Kesäkauden uutuuskohde

Ainakin kalenterin mukaan tätä kesää on vielä ihan vähän jäljellä, mutta olen jo aloittanut ensi vuoden lomasta haaveilun. Heitin tuossa aiemmin, että olisikohan Ibizan-loma edessä vuonna 2017, kun Baleaarit on viime vuosina muuten tullut kierrettyä. Viime viikolla sitten kilahti sähköpostia Finnairilta. He halusivat kertoa aloittavansa suorat lennot Ibizalle. Tulkitsen tämän nyt universumin merkiksi, että kyllä, Ibiza on ensi vuoden lomakohteeni. Ajattelin, että se voisi olla 40-vee lahja itselleni. Ensi vuonna tulee myös kymmenen vuotta siitä, kun Kokeneesta Aasian-matkaajasta tuli ensisijainen reissukumppanini. Olisihan siinä jo ihan tarpeeksi syytä juhlia asiaa pienellä Espanjan-reissulla, vai mitä?

menorcaibiza

According to calendar there’s still litte bit of this summer left, but I’m already dreaming of vacation for next year. I’ve been to Mallorca in 2015 and this summer we spend a week in Menorca, so as a joke I wrote (in Fnnish) earlier that maybe it’s time for Ibiza in 2017. Last week I got an e-mail from Finnair, they wanted to tell their customers that they’ll start direct flights to Ibiza next summer. This is universum telling me to hold on to my dreams about vacation on that not-yet-seen Balearic island. I figured it would be wonderful 40 and fabulous birthday gift to myself. Also next year we have been travelling together with Experienced Asian Traveller for 10 years, so there’s another reason for a little celebration holiday.

Advertisements

Ruokaa, nälkä

Montako blogitekstiä voi repiä yhdestä viikon mittaisesta all inclusive -valmismatkasta? Näköjään ainakin kolme. Palaan reissutunnelmiin vielä sapuskoiden osalta, koska hyvin syöminen on mielestäni yksi keskeisimmistä elämäniloista ja aika olennainen osa lomailua. Uudet ravintolat ja makuelämykset ovat minulle yksi syy reissata ylipäätään.

menorcaruuat3

Alkushokki Menorcan ruokiin oli aikamoinen. Ensimmäisen päivän all inclusive -lounas ei nimittäin vakuuttanut ollenkaan. Olin itseasiassa aika järkyttynyt. Ja niin oli Kokenut Aasian-matkaajakin. Apua, olemmeko koko viikon sidottuja näihin ruokiin -ajatus ehti jo vallata mielen. Pohdimme siinä lounaspöydässä, että jos tämä on tätä koko ajan, niin jep, käymme kylillä lounaalla useampana kuin yhtenä päivänä. No, ei siinä vaiheessa tiedetty kylän ravintolatarjonnan ankeudesta.

menorcaruuat4Onneksi jo ensimmäisen päivän illallinen osoittautui huomattavaksi paremmaksi kuin saman päivän lounas, ja sen jälkeen tarjonta parani vielä entisestään. Missään vaiheessa mitään ooooh, uuuuh aivan mahtavaa -tasoa ei saavutettu, mutta loppuviikon ruuat vastasivat odotuksiani. Paistopisteessä jopa ylitettiin odotukseni, sillä parilan ääressä työskentelevä kokki loihti lautasille todella maukasta kalaa ja lihaa. Aika usein olen saanut Välimeren maissa kuivaksi vedettyä kanaa, jossa ei ole mausteita juuri ollenkaan. Näiden kana ja kalkkuna olivat meheviä ja niissä oli makua. Buffetin parasta antia olivat mielestäni merenelävistä tehty paella ja gazpacho, Kokeneen Aasian-matkaajan mielestä juustot ja lasten mielestä jäätelöt – päivittäin vaihtuva erikoismaku piti tarkistaa ensimmäisenä. Iloinen yllätys olivat myös yhtenä iltana tarjolla olleet simpukat, niitä ja merenelävä paellaa olisin voinut syödä useampanakin iltana.

Ainoa iso miinus lopulta tuli salaattipöydästä, jonka tarjonnasta puolet oli etikkaliemessä uitettuja. Esimerkiksi porkkanaraaste oli kummanmakuisessa liemessä. Tomaatti, kurkku ja salaatti olivat lopulta ainoat, joita sieltä tuli kerättyä lautaselle säännöllisesti. Onneksi myös lounailla ja päivällisillä oli runsaasti hedelmiä tarjolla, ja vedinkin melkein joka ruokailulla vesimelonia, ananasta ja hunajamelonia. Kahvikissana kaipasin jo muutaman päivän jälkeen parempaa sumppia, automaatin ruikkima espresso oli onnetonta, vetistä ja pahanmakuista. Onneksi automaatin café con leche oli juotavaa, mikä pelasti aamut.

menorcaruuat2

Suurin pettymys
Suurin pettymys ruokaosastolla olivat tapakset. Itseasiassa tämä oli varmaan koko reissun kaikista osa-alueista suurin pettymys. Odotin saavani ihania tapaksia edes kerran. Tässä odotuksia nosti erityisesti se, että söimme Lanzarotella tyttöjen päivänä herkkutapaksia. Olen myös Manner-Espanjan puolella päässyt syömään todella ihania tapaksia. Erityisesti haaveilin herkullisista katkaravuista, saarella kun olimme. Mutta ne jäivät saamatta. Hotelilla oli yhtenä päivänä illan erikoisuutena tapakset, mutta ne olivat kaikki leivän päälle koottuja. Viidestä erilaisesta kolmessa oli raaka-aineena lohta, joten variaatiokaan ei ollut kovin ihmeellinen. Lisäksi en välitä kauheasti vaaleasta pullaleivästä, joten ne eivät olleet niin houkuttelevia.

menorcaruuat6

Iltapalaa terassilla.

Ciutadellassa pysähdyimme lounastapaksille ja ainakin siinä kuppilassa tarjolla olevista vaihtoehdoista suurin osa oli erilaisia leivitettyjä palleroita (joita oli muuten hotellillakin tarjolla useampana päivänä, ovatko nämä joku menorcalainen erikoisuus?). Eikä niitä katkarapuja ollut tarjolla sielläkään. Lihapullat tomaattikastikkeessa olivat onneksi niin herkullisia, ettei tapas-osasto vetänyt ihan kokonaan naamaa mutrulle.

Mikään suuri kulinaristinen ristiretki meidän Menorcan reissumme ei siis ollut, mutta saimme itsemme ruokittua joka päivä eikä ihan totaalisen pahaa ruokaa osunut kohdalle kertaakaan. Paikallisia erikoisuuksia pääsi onneksi maistamaan myös hotellilla. Menorcalainen juusto ei mielestäni ollut mitään niin ihmeellistä, syötävää kyllä, mutta manchego on parempaa. Juomapuolella paikallinen gini on kokeilemisen arvoista, varsinkin pomadassa, jossa sen sekaan kaadetaan sitruunalimonadia. Tarkemmin paikallisesta ruokakulttuurista ja erikoisuuksista kannattaa lukea Rantapallon jutusta.

menorcaruuat7

Illallisella oli lähes joka ilta jokin “illan erikoisuus”, yhtenä iltana se oli kakkubuffet, jossa oli Hämiksen lisäksi tarjolla Frozen-kakkua.

menorcaruuat1Koko loman yhteenvetona:
+ kiva hotelli
+ hyvä huone
+ hotellin monipuolinen aktiviteettitarjonta
+ kiva lenkkireitti meren rannalla
+ kompaktinkokoinen saari mahdollistaa omatoimiretkeilyn

– hotellin salaattipöytä
– tapas-pettymys
– aurinkopaikkojen varaaminen
– kylän turistisuus

Kevytversio Bamse-lomasta, osa 2

Ei me siellä Menorcalla pelkästään altaalla lekoteltu ja hotellialueella hengailtu, kuten edellisestä tekstistä saattaisi ymmärtää. Rantapäivän lisäksi kävimme retkeilemässä saaren länsipään suurimmassa kaupungissa, Ciutadellassa. 

Vaikka asuimme tällä ja edellisellä koko perheen Espanjan-reissulla all inclusive -hotellissa, painoi hotellin valinnassa myös se, ettei se ole keskellä ei mitään. Toisin sanoen halusin, että kävelyetäisyydellä on edes pieni kyläpahanen, jossa voi käydä kävelemässä ja ihmettelemässä, kun hotellialueella hengailu alkaa pitkästyttää. Enkä pane pahakseni, jos sieltä löytyy myös ruokapaikkoja, joissa pääsee syömään vaihtelun vuoksi muutakin kuin hotellin buffettia.

calanbosch3

Cala’n Boschin satama kuulosti etukäteen juuri tällaiselta paikalta. Odotin, että siellä olisi muutama kiva kauppa, mukavia ravintoloita ja hienoja veneitä. Siitä huolimatta, että olin kyllä lukenut ennen lähtöä Rantapallon artikkelin, jossa mainitaan, että kylä on yksi vilkkaimmista massaturismityyliin rakennetuista keskuksista. Ehkä tieto siitä, että Menorcalla matkailijoiden määrä on rajoitettua, loi odotuksen, ettei paikka olisi niin pahasti kopio kaikista muista maailman turistikylistä. Voi toki kysyä, että mitä se autenttisuus sitten onkaan? Mutta tämä kylä on olemassa puhtaasti vain turistien palvelemista varten. Pitäisikin ottaa selvää, asuuko Cala’n Boschissa kuinka paljon ihmisiä pysyvästi. Opas sanoi, että paikka käytännössä menee kokonaan kiinni, kun kausi loppuu, mikä vähän viittaisi siihen, ettei siellä hirveästi ole pysyvää asutusta.

calanbosch1Kyllä, satama-alue on kivannäköinen hohtavan valkoisine veneineen kuten kaikki vastaavat pienvenesatamat ovat, mutta ravintolat ja kaupat sen ympärillä olivat ihan turistikamaa. Suurin pettymys oli ravintolat. Olin haaveillut, että yhtenä päivänä tulemme satamaan tapas-lounaalle, mutta yksi kierros sataman ympäri tappoi sen haaveen. Tiedätte kyllä: Annosten kuvat isolla mainoskylteissä. Ravintoloiden ruokalistat näyttivät olevan toistensa kopioita. Tarjolla niitä samoja pizzoja, panineja, pastoja kuin joka puolella maailmaa turistiravintoloissa. Pakollinen kiinalainen ja sivukujalla näytti olevan irkkupubikin. Kaiken huipuksi olimme liikkeellä reippaasti ennen lounasaikaa ja jo piti ensimmäistä sisäänheittäjää potkia pois jaloista.

ciutadella6Retkipäivä ostoksille
Onneksi onnikka kulkee, eikä tarvinnut pelkästään pettymyskylää ihmetellä. Teimme yhtenä päivänä bussiretken Ciutadellaan, joka on suurin kaupunki Menorcan länsirannikolla. Kokeneella Aasian-matkaajalla oli toiveissa tehdä vähän ostoksia, mutta pääsi käymään niin, ettei hän löytänyt mitään. Minä puolestaan köyhdyin jokusen euron vaikken edes etsinyt mitään erityisesti, kunhan vähän hypistelin perässäkulkiessani. Saimme ostettua myös ruokatuliaisia kotiin ja samalla pällisteltyä vähän nähtävyyksiä samalla, kun köpöttelimme edestakaisin vanhankaupungin söpöillä kujilla.

Opas suositteli jäätelöpaikkaa katedraalin kupeessa ja ai, että kannatti noudattaa vinkkiä. Italialaista herkkujätskiä, joiden seuraksi saimme nauttia Hymypojan toisista kilareista tällä reissulla. Ekat tuli siitä, kun ei päässytkään heti saman tien uimaan, kun pääsimme lentokentältä hotelliin. Nyt raivarit johtui vanhempien kommunikaatiokatkoksesta, kun olin luvannut, että lapsi saa tötteröjäätelön ja tilausta tehnyt Kokenut Aasian-matkaaja oli pyytänyt sen kippoon niin kuin meille kaikille muillekin. Lopulta sulanut jäätelö maistui kipostakin.

ciutadella5

Cala’n Boschista pääsee paikallisbusseilla (1,95 e suunta / hlö, alle neljä vuotiaat ilmaiseksi) useamman kerran tunnissa Ciutadellaan. Matka kestää puolisen tuntia. Ciutadellasta on jatkoyhteyksiä eri puolille saarta.

ciutadella1Ei ollenkaan kuuma
Sattui muuten ehkä reissun lämpimin päivä Ciutadellan retkelle. Paikallisetkin valitteli jo kymmenen aikaan aamulla, että on niin kuuma. Mutta minun suustani ei tuota lausahdusta kuultu koko reissun aikana 🙂 Oli ihanan lämmin, muttei missään vaiheessa tuskasen kuuma. Edes niinä päivinä, kun oli minun vuoroni kävelyttää Hymypoikaa kärryissä lounaan jälkeen päiväunille ja aurinko porotti suoraan pään päältä eikä juuri varjoa katujen varsilla ollut. Vaikka hotelli ei ihan meren rannalla ollut, niin siihen kävi sopivasti vilvoittava tuuli.

Suunnitelmissa oli osallistua myös veneretkelle, mutta lopulta suunnitellulle retkipäivälle luvattiin sen verta kovaa tuulta, että päätimme jättää välistä. Eihän noilla muilla siellä veneessä mitään hätää olisi ollut, mutta en usko, että perheen maakrapuna olisin siitä hirveästi nauttinut. Retket tehdään sen verran pienillä veneillä, että olisi joutunut lääkitsemään itseni ennakkoon matkapahoinvointilääkkeillä tyynelläkin säällä, joten 9–10 m/s -tuuliennuste puhalsi meidät pysyttelemään kuivalla maalla. Tämä hieman harmittaa, sillä kaikista Menorcaa käsittelevistä artikkeleista ymmärsin, että saaresta saa ihan erilaisen käsityksen mereltä käsin. Saaren kauneus tulisi toden teolla esille, sillä nyt bussin ikkunasta nähdyt maisemat olivat lähinnä auringonpolttamaa niittyä.

ciutadella3Pari faktaa Menorcasta
Asukasluku: 92 500
Suurimmat kaupungit: Mahón (myös Maó), Ciutadella
Kieli: espanja, katalaanin murre menorguí
Tekemistä: ratsastaminen, polkupyöräily, vesi- ja ranta-aktiviteetit, patikointi, melonta, retket rannoille, joille ei perille asti pääse autolla
Ostoksia: kengät (nahkakenkiä, ballerinoja, abarcas-sandaaleja, tehtaanmyymälöitä), oliiviöljyä, viiniä
Tiesitkö x 3:
1. majoneesi on saanut alkunsa Menorcalla
2. saarella panostetaan luonnonsuojeluun (Unescon suojelukohde)
3. Espanjan ex-kunkku Juan Carlos käy saarella säännöllisesti syömässä paikallista hummerikeittoa

Kevytversio Bamse-lomasta

Bamse-loman kevytversio Espanjan auringon alla on nyt vietetty. Täytyy sanoa, että kyllä maisemanvaihdos tekee aina poikaa. Alle kouluikäisten lasten kanssa reissaaminen on käytännössä vain rutiinien siirtämistä toisiin olosuhteisiin, mutta kyllä on ihan eri asia hoitaa niitä varvassandaaleissa ja hellemekossa takuulämmössä kuin kotioloissa. menorcablog8

Kevytversio haaveilemastani Bamse-lomasta tarkoitti majoittumista Blue Star -konseptin hotelliin. Blue Star -hotelleissa on järjestetty lapsille ohjelmaa, mutta dumppaa lapset tänne ja hengähdä itse hetki -aikaa tarjoavaa lastenkerhoa ei ole tarjolla. Bamse kyllä pyörii hotellilla useamman kerran viikossa, välillä jopa parikin kertaa päivässä. Isommat lapset näyttivät osallistuvan aktiviteetteihin itsekseen, mutta me kävimme diskossa ja merirosvoaarretta etsimässä yhdessä muksujen kanssa. Eikä aikuisiakaan ole unohdettu, joka päivälle oli jotain liikunta-aktiviteettia, jotka vaihtelivat jalkapallosta core-jumppaan.

menorcablog5menorcablog7

Tässä kohtaa täytyy kehua hotellin aktiviteettiohjaajia. Kaikki aktiviteettiohjaajat olivat mukavia, mutta ihan ehdottomasti isot propsit porukan ainoalle miehelle. Tyyppi on kyllä niin oikeassa ammatissa. Hän kierteli asiakkaiden joukossa kertomassa päivän aktiviteeteista, osasi olla lasten kanssa ja innosti aikuisia mukaan sekä heittäytyi itse mukaan aktiviteetteihin. Hänen asiakaspalveluhenkisyyteensä ja ystävällisyytensä loisti pitkälle. Ja tyyppi puhuu (vissiin) viittä eri kieltä!

Lukkoja ikävä
Kaikin puolin olimme hotelliin tyytyväisiä, myös paikallinen henkilökunta oli ystävällistä ja hotellialue oli kiva. Tärkeintä oli, että lastenallas ei ollut pelkkä kahluuallas, vaan tarpeeksi iso ja sopivan syvä Kiharatytön sukellusharjoituksia varten. Meillä sattui vielä hyvä säkä huoneen kanssa, kun saimme maatason huoneen, joista en muuten hirveästi välitä. Mutta meillä oli ensinnäkin ikkunat allasalueelle päin (vs. kadun puolen huoneet). Lisäksi terassin edessä oli pieni nurmialue, joka jäi sopivasti varjoon iltapäivisin, niin muksut pystyivät leikkimään siinä päivän kuumimpina tunteina. Lasten leikkihuone oli myös ihan vieressä.

menorcablog2

Ainoa, mitä jäin huoneen varustuksessa kaipaamaan oli takalukkoa oviin. Sekä varsinaisen oven että terassin oven avaaminen oli lasten leikkiä, joten piti vähän silmät selässä seurata mitä muksut touhuaa vai karkaavatko omille teilleen. Öiksi teimmekin hieman virityksiä, että mahdollisesti unissaan / puoliunissaan seikkailevat lapset pysyvät seinien sisäpuolella. Kaipasin myös vessan oveen lukkoa. Kun kerta olemme reissussa kahden aikuisen voimin ja olisi mahdollisuus kerrankin lukita vessan ovi, niin olisin ollut kiitollinen vessarauhasta.

Ihme touhua
Ainoa harmittanut asia hotellissa oli aurinkotuolien varaaminen. “Parhaat paikat” oli joka aamu varattuna ennen kuin menimme aamiaiselle. Yhtenä aamuna näin, kuinka joku nainen levitteli pyyheliinojaan aurinkosängyille jo ennen seiskaa! Periaatteessa tämä oli kiellettyä, mutta henkilökunta ei siihen puuttunut. Paitsi sinä aamuna, kun yleismiesmanolo tuli painepesurilla pesemään lavitsat. Pyyheliinat läjiin, tuolit kasaan ja pesuri laulamaan. Siinä oli aurinkosänkyjen varaajilla ihmettelemistä, kun tulivat altaalle sitten joskus: omat ja naapurin pyyhkeet isossa mytyssä, itselle varattu paikka ehkä jo jonkun muun takaliston alla.

menorcablog4

Toinen seikka, mikä minua kanssamatkailijoissa kummastutti oli, että roskat jätettiin allasalueelle. Jengi haki lähikaupasta naposteltavaa ja juotavaa altaalle, sitten päivän päätteeksi jättivät Pringles- ja oluttölkkinsä tasan siihen, mihin ne olivat käsistään laskeneet. Onneksi tämä ei mikään hirveän yleinen tapa ollut, mutta kyllä ne yksittäisetkin roskat nurmikolla pistivät silmään. Ei nyt ole niin iso vaiva kerätä roskiaan pois ja viedä ne siihen muutaman metrin päässä olevaan roskikseen (tosiaan useimmat näin tekivätkin).

Varpaat rantahiekkaan
menorcablog6Cala’n Boschissa on kävelyetäisyydellä vain pari pienehköä rantaa, joten pääsääntöisesti ainakin lapsiperheet viettivät aikaansa hotellin altaalla. Vaihtelun vuoksi ja siksi, että pääsee edes kerran uimaan meressä, vietimme yhden aamupäivän rannalla. Kiharatyttö nautti meressä peuhaamisesta ja aalloista, mutta Hymypoika säikähti aaltoja ja hengaili minun kanssani varjon alla. Luimme kirjaa, teimme kuva-arvoituksia magneettipiirustustauluun ja höpsöttelimme. Olihan se jo eksotiikkaa, että sai möyriä hiekassa ja kaivautua sen sisään.

Rannalta voi vuokrata varjoja ja aurinkolavereita (2 x patja ja varjo päiväksi 18 €), mutta aika monella näytti olevan omiakin varjoja. Olen sen verran hienohelma, etten oikein innostu pyyhe tai viltti hiekalla pötköttelystä. Aurinkosängyssä on paaaaaljon kivempi kölliä. Sitä hiekkaa on joka paikka täynnä muutenkin, vaikkei makaisikaan suoraan sen päällä.

menorcablog1Ranta on kohtalaisen matala, hiekka on vaaleaa ja vesi turkoosia. Rannalta voi vuokrata ainakin polkuveneitä, ettei päivää tartte pelkästään paikallaan viettää. Toisella lähirannalla, Son Xoriguer, näytti olevan myös trendikäs suppailumahdollisuus. Ainoa, mitä me ei keksitty oli, että missä rannan wc oli. Palvelukartan mukaan sellainen siellä piti olla, mutta ei sitä ainakaan kovin hyvin oltu merkitty.

Kyllähän sitä olisi voinut toisenkin viikon lomailla. Viikossa ehti just päästä rentoon lomatunnelmaan, löytää parhaan lähikaupan ja oppia hotellin tavoille, kun piti jo miettiä kotiin lähtöä.

menorcablog3

Elämäni virhe?

Meidän lähtöpäivämme Espanjan aurinkoon lähenee. Minun fiilikseni asian suhteen ovat todella ristiriitaiset. Odotan kovasti lämpöön ja aurinkoon pääsemistä. Samaan aikaan pelkään, että tästä tulee elämäni pahin erheloma.

Hymypojan uhma on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että sen kuulee koko naapurusto monta kertaa päivässä. Koskaan ei voi tietää mistä lapsi flippaa. Useimmiten taustalla on joku muu syy kuin se, mistä raivari alkaa. Todellisen syyn selvittäminen on keino saada tilanne rauhoittumaan, mutta on aika raskasta monta kertaa päivässä setviä toisen mielenliikkeitä. Että rai rai, ei mene ainoastaan oma loma pilalle, vaan myös kaikkien kanssamatkustajien.

Lisäksi Kiharatyttö ilmoitti jo matkaa varatessa, ettei halua lähteä reissuun. Syy: ei oo ketään kaveria. Viime reissut on tehty isommalla porukalla, joten leikkikavereita on ollut omasta takaa mukana. Pahimmassa tapauksessa tyttö on viikon myrtsinä ja valittaa kaverittomuutta. Totuushan on, ettei hänen tarvitse kuin käydä kääntymässä leikkipaikalla, niin yhteiset leikit ovat jo jonkun tuntemattoman kanssa alkaneet.

Jotta reissuun on kiva lähteä -tunnelmat olisivat mahdollisimman korkealla, niin Kokenut Aasian-matkaaja on sairastellut viime päivinä. Hänen lämpönsä on sahannut jostain ihme syystä välillä korkeisiinkiin lukemiin. Että rai rai, kuumehorkkainen mies, myrtsi lapsi ja raivopää lomaseurana. Luulen, että olen lomasta toipumis -loman tarpeessa, kun lentokoneen pyörät jälleen koskettavat Helsinki-Vantaan kiitorataa.

Mutta noin muuten reissuvalmistelut ovat ihmeen hyvällä mallilla. Olen onnistunut yllättämään jopa itseni asian suhteen, sillä eihän tässä ole vielä viime tippa käsillä ollenkaan. Matka-apteekki on päivitetty (jo viime viikolla!), liput on tulostettu, lomalukemiset hankittu, ja mitä näitä nyt muita on. Oikeastaan on enää pakkaamatta. Ja silti olen aina välillä valmis perumaan koko reissun. Toisaalta tänään ei ole tarvinnut kuin katsoa ulos ikkunasta: ehkä sitä mieluummin siellä +30 ja aurinkoista -keleissä hoitelee uhmaraivareita ja myrtsiä lasta kuin +15 ja vesisateessa.

Kesäperinne

Meillä alkaa olla jo kesäinen perinne, että lähden päiväksi Kiharatytön kanssa kaksin Helsinkiin retkelle. Tänä vuonna retki suuntautui Picnicin peruna-annoksen jälkeen vihdoin Lasten kaupunkiin, joka on nykyään osa Helsingin uutta kaupunginmuseota. Suunnitelmissa on ollut tosiaan jo useamman vuoden käydä siellä, mutta viime vuonna tyttöjen kesken -retkemme aikaan se oli remontissa. hkiretki2

Lasten kaupunki on hauska paikka,vaikka en tiedä kuinka paljon kuusivuotias ymmärtää historian käsitteestä. Tai siitä, että museossa esillä olevat asiat kertovat todellisesta elämästä satoja vuosia sitten, kun oma aikajänne kattaa maksimissaan pari viime vuotta. Ilmeisesti eivät nämä reissut ole ihan turhia, sillä Lasten kaupungissa vierailun jälkeen Kiharatyttö selitti kotona kuinka Helsingissä ihmisillä oli ennen possuja. Lasten kaupungin alakerrassa on siis esitelty elämää Helsingissä 1700-luvulla ja yläkerrassa 1900-luvulla. Olihan se vähän outoa nähdä oman lapsuuden lelut museon vitriinissä, vastahan me niillä leikimme , eihän ne nyt vielä mitään museoesineitä ole. Myös Mummolassa aikaa meni “tollainen meilläkin oli” -bongailuun.

hkiretki3Paikka oli osittain ihan odotusten mukainen. Esineisiin saa koskea, rooliasuja pääsee sovittamaan, vanhan mallin mukaiseen puupulpettiin saa istua (kantsii muuten kurkata myös pulpettien sisälle), liitutaululle kirjoittaa, joten siltä osin paikka oli odotusten mukainen. Mutta jostain syystä odotin enemmän omatoimiseen leikkiin kannustavia juttuja. Ehkä leikit eivät lähteneet yksin liikkeelle, mutta Kiharatyttö kyllä uteliaasti kierteli huoneesta toiseen ja tutki paikkoja, muttei tapansa mukaisesti intoutunut pidempään kokeilemaan mitään. Yllättävän nopeasti kiersimmekin koko Lasten kaupungin, mutta lapsi ei vaikuttanut pettyneeltä ollenkaan. Kiharatytön mielestä parasta siellä oli hevosajelu, prinsessa-asu ja suutarin torppa.

Tuunattu jäätelöhkiretki4
Parasta Lasten kaupungissa on, että lapsiperheet on aidosti huomioitu, mikä ei aina ole itsestäänselvyys lapsille suunnatuissa kohteissa. Nimittäin se yksi vaipanvaihtoalusta ei tee paikkaa lapsiystävälliseksi. Kaupunginmuseon sisäpihalla on katettu vaunuparkki ja sisällä on huone, jossa voi syödä omia eväitä. Lisäksi yhdessä huoneessa on säkkituoleja, joissa voi köllöttää ja levähtää hetken tai vaikka imettää vauvan. Jo vastaanotto sisälle tullessa oli ystävällinen, aulassa päivystänyt henkilökunnan jäsen opasti saman tien oikeaan suuntaan.

hkiretki1Me emme jääneet museoon välipalalle, vaan lähdimme Vanhalle nauttimaan tuunatut Magnum-jäätelöt. Oli hyvää ja minulla oli jopa valinnanvaikeus, että mitä kaikkea haluan oman jäätelöni päälle. Jätin sokeroidut inkiväärit ja muut eksoottisemmat välistä ja valitsin klassisesti murennettua marenkia, kuivattuja mansikoita ja rouhittuja pistaasipähkinöitä. Hyvää oli, mutta riittää yksi kerta tätä herkkua.

Mutta ennen kuin pääsimme Vanhalle asti, niin Kiharatyttö kysyi Senaatintorilla, että mikä tuo rakennus on? Tarkoitti siis Tuomiokirkkoa. Teimme sen verran ylimääräisen mutkan, että kipusimme portaat ylös ja kävimme sisällä katsomassa, että mikä paikka se oikein on. En ollut itsekään koskaan aiemmin käynyt Tuomiokirkossa sisällä, joten olin utelias näkemään miltä siellä näyttää. Uteliaisuus, joka heitti meidät kirkkoon sisälle, jatkui myös kotona ja sain vastailla aika kiperiin kysymyksiin uskonnoista ja Jeesuksesta.

Lasten kaupungin plussat ja miinukset
+ kunnon vaunuparkki
+ ystävällinen vastaanotto
+ hyvä sijainti
+ auki myös maanantaisin

– odotuksia vähemmän juttuja, jotka kannustavat kokeilemaan ja leikkimään

Tallinnaa eri kantilta

Viimevuotinen yhden lapsen kanssa Tallinnassa -reissumme sai toukokuussa jatkoa, kun kävimme Hymypojan ja Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa kolmistaan lahden toisella puolella. Aloite tuli ihan Kiharatytöltä itseltään, sillä hän halusi ukkilaan yökylään yksin. Ajattelimme, että onhan se ihan tasapuolisuuden nimissä reilua, että velikin pääsee samanlaiselle Tallinnan-matkalle kuin sisko viime vuonna.

Täytyy sanoa, että uhmaikäisestä matkaseurasta huolimatta tämä oli virkistävin Tallinnan-reissu aikoihin. Emme käyneet vanhassakaupungissa nimittäin ollenkaan. Aiemmilla reissuilla sinne on aina jossain vaiheessa eksynyt ja välillä se on ollut vähän boriiing ratkaisu, vaikkei Tallinnan vanhassakaupungissa ole mitään vikaa. Päinvastoin, historian ja symppiskahviloiden ystävänä nautin vanhojen kujien tunnelmasta.

tallinna2

Välimeri-fiiliksissä

Majoituimme Rocca al Mare -hotelliin, jossa tuli yllättävä olenkin Välimerellä pienessä perhehotellissa -fiilis. Laattalattiat, sisustus, ulko-ovi auki aurinkoon ja näköala merelle huoneen ikkunasta loivat tunnelmaa, että olisi oltu kauempanakin. Lisäksi olin kuvitellut hotellin paljon isommaksi, mutta siellähän onkin vain 37 huonetta. Hotellin sijainti on kätsy, jos suunnittelee shoppailukierrosta Rocca al Mare -ostoskeskuksessa. Mekin kävimme siellä pyörähtämässä, mutta 3-vuotiaan kanssa ei harrasteta shop ’til you drop -kierroksia. Pikapyrähdyksen saldona oli pakolliset tuliaiset koti-Suomeen jääneelle lapselle ja reisitaskuhousut Kokeneelle Aasian-matkaajalle.

tallinna1Paras osa tästä seikkailusta keskustan ulkopuolella oli mahtava ravintolabongaus. Pari päivää ennen lähtöä bongasin Tallinkin Instagram-tililtä Umami-nimisen ravintolan suosituksen. Koska matkassa oli lapsi, jonka vahvuus ei ole paikallaan istuminen, niin leikkinurkkaus kuulosti houkuttelevalta ajatukselta. Loppupeleissä söimme ravintolan puutarhassa omenapuiden alla ja lapsi leikki hiekkalaatikolla.

Ja ruoka, oi. Suussasulavaa, kaikki kolme ruokalajia. Söin itse pork rilletteä, ankan jalkaa ja pannacotan. Kokenut Aasian-matkaaja söi pork rilleten lisäksi possun poskea ja jäätelöannoksen puoliksi Hymypojan kanssa. Hymypoika sai lasten pasta-annoksen syödäkseen ja sekin oli maukasta. Jokainen annos oli niin hyvää, että voin lämpimästi suositella paikkaa. Kokenut Aasian-matkaaja, perheen viinituntija, oli kovin otettu siitä, että ravintolassa oli Riedelin lasit.

Eläimia moikkaamassa

Kun kerta olimme keskustan ulkopuolella muutenkin, niin päädyimme viettämään sunnuntaipäivää Tallinnan eläintarhaan. Olin vähän ristiriitaisin fiiliksin etukäteen, koska tiedossa oli, että eläinten olot eivät siellä ole optimaaliset. En ole ihan varma muutenkaan, että onko eksoottisten eläinten paikka eläinpuistossa sellaisessa maailmankolkassa, jossa niitä ei esiinny luonnossa. Valitettavasti jääkarhujen tilat ovat juuri niin onnettomat kuin etukäteen pelkäsin.

tallinna4

tallinna3Jos unohdetaan eläinten olosuhteet, niin muuten eläintarhan alue on kiva, iso viheralue. Siellä saa hyvinkin monta tuntia kulumaan, kun edestakaisin taaplaa. Opasteita on aika huonosti, joten kannattaa pyytää lippukassalta alueen kartta. Sitä ei ainakaan meille tarjottu automaattisesti mukaan. Ehdottomasti kannattaa mennä eläintarhaan hyvin syöneenä, ruokapaikkojen tarjonta on heikko. Paikalliserikoisuus on suolakurkku-pizza oliiveilla. Tilauksemme oli siis kinkkupizza.

Perheriidan partaalla

Tähän mennessä autoilu Tallinnassa on omalta osaltani tarkoittanut sitä, että toimin navigaattorina satamasta vajaan kilometrin matkan hotellille. Nyt, kun jouduimme ajamaan pidemmälle, oli parisuhdekriisikin lähellä. Tallinnalaiset isot risteykset ovat sanalla sanoen mielenkiintoisia. Kaistoja on vähintään seitsemän ja siihen päälle keskeltä risteystä menee raitiovaunukiskot. Se on jännä tunne, kun on keskellä sellaista risteystä, eikä ole edes haisua siitä, mihin suuntaan suurin piirtein pitäisi olla menossa päästäkseen oikeaan paikkaan.

Navigaattori käski tehdä tuota tai tätä, kun oli jo vähän liian myöhäistä (paikalliset eivät anna tietä kaistanvaihtajalle), sen seurauksena ohjeistin väärin ja sain haukut päälle. Lisäksi kun soppaan lisättiin paikallisten aggressiivinen ajotapa, niin vähemmälläkin oli kriisi päällä. Ajoimme varmaan kymmenen minuutin ylimääräisen lenkin pikkukatuja pitkin matkalla satamasta hotellille, mutta perille löydettiin. Satamaan löysimme helpommalla, muttei sekään mennyt ilman hampaiden kiristelyä puolin ja toisin.