilijat kävivät nappaamassa lapsen mukaansa ja lähtivät pyörimään ympäriinsä Kiharatyttö sylissään. Eivät ne mitään kyselleet, että saako, katsoivat vain, että lapsi on syönyt ja nostivat syliinsä.

Toisissa paikoissa tarjoilijoiden huomio oli kivaa ja mahdollisti syömisen rauhassa. Hotellissa aamiaisella oli esimerkiksi mukava, kun tutut tarjoilijat hakivat lapsen leikkimään ja saimme itse rauhassa syödä loppuun ja juoda vielä lisäkupillisen kahvia. Meitä myös autettiin avuliaasti, kun liikuimme vaalean lapsen kanssa. Ylimääräisiä käsipareja ilmestyi pyytämättä esimerkiksi nostamaan rattaita laivan kyytiin.

Tähän liittyen olen miettinyt myös hotellien tarjoamia lapsenhoitopalveluja, jotka kuulostavat houkuttelevilta. Jos vaikka edes yhtenä iltana voisi lähteä illalliselle ihan kaksin, vaikka vain pariksi tunniksi. Tai ostoksilla olisi helpompaa ilman rattaita ja lapsia. Mutta, mutta. Kieliasia nyt ensimmäisenä mietityttää. Hymypojan kohdallahan ongelmaa ei ole, koska reppana ei vielä muutenkaan puhu, mutta mitenköhän Kiharatyttö suhtautuisi lapsenlikkaan, joka ei ymmärrä häntä. Toisekseen Kiharatyttö lämpiää uusille ihmisille aika hitaasti, joten hän voi heittäytyä vallan yhteistyöhaluttomaksi, jos paikalle tuokin oudon ihmisen, jonka kanssa hänen pitäisi jäädä.

Sitten mietin, että miksi tämä asia minua arveluttaa, olenhan ollut itsekin hotellin leikkihuoneessa hoitamassa ulkomaalaisten lapsia. Tosin suurimman osan kanssa osasin muutaman sanan vaihtaa, ettei ihan kielipuolina oltu ja ymmärsin pääsääntöisesti mitä he haluavat, ellei muuten niin käsimerkein. Mutta aika pienellä sanavarastolla lapsia hoidin, ja aika rohkeita vanhemmat ovat olleet jättäessään mukelot minun ja ”kollegani” hoiviin.

*) Jännää Thaimaassa oli se, että thaimaalaisten lapsiystävällisyydestä huolimatta en muista kovin montaa paikallista lasta. Yhden ainoan vauvan muistan nähneeni, hän pötkötteli Mike’s Mallissa sellaisessa hassussa vekottimessa, joka muistutti renkailla varustettua sitteriä. Missä kaikkia paikalliset lapset olivat?

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Rantapäivä, allaspäivä, rantapäivä, retkipäivä, allaspäivä

Vhdoin on myös viimeiset hotellivaraukset tehty. Kuala Lumpurissa majoitumme hotelliin Golden Triangle -alueelle ja Bangkokissa Siam Squaren lähelle. Suurin ongelma hotellien valinnassa kaupunkeihin oli valtava valikoima, eikä neljän tähden hotelleissa ole juuri suuria eroja, joten valinta tehtiin pitkälti sijainnin mukaan. Minulla ainakin on nyt helpottunut olo, sillä vaikka en uskonut meidän jäävän ilman kattoa pään päälle, niin hieman takaraivossa rassasi, ettei ollut tietoa minne päin noita suurkaupunkeja majoitumme. Ja ainakin Bangkokissa hotellin sijainti vaikuttaa aika paljon siihen, mitä kaupungissa teemme.

IMG_2304

Olemme Bangkokissa kaksi täyttä päivää, koska se on vähän kuin pakollinen paha, sillä lasten kanssa emme halua heti Krabi–Bangkok-siirtymän jälkeen saman tien jatkaa matkaa kotimaahan asti. Luvassa on varmaankin täsmäiskuja joihinkin kohteisiin ja todennäköisesti yhteen ostoskeskuksista tekemään viimeiset ostokset. Hotellin läheisyydessä onkin useita ostoskeskuksia, joten kauas ei edes tarvitse lähteä.

Minua kiinnostaisi Bangkokissa risteillä Chao Phraya -jokea pitkin. Sitä kehutaan erilaiseksi näkökulmaksi kaupunkiin, samalla näkisi vanhat luksus-hotellit, monia kaupungin nähtävyyksistä ja sellaistakin, mitä ei kaduilta näe. Jossain sanottiin sen olevan myös rauhallisempi (ja hiljaisempi?) tapa tutustua kaupunkiin, mikä kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta mukeloiden kanssa. Hotellilta ei ole kamalan pitkä matka lähimmälle laiturille, joten tämä voisi olla ihan varteen otettava retki. Lisäksi paattien kyydistä voi hypätä pois, jos näkee jotain mielenkiintoista ja hypätä sitten seuraavan vuoron kyytiin.

Mitään kamalan ihmeellistä Bangkokissa ei varmastikaan tehdä. Lasten kanssa liikkuminen rattailla on kaupungissa tietääkseni hankalaa, joten senkään takia ajatus nähtävyyksien kiertämisestä ei kamalasti houkuttele.  Siitä olen aika aika varma, että vihoviimeinen thai-hieronta kuuluu ohjelmaan ennen pitkää kotilentoa.

IMG_2571Puli puli, missä se uima-allas olikaan?
Dolphin Bayn lisäksi Krabilla on tarkoitus keskittyä uima-altaalla pulikoimiseen ja rannalla lekotteluun, mutta tunnen itseni, enkä kykene kymmentä päivää vaan makaamaan aurinkotuolissa. Eli varmasti joitain puolen päivän retkiä teemme sielläkin, mutta nämä tulevat olemaan enemmän tartumme tilaisuuteen -tyyppisiä. Retki Krabi Towniin on hyvin todennäköinen. Sen tiedän, ettemme kiipeä 1237 porrasta Tiikeriluolatemppeliä ihmettelemään.

Minua kiinnostaisi osallistua kokkikoulun kurssille, mutta en tiedä miten se onnistuisi käytännössä, sillä Kokenut Aasian-matkaaja haluaisi kokkaamaan myös. Siis molempien thai_pokkari (62)osallistumisessa ongelmana on lähinnä, että mihin Kiharatyttö ja Hymypoika siksi aikaa sijoitetaan, vai onko mahdollista osallistua kurssille kersat jaloissa pyörien (ja saako siitä ihan niin paljon silloin irti). Kokenut Aasian-matkaaja kyllä lupaili, että voin mennä kokkaamaan yksinkin, mutta se ei olisi ihan niin kivaa kyllä.

Meille suositeltiin veneretkeä Railayn rannalle, mutta saa nähdä hyppäämmekö veneen kyytiin. Käsittääkseni lapsille ei ole juuri tarjolla pelastusliivejä, joten pitkähäntäveneillä retkeily ei sen vuoksi nyt ihan ensimmäisenä houkuttele. Ei, en aio lähteä roudaamaan lasten pelastusliivejä mukana ehkä-mahdollisen veneretken takia, koska kamaa on muutenkin ihan tarpeeksi mukana. Ja jos sen takia jää veneilyt välistä, niin Krabilla on varmasti muutakin tekemistä.

Kaoottinen Bangkok ja siisti Kuala Lumpur

Nyt on sellainen olo, että olen hieman huonosti valmistautunut reissuun. Matkaoppaiden lukemisesta huolimatta on sellainen olo, että ei ole hajuakaan mihin on itsensä pistämässä. Tarkoitan tällä nyt lähinnä noita kahta Aasian suurkaupunkia, joihin olemme menossa. Mitä niissä kaupungeissa on muuta kuin ostoskeskuksia, hirveesti ihmisiä ja hulivililiikenne?

Jäin esimerkiksi miettimään, että paljonko Bangkokissa tai Kuala Lumpurissa oikeastaan on asukkaita, että osaisi jotenkin suhteuttaa ja vertailla niitä johonkin tutumpaan kaupunkikohteeseen. Kuala Lumpurista osaan nyt nimetä muutaman nähtävyyden, mutta Bangkokin osalta lyö tyhjää. Temppeleitä siellä ainakin on monta ja Jim Thompsonin talo. Yleensä olen tässä vaiheessa reissuun lähtöä jo hieman viisaampi siitä, mitä kohde tarjoaa, miten siellä kannattaa liikkua ja missä alueella pyöriä hyvän ruuan perässä.

IMG_2732Mielikuvia ja todellisuutta
Toki olen muodostanut mielikuvan molemmista kaupungeista sen perusteella, mitä niistä olen lukenut ja mitä kaupungeissa käyneet ovat kertoneet. Ymmärtääkseni tiedossa on kaksi hyvin erilaista kaupunkia. Kuala Lumpur: siisti, käytännöllinen ja suuruudestaan huolimatta kompakti pilvenpiirtäjien kaupunki. Bangkok: kaoottinen, sekava ja ihmisiä vilisevä, hurjan liikenteen kaupunki. Jännä kyllä nähdä, miten mielikuvat vastaavat perillä todellisuutta.

Toinen seikka, joka hieman pistää miettimään on se, kuinka Malesian islamilaisuus näkyy turistin arjessa. Olisi ehkä hyvä hieman kerrata siihen liittyviä kulttuurisia seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa myös turistin arkeen. Lisäksi on mielestäni ihan kohteliasta ottaa paikallinen kulttuuri huomioon omassa käyttäytymisessä ja olemisessa, vaikka ulkomaalaisten moukkamaista käytöstä katsottaisiinkin läpi sormien.

Lentojännitystä ilmassa

Kokenut Aasian-matkaaja sai eilen illalla tekstiviestin. Air Asia se sieltä ilmoitteli, että on päättänyt aikaistaa meidän Bangkok-Kuala Lumpur-lennon aikataulua. Ei siinä mitään, mutta kun meidän lennot on huolella valittu niin, ettei niiden vuoksi jouduta siirtymään hotellista kentälle ihan törkeän aikaisin. BKK-KL-lennon uusi lähtöaika on sellainen, että joutuisimme lähtemään Dolphin Bayltä ennen kuin kukko tai mikään muukaan aamuvirkku eläin edes raottaa luomiaan, saati että ehtisi kiekaista.

Koska lentoyhtiöllä on aikataulun muutokseen oikeus, ei auta paljon itkeskellä. Vaihtoehdot ovat joko nousta ennen auringonnousua herättämään lapset tai siirtää omat lippumme toiselle lennolle ja maksaa siitä. Valitsimme jälkimmäisen. Oma mukavuudenhalu voitti tässä kohtaa ja maksoimme kiltisti lippujen muutoksesta, jolloin tiketeille tuli noin 70 prosenttia lisää hintaa. Sitten ei auta kuin toivoa, että tämä oli ainoa lento, jonka kanssa käy näin.

Toinen hieman jännitystä aiheuttava uutinen koskee Tampereen aluelennonjohtoa. Alunperin lennonjohtajat ilmoittivat aloittavansa lakon 30. lokakuuta, ja sitten työnantaja julisti työsulun. Työsulku kestää loka-marraskuun vaihteesta kaksi viikkoa, joten henkisesti on varauduttava siihen, että sillä on jonkinlainen vaikutus meidän menolentoomme. Toivottavasti osapuolet saavat asian sovittua sillä välin, kun nautimme auringosta, eikä riita vaikuta enää paluulentoomme.