Pojat tänään, tytöt huomenna – Kanarian terveiset, osa 2

kanaria_blog (6)

Nyt kun viimeinenkin joukko-osasto meidän matkaseurueestamme on selvinnyt Lanzaroten puhureista Suomeen, on hyvä hetki Kanaria terveisten kakkososalle. Meitä oli siis reissussa neljä perhekuntaa, yhteensä kahdeksan aikuista ja seitsemän lasta. Jo Suomessa olimme sopineet, että tytöt saavat viettää yhden oman retkipäivän ja käydä yhtenä iltana syömässä nelistään. Samoin pojat olivat suunnitelleet omaa kalastusretkeään ja illallistaan. All inclusive -pakettiin kuului yhtenä iltana illallinen rantakadulla sijaitsevassa pöytiin tarjoilu -ravintolassa (se ainoa, joka ei ollut buffet). Sovimme, että ilman lapsia ja puoliskoja -illalliset nautitaan siellä.

kanaria_pokkariPojat saivat kalastusretkipäivänsä, ja me tytöt päädyimme vaihtoehtojen harkinnan jälkeen vuokraamaan fillarit (11 €/päivä). Poljimme rantakatua pitkin Marina Rubiconiin, jossa oli käsityöläisten katumarkkinat. Hienoja ja taitavasti tehtyjä juttuja, mutta valitettavasti ei oikein mitään omaan tyyliin sopivaa, joten päädyimme nauttimaan lasilliset kuohuvaa. Paluumatkalla hotellille kävimme tsekkaamassa Playa Blancan ostosmahdollisuudet ja pidimme hetken aikaa sadetta paikallisessa. Ihanan rentouttavaa, kun ei tarvinnut miettiä ruoka-aikatauluja ja saimme kunnolla ajan kanssa kenenkään keskeyttämättä jutella ihan vain tyttöjen kesken.

kanaria_pokkari(8)_BNautin siitäkin, kun pääsi syömään välillä muutakin kuin hotellin ruokaa. Tilasimme lounaaksi erilaisia tapaksia, jotka jaoimme. Ruoka oli hyvää, huomattavasti parempaa kuin edellisenä iltana hotellin ravintolassa nautitut tapas-alkupalat. Päivän parasta antia olikin loistavan seuran lisäksi hyvä viini ja mahtava ruoka. Pisteet myös huipputarjoilijalle, hän oli vanhempi mies, joka tuli kysymään, että haluaisimmeko vaihtaa pöytää, joka on paremmin sateensuojassa, sillä kohta sataa. Me olimme, että ai noista pilvistäkö muka? Niin vain kymmenen minuutin kuluttua sadepilvi heitti vedet ja alkuperäinen pöytämme kastui.

Sympaattinen Playa Blanca
Vietimme suurimman osan ajasta hotellialueella. Ai kamalaa voisi ajatella, mutta hei, siellä riitti tekemistä. Lasten perusrutiineissakin on jo päivittäin tekemistä, ja tämänkaltaisen loman suurin anti on, että ne tehdään jossain muualla kuin kotiympyröissä. Ja se, että kurahousujen sijasta päälle puetaan uikkari. Toisaalta meidän perhekuntamme lähti reissuun vähän niin kuin olemaan tekemättä mitään ihmeempää.

kanaria_pokkari (2)

Parina päivänä kävelimme Playa Blancan kylään, ihan vain jätskille yhtenä päivänä ja tuliaisostoksille toisena päivänä. Se on symppis pieni kylä, joka hieman yllätti vaatekauppavalikoimallaan. Paikka on sen verran pieni, että odotin kaupoista löytyvän vain perusturrekamaa: vesileluja, Kanaria-paitoja, postikortteja ja muuta aika krääsää, mutta siellä olikin ihan merkkiliikkeiden kauppoja. Muutenkaan Lanzaroten etelärannikko ei vastannut käsitystäni Kanariasta: sikajuhlia, iholle käyviä ravintoloiden sisäänheittäjiä, meluavia ryyppyporukoita, turistikrääsää ja purkkiherkkusienistä tehtyä pihvin kastiketta.

kanaria_pokkari (4)Lomalukemisto palasi Suomeen
Kerroin jo aiemmin, mitä kirjoja ostin lomaluettavaksi ja suunnittelin keventäväni matkalaukkua paluumatkalle jättämällä pokkarit hotellille. Yksikään kirja ei jäänyt Kanarialle. Normaalilomalla ihan vain oman perheen kesken, ne olisi varmaankin tullut kaikki luettua. Nyt luin ainoastaan Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä, sekin jäi pahimmoilleen kesken just ennen loppuratkaisua, joten jouduin roudaamaan sen vielä Suomeen.

Miten tässä näin kävi? Se aika, jonka olen yleensä käyttänyt lomalla lukemiseen, meni muiden kanssa seurustellessa. Yleensä iltaisin lasten nukahdettua, istumme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa terassilla, juomme viiniä ja luemme kumpikin kirjaa tai ratkomme sudokuja. Jos olisimme olleet nelistään reissussa, niin Bamse-kerhon aikana toisella olisi ollut mahdollisuus omaan aikaan kirjan kanssa vaikka aurinkotuolissa löhöten.

Istuin minä yhtenä päivänä altaan reunalla. Siinä vierähti lähemmäs pari tuntia kylmää juomaa nauttien, mutta pokkarin sijasta juttelin matkaseuralaisen kanssa samalla, kun Hymypoika ja porukan nuorin nukkuivat vieressä rattaissa päiväuniaan. Oli minulla kirjakin mukana, mutten edes nostanut sitä kassista pois. Koska reissun yksi tarkoitus oli viettää aikaa ystävien kanssa, niin en pane ollenkaan pahakseni, että kirjat jäivät lukematta. Päinvastoin.

Terveiset Kanarialta, osa 1

All inclusive perheloma Kanarialla on vietetty. Reissu oli niin totaalisen all inclusive, että hotelli tarjosi nettipaaston samaan hintaan. Luvattua oli, että nettiyhteys on hidas. Sain edellisen tekstin vaivoin ladattua ekana iltana, jonka jälkeen yhteys katkesi sitten lopullisesti. Myönnän, että hyvää tekee olla välillä hetki ilman lärvikirjaa, sähköpostin vilkuilua ja (turhaa) nettiselailua. Olen uutisaddikti, mutta parin päivän jälkeen uutisnälän taltuttamiseen riitti lähimarketissa luetut suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien otsikot.

kanaria_blog (2)

Mutta mietteeni all inclusivesta? Olen ehkä hiven ristiriitaisin tunnelmin. Olen sataprosenttisen varma, että tällä matkaseurueella ja tämän ikäisten lasten kanssa tämä oli ehdottomasti helpoin vaihtoehto. Näin kahdesta syystä: ruokailut ja Bamse-kerho. Alle kouluikäisten lasten kanssa on vain niin paljon helpompaa mennä buffet-ravintolaan syömään kuin lähteä arpomaan ravintolaa. Varsinkaan iltaisin kun takana on touhukas lomapäivä auringossa, väsy ehkä jo alkaa pienimpiä painaa, nukkumaan olisi hyvä päästä ajoissa ja nälkäkin kurnii kaikkien mahassa.

kanaria_blog (7)En nyt sano, että alle kouluikäisten kanssa reissaaminen vaatii all inclusiven. On mahdollista matkustaa omatoimisesti ja ruokkia lapset joka päivä eri ravintolassa, mutta se vaatii ennakointia. Joko ravintola valitaan jo aiemmin valmiiksi ja ruoka-aikana sinne suunnataan määrätietoisesti suoraan tai sitten paikan valintaan varataan aikaa ja hotellilta lähdetään hyvissä ajoin liikkeelle. Minun nyrkkisääntöni on, että pöytään pitää istua puoli tuntia ennen ruoka-aikaa, jotta sapuskat ovat pöydässä ennen nälkäkiukkua.

kanaria_blog (4)Maailman vahvimman nallen huomassa
Ihastuin Bamseen. Seurueen seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta viettivät viisi aamupäivää Bamse-kerhossa ja tykkäsivät. Äitikin tykkäsi. Kiharatyttö pääsi ikäistensä seuraan touhuamaan, leikkimään ja askartelemaan pariksi tunniksi. Sillä välin Hymypoika söi lounaan ja nukahti rattaisiin, joten oma lounas sujui kohtuullisen rauhallisissa tunnelmissa, kun samaan aikaan tarvitsi huolehtia vain yhden lapsen syömisestä.

Iso plussa oli Bamsen pizzabileet. Yhtenä iltana lapsille järjestettiin pizzabileet, joissa oli pizzan ja vaahtokarkkien syönnin lisäksi ohjelmassa tanssia, nallukan vierailu ja askartelua. Eikä aikuisia päästetty mukaan! Käytännössä siis jos mukana on vain 3–5-vuotiaita lapsia, niin vanhemmilla on mahdollisuus yhtenä iltana syödä aikuisten kesken. Aivan mahtavaa ajattelua matkanjärjestäjältä.

Ravintolat ja ruoka
En odottanut ennakkoon suuria hotellin ruokatarjonnalta ja buffettien valikoima vastasi kyllä käsitystäni. Minulle hyvä ruoka on yksi jutuista, jotka tekevät loman ja Kanarialla ruuat eivät valitettavasti oikein iskeneet. Valikoima oli turhan samankaltainen päivästä toiseen, eikä taso ollut kuin keskinkertainen. Joitain hyviä joukossa oli, pari todella hyvää, mutta pääsääntöisesti aika keskinkertaista. Lisäksi epätasalaatuisuus vaivasi: paistopisteeltä saattoi saada peräkkäin ensin kypsän ja sitten täydellisesti paistetun pihvin, vaikka molemmat oli tilattu mediumeina.

kanaria_blog (5)

Mutta suurin valituksen aihe hotellin ravintoloiden suhteen on mökä, mikä niissä oli. En kuvitellut, että lapsiperhehotellissa olisi hipihiljaista, eivätkä astioiden kilistelykalistelu ja lasten äänet häiritse minua, mutta kiviseinät moninkertaistivat mökän määrän epämiellyttävälle tasolle. Varsinkin ensimmäisellä illallisella suorastaan sattui korviin. Hotellin jokaisessa ravintolassa oli kivilattiat ja -seinät, eikä minkään sortin verhoja, kankaita tai paneeleita vaimentamassa melua, joten kanaria_pokkari (3)edes ravintolan vaihtaminen ei auttanut. En ole ainoa, jota asia meidän porukassamme häiritsi, vaan asiasta oli puhetta joka päivä.

Teimme myös yhden mokan ruokailujen suhteen. Kävimme lounaalla aina yhdessä ja samassa ravintolassa, jossa oli tarjolla enemmän hot dog- ja pasta-tyyppisiä juttuja, kun toisessa ravintolassa olisi ollut ihan kunnon lounaskin tarjolla. Kyseinen snack-paikka oli ainoa, josta sai ruokaa kello 11 alkaen, ja Hymypoika oli jo päiväunilla ennen kuin varsinainen lounasravintola avautui tuntia myöhemmin. Olisimme kuitenkin voineet mennä toiseen ravintolaan Kiharatytön kanssa.

kanaria_blog (3)

Mikki-allas oli useimpina päivinä meidän omassa käytössämme.

Onnistunut reissu
Olin toivonut hotelliruokien suhteen positiivista yllätys, mutta ne vastasivat odotuksia ja sain kaikesta huolimatta mahani täyteen. Hyvin syöminen oli iso ja tärkeä osa lomailuani jo ennen lapsia, ja lasten kanssa ruokailujen merkitys on kasvanut entisestään, vaikkakin eri tavalla. Muuten reissu oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen, että lähdettiin. Hotelli oli tähtiensä tasolla, huoneet olivat siistejä, altaita riittävästi ja ainakin marraskuussa aurinkopetejä näytti riittävän kaikille. Toki pääaltaan alue oli se, missä oli eniten ihmisiä, mutta rauhaa kaipaavillekin löytyi oman nurkkansa.

Hotellin aktiviteettitarjonta yllätti minut myös positiivisesti. Lähes joka päivä oli altaalla viihdeohjelmaa lapsille, kulkueita ja klovni-esityksiä. Iltaisin olisi ollut oma show lapsille myös hotellin yökerhossa, mutta kävimme Kiharatytön kanssa katsomassa sen vain yhtenä iltana, sillä se oli niin myöhään, että meidän muksumme olivat siihen aikaan jo peiton alla. Aikuisille suunnatut iltashow’t jäi myös näkemättä, sillä kokoonnuimme iltaisin yhden huoneen terassille ja viihdyimme siinä omalla porukalla (huoneet olivat toiveemme mukaisesti vierekkäin). Olin suunnitellut käyväni hotellin jumpissa, mutta valitettavasti ne olivat joka päivä samaan aikaan ja aina meidän ruoka-aikoinamme. Söimme lounasta ja seurasimme ikkunasta, kun vesijumppaajat kauhoivat ja polkivat vettä. Lenkkarit eivät olleet turhaan matkassa, sillä kävin parina aamuna lenkillä ihailemassa auringonnousua.

kanaria_pokkari (7)

Isä ja tytär ihmettelemässä tyrskyjä.

 

Pakkauspaniikista ekaan pulahdukseen

Onnistuin lillumaan koko syksyn sellaisessa all inclusive -lomalle on ihan iisibiisi lähteä -tunnelmassa. Tämän viikon alussa fiilis kaikkosi lähes kertarysäyksellä. Tajusin, että pakkaaminen on silti tehtävä itse. Ja varsinkin: on itse muistettava ottaa kaikki tarpeellinen mukaan (tarpeettomanhan voisi ihan huolella unohtaa).

Päänraavintaa aiheutti muun muassa ulkopukeutuminen kotimaassa, tämä kylmästä lämpimään -matkaamisen pikku ongelma. Ei nimittäin huvita raahata lasten toppahaalareita mukana, joten päädyimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa siihen, että lapset lähtevät kaupunkitakeillaan ja syyslenkkareilla taksimatkalle kentälle, vaikka lähtöaamuksi luvattiin kylmähköä keliä. Itsellekin otimme aika ohuet takit päälle, jotta ulkokamat mahtuisivat mahdollisimman pieneen tilaan koneessa. Eikä niitä lopulta otettu lämpöön mukaan ollenkaan, sillä vuokrasimme matkaseuralaisten kanssa säilytyslokeron lentokentältä. Lokeron hinta kahdeksalta päivältä on 40 euroa, jota en ehkä yksin maksaisi, mutta kakskymppiä on kohtuullinen summa siitä ilosta, että on yksi nyssykkä vähemmän.

Lopulta kirjoitin ihan ylös, että mitä kaikkea pitää tehdä ennen lähtöä. Jostain syystä minulla on kumma tapa kerätä näihin ennen lähtöä to do -listoihin kaikkea sellaistakin, mikä ei ole olennaista itse lähtemisen kannalta. Niin kuin, että kaikki pyykit on silitettävä ennen lähtöä. Eiköhän se riitä, että silittää ne, mitä ottaa mukaan. Nythän vielä suurin osa oli jo kaapissa valmiina, kun ei t-paidoille ja shortseille ole hirveästi ollut viime aikoina käyttöä.

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että koti jää siistiin kuntoon. En nyt alkanut ennen lähtöä kuuraamaan lattioita, mutta keittiön pöydät on pyyhitty, eteinen ei ole täynnä kuraa ja sänky on pedattu. Edes näennäisesti siistiin kotiin on vain paljon kivempi tulla reissun jälkeen.

Osaanko olla ilman?IMG_20141115_190824

Varhain aamulla lähtevän lennon takia veimme matkalaukut lentokentälle jo edellisenä iltana, joten pakkaaminen oli tehtävä hyvissä ajoin. Siis toisin kuin mihin olen tottunut. Aina, aina pakkaaminen jää viimeiseen viimehetkeen. Riekun pitkälle yöhön järjestelemässä ja etsimässä kamoja, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Ennakkoon olin vähän huolestunut miten osaan olla ilman sitä viimeisen yön pakkausrypistystä. Kuvittelin, että voisin vain heittäytyä sohvalle ja nauttia vaikka yhden terästetyn glögin vielä ennen (aikaista) nukkumaan menoa.

Eihän se niin mennyt. Minun vastuullani ollut matkalaukku oli valmis juuri sillä minuutilla, jonka Kokenut Aasian-matkaaja oli ilmoittanut lentokentälle lähtöajaksi. Sen jälkeen oli vielä käsimatkatavarat pakkaamatta ja noin sata muuta asiaa tekemättä. Riekuin siis kuitenkin liian pitkälle yöhön valmistautumassa lähtöön ja yöunet jäivät turhan lyhyiksi.

Tässä oli siis olemassa kaikki ainekset aika tuskaiselle lentomatkalle, kun kaikki ovat väsyneitä ja lapset jännittyneitä. Lento kuitenkin meni kohtalaisen hyvin koko seurueella. Lapset olivat reippaita ja innoissaan, kun vihdoin olimme matkalla. Ekaa iltaa toki värittivät väsymyksen aiheuttamat purkaukset, mutta ainakin uni tuli ilman ylimääräisiä venkoiluja. Myös itselle.

Nyt on loman ensimmäiset pulahdukset hotellin altaaseen tehty, joten koko konkkaronkka alkaa olla lomamoodissa. Itse toivon, ettei ensi yönä tarvitse herätä keskellä yötä kovaääniseen tanskalaisten jutusteluun. Tähän väliin olisi kiva saada yksi hyvin nukuttu yö, että pääsisi vielä syvemmälle lomatunnelman huolettomuuteen lillumaan.