Pettymyksiä ja iloisia yllätyksiä

Olen ollut sitä mieltä, että ulkomailla hyvän ruokapaikan löytäminen ei ole vaikeaa. Kunhan muistaa muutamat perusperiaatteet ravintolan valinnassa, niin etukäteen hankituille suosituksille ei ole tarvetta. Alan olla vakaasti toista mieltä.

Olen ajatellut, että Espanjassa ja muissa maissa, joissa ulkona syömisellä on pitkät perinteet ja muutenkin vahva ruokakulttuuri, hyvä ruokapaikka löytyy sillä, että kävelee kylille ja valitsee mieleisensä. Kunhan nyt muistaa, ettei ihan typötyhjään ravintolaan mene ja katsoo vähän, ettei paikka ole pelkkä turistisyöttölä (toisin sanoen tarkistaa, että asiakaskunnassa on myös paikallisia).

Olen kuvitellut, ettei esimerkiksi Välimeren maissa huonosti syöminen ole mahdollista. Nyt olen syönyt tarpeeksi monta ei nyt niin kovin kummoista -tason lounasta ja illallista, että alan olla eri mieltä. Olen päätynyt syömään korkeintaan keskinkertaista tai suorastaan huonoa ruokaa muun muassa Barcelonassa ja Pariisissa. Voisi kuvitella, ettei Ranskassa huonosti syöminen ole mahdollista, mutta näköjään on.

Aasialaista Espanjassa?
Ibizan reissu rapisti entisestään vanhaa mielipidettäni siitä, että hyvän ruokapaikan löytäminen ei voi olla vaikeaa Välimeren maissa. Ennakkoon luin useammasta paikasta, että Santa Euláriasta löytyy ravintolakatu, Carrer Sant Vicent. Kävelykatu, jonka varrella on useita ravintoloita. Kuvittelin, että sinnehän sitä sitten suunnataan ja valitaan joka ilta eri ravintola. Totuus oli, että ravintolakatu oli kyllä nimensä veroinen, mutta joka toinen niistä rafloista oli jonkinsortin aasialainen. En matkusta Espanjaan syödäkseni thaimaalaista tai kiinalaista, vaikka molemmista tykkäänkin.

Joten alan olla Helena Petäistön ja ranskalaisten kanssa samoilla linjoilla, että uudessa kaupungissa kannattaa luottaa suosituksiin. Petäistö kirjoittaa aiheesta Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa -kirjan esipuheessa. On ihan fiksua ottaa vähän selvää ennakkoon, missä on hyvä murkinoida, lukea lehtien matkailujuttuja ja kysellä paikan päällä vierailleilta. Sama toki pätee myös majoituksen valinnassa. Toki kannattaa miettiä kenen suosituksiin luottaa, mutta jos sama ravintola mainitaan useammassakin lähteessä, niin paikka kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa ennen lopullista päätöstä.

Ca Na Ribes

Iloiset löydöt
Petäistö kirjoittaa edellä mainitussa oppaassaan, että “useimmiten summamutikassa kaupungilla harhailu on tuottanut vain mitäänsanomattomia kokemuksia tai suorastaan pettymyksiä”. Onneksi omalle kohdalleni on sattunut myös iloisia löytöjä, joten ihan lopullisesti en ole menettänyt uskoani sattumalta kivan ja hyvän ruokapaikan löytämiseen.

Venetsiassa valkkasimme ravintolan sivukujalta pelkän listan perusteella. Sisällä iloksemme huomasimme, että lounastamassa oli myös gondolieereja – voisiko varmempaa vakuutta hyvästä ruuasta ollakaan. Ja kyllä, lounas oli hyvää. Yksi elämäni parhaimmista thaimaalaisista Thaimaan ulkopuolella, jossa olen syönyt, löytyi pienestä Råån kylästä Ruotsin länsirannikolta. Thaimaalainen ravintola Ican ja apteekin naapurissa itsessään oli jo yllätys, mutta loistava ruoka oli vielä isommin iloinen yllätys.

Vielä iloisempi olin Lanzarotella nautitusta tapas-lounaasta. Vihoviimeiseksi odotin turistisaarella saavani niin loistavaa lounasta, mutta kyseinen ruokailu on herkullisuudessaan yksi minun top 5 -ruokamuistoja reissun päältä. Mutta mitä muuta voi odottaa ravintolalta, jonka tarjoilijat ovat vanhempia espanjalaisia herrasmiehiä. Paikallisia taatusti, kun  osasivat muutamasta pilvenriekaleesta ennustaa, että kohta sataa. Onneksi uskoimme heitä ja siirryimme tilaamaan jälkkärikahvit sisälle.

Mitä söimme Ibizalla?
Hotellihintaan erikoistarjouksena kuulunut puolihoito vähän laiskisti ja söimme lopulta hotellilla useammin kuin oli etukäteen ajatellut. Santa Euláriassa on ravintoloita, joista valita. Ihan hirveitä turistico-paikkoja ei katukuvassa näkynyt (= “ne” valkoiset muovituolit ja pitkä lista hampurilaisia, sandwichejä ja metsästäjänleikkeitä), mikä oli mukavaa. Koska Kokenut Aasian-matkaaja on siideri-ihmisiä, niin söimme satamassa sijaitsevassa sidreria SidrAsturissa yhtenä iltana. Paikan erikoisuus on asturialainen siideri, jota valutetaan korkealta laseihin.

Soul Good

Reissun paremmalle illalliselle suuntasimme Ca Na Ribes -ravintolaa Carrer Sant Vicentille. Ravintola on perustettu vuonna 1926 ja on yksi vanhimpia ruokapaikkoja koko saarella. Ei kovin huono suositus ja paikka näytti olevan kohtalaisen täynnäkin. Suosion perusteella uskalsi odottaa hyvää ruokaa. Alkuun pimientos de padrón -annos puoliksi, pääruuaksi Kokeneelle Aasian-matkaajalle entrecôte ja minulle kalaa. Päätteeksi espressot ja crema catalana, joka oli niin iso, että siitä riitti hyvin kahdelle. Suosittelen lämpimästi, jos satut nurkille.

Ibizalla tehtiin myös yksi iloinen löytö. Kävelimme yhtenä päivänä Niu Blau -rannalle lounaalle Soul Good -rantabaariin, joka on lähinnä pieni koju ja terassi sen ympärillä. Lista oli suppea, mutta jotain ihan muuta kuin rantaravintoloiden perinteinen hamppari- ja pizzalista. Lounaaksi nautittu bocadillo, jonka sisällä oli avokadoa ja graavattua tonnikalaa, oli to-del-la hyvää. Nam vieläkin. Päälle vielä jääespresso paikallisen paahtimon kahvista, niin sisäinen kahvikissakin kehräsi illalliseen asti.

Advertisements