Tallinnaa eri kantilta

Viimevuotinen yhden lapsen kanssa Tallinnassa -reissumme sai toukokuussa jatkoa, kun kävimme Hymypojan ja Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa kolmistaan lahden toisella puolella. Aloite tuli ihan Kiharatytöltä itseltään, sillä hän halusi ukkilaan yökylään yksin. Ajattelimme, että onhan se ihan tasapuolisuuden nimissä reilua, että velikin pääsee samanlaiselle Tallinnan-matkalle kuin sisko viime vuonna.

Täytyy sanoa, että uhmaikäisestä matkaseurasta huolimatta tämä oli virkistävin Tallinnan-reissu aikoihin. Emme käyneet vanhassakaupungissa nimittäin ollenkaan. Aiemmilla reissuilla sinne on aina jossain vaiheessa eksynyt ja välillä se on ollut vähän boriiing ratkaisu, vaikkei Tallinnan vanhassakaupungissa ole mitään vikaa. Päinvastoin, historian ja symppiskahviloiden ystävänä nautin vanhojen kujien tunnelmasta.

tallinna2

Välimeri-fiiliksissä

Majoituimme Rocca al Mare -hotelliin, jossa tuli yllättävä olenkin Välimerellä pienessä perhehotellissa -fiilis. Laattalattiat, sisustus, ulko-ovi auki aurinkoon ja näköala merelle huoneen ikkunasta loivat tunnelmaa, että olisi oltu kauempanakin. Lisäksi olin kuvitellut hotellin paljon isommaksi, mutta siellähän onkin vain 37 huonetta. Hotellin sijainti on kätsy, jos suunnittelee shoppailukierrosta Rocca al Mare -ostoskeskuksessa. Mekin kävimme siellä pyörähtämässä, mutta 3-vuotiaan kanssa ei harrasteta shop ’til you drop -kierroksia. Pikapyrähdyksen saldona oli pakolliset tuliaiset koti-Suomeen jääneelle lapselle ja reisitaskuhousut Kokeneelle Aasian-matkaajalle.

tallinna1Paras osa tästä seikkailusta keskustan ulkopuolella oli mahtava ravintolabongaus. Pari päivää ennen lähtöä bongasin Tallinkin Instagram-tililtä Umami-nimisen ravintolan suosituksen. Koska matkassa oli lapsi, jonka vahvuus ei ole paikallaan istuminen, niin leikkinurkkaus kuulosti houkuttelevalta ajatukselta. Loppupeleissä söimme ravintolan puutarhassa omenapuiden alla ja lapsi leikki hiekkalaatikolla.

Ja ruoka, oi. Suussasulavaa, kaikki kolme ruokalajia. Söin itse pork rilletteä, ankan jalkaa ja pannacotan. Kokenut Aasian-matkaaja söi pork rilleten lisäksi possun poskea ja jäätelöannoksen puoliksi Hymypojan kanssa. Hymypoika sai lasten pasta-annoksen syödäkseen ja sekin oli maukasta. Jokainen annos oli niin hyvää, että voin lämpimästi suositella paikkaa. Kokenut Aasian-matkaaja, perheen viinituntija, oli kovin otettu siitä, että ravintolassa oli Riedelin lasit.

Eläimia moikkaamassa

Kun kerta olimme keskustan ulkopuolella muutenkin, niin päädyimme viettämään sunnuntaipäivää Tallinnan eläintarhaan. Olin vähän ristiriitaisin fiiliksin etukäteen, koska tiedossa oli, että eläinten olot eivät siellä ole optimaaliset. En ole ihan varma muutenkaan, että onko eksoottisten eläinten paikka eläinpuistossa sellaisessa maailmankolkassa, jossa niitä ei esiinny luonnossa. Valitettavasti jääkarhujen tilat ovat juuri niin onnettomat kuin etukäteen pelkäsin.

tallinna4

tallinna3Jos unohdetaan eläinten olosuhteet, niin muuten eläintarhan alue on kiva, iso viheralue. Siellä saa hyvinkin monta tuntia kulumaan, kun edestakaisin taaplaa. Opasteita on aika huonosti, joten kannattaa pyytää lippukassalta alueen kartta. Sitä ei ainakaan meille tarjottu automaattisesti mukaan. Ehdottomasti kannattaa mennä eläintarhaan hyvin syöneenä, ruokapaikkojen tarjonta on heikko. Paikalliserikoisuus on suolakurkku-pizza oliiveilla. Tilauksemme oli siis kinkkupizza.

Perheriidan partaalla

Tähän mennessä autoilu Tallinnassa on omalta osaltani tarkoittanut sitä, että toimin navigaattorina satamasta vajaan kilometrin matkan hotellille. Nyt, kun jouduimme ajamaan pidemmälle, oli parisuhdekriisikin lähellä. Tallinnalaiset isot risteykset ovat sanalla sanoen mielenkiintoisia. Kaistoja on vähintään seitsemän ja siihen päälle keskeltä risteystä menee raitiovaunukiskot. Se on jännä tunne, kun on keskellä sellaista risteystä, eikä ole edes haisua siitä, mihin suuntaan suurin piirtein pitäisi olla menossa päästäkseen oikeaan paikkaan.

Navigaattori käski tehdä tuota tai tätä, kun oli jo vähän liian myöhäistä (paikalliset eivät anna tietä kaistanvaihtajalle), sen seurauksena ohjeistin väärin ja sain haukut päälle. Lisäksi kun soppaan lisättiin paikallisten aggressiivinen ajotapa, niin vähemmälläkin oli kriisi päällä. Ajoimme varmaan kymmenen minuutin ylimääräisen lenkin pikkukatuja pitkin matkalla satamasta hotellille, mutta perille löydettiin. Satamaan löysimme helpommalla, muttei sekään mennyt ilman hampaiden kiristelyä puolin ja toisin.

Advertisements

Silloin ennen ja vuonna 2015

Edellisen postauksen jälkeen innostuin kaivelemaan aiemman Mallorcan reissun kuvat arkistojen kätköistä esille. Halusin vähän kuin varmistaa, että muistanko jotain juttuja oikein ja mitä kaikkea on muuttunut. Ajatuksena oli julkaista tässä rinnakkain kuvia samoista paikoista silloin ja nyt, mutta suurin yllätys olikin, kuinka vähän olin ottanut kuvia edellisellä reissulla. Lässähti se ajatus sitten vähän. Joka tapauksessa paljon oli muuttunut vuosien aikana. C’an Pastillaan oli rakennettu esimerkiksi kokonaan uusi huvivenesatama ja edellisloman aamupalakantiksena toimineen kahvilan tilalla oli nyt Burger King.

mallorca5

MALL_zorro

Palman Placa Major vuonna 2006.

mallorca6

Palman Placa Major vuonna 2015

Edellisellä reissulla löysimme pyörävuokraamon sivukujalta, nyt niitä tuntui olevan rantakadun varrella melkein joka korttelissa. Lisäksi rantakadulle oli rakennettu oma pyöräkaista. Mielestäni myös lomalla lenkkeileviä oli nyt enemmän kuin vuosikymmen sitten. Toki lomaurheilun suosion kasvu on näkynyt muillakin reissuilla jo muutaman vuoden ajan. Myös tarjontaa on aktiivilomailijoille enemmän tätä nykyä. Viime elokuussa seurasimme aamupalaa syödessä, kuinka aallonmurtajalle kokoontui joogaryhmä joka aamu tekemään asanoitaan. Veikkaukseni on, että se oli läheisen hotellin järjestämä jumppatuokio.

C’an Pastillaan oli rakennettu uusia hotelleja sitten viime reissun vaikka kuinka ja paljon. Nyt käytännössä koko rantakadun varsi C’an Pastillasta S’Arenaliin oli rakennettu täyteen, eikä tyhjiä tontteja ihan rannassa enää ollut montaa. Iloisesti rinnakkain olivat uudet ja trendikkäät sekä alkuperäiset 1960–70-luvuilla rakennetut hotellit. Mutta edelleen lähempänä Palman kaupunkia oleva alue oli rauhallisempaa kuin lahden toisessa päässä oleva alue, joka näytti edelleen olevan nuoremman (britti)bailaväen suosiossa. Ehkä majoituskapasiteetin kasvun seurauksena tuntui, että turistejakin oli enemmän. Siitä huolimatta jonkinlainen leppoisa paikallinen charmi oli säilynyt, papparaiset istuivat edelleen aukiolla pitämässä maailmaa ojennuksessa.

Ja olihan sinne rakennettu kokonaan uusi turistinähtävyys: akvaario (Palma Aquarium). Kävimme fillaripäivänä sen pihassa pyörähtämässa, mutta emme menneet sisään. Lasten kanssa lomaillessa akvaarioita ja vastaavia paikkoja saa kierrellä, niin ei oikein houkutellut tällä kertaa. Sen sijaan jatkoimme matkaa kohti Palma de Mallorcaa ja pysähdyimme drinksuille matkan varrelle osuneeseen kuppilaan.

mallorcatesti

Rehellisyyden nimissä, kai sitä on itsekin vähän muuttunut.