Lomalukemiston valintafilosofia

Tulossa oleva loma – mikä ihana tekosyy osallistua suuren suomalaisen tavaratalon pelastustalkoisiin. Kävin siis hankkimassa lomaluettavaa keltaisessa kaheliuskassissa. Pokkareissa oli hinta kohdallaan, mutta valikoima ei ehkä yltänyt ihan männä vuosien tasolle (vai onko aika kullannut muistot?). Marraskuun Kanarian-matkalla luetaan joka tapauksessa ainakin nämä kolme:

kanarian_kirjat

Koska tavoitteena on minimoida matkalle mukaan roudattavan kaman määrä, niin olemme ihan ensimmäisestä yhteisestä lomasta alkaen pyrkineet Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa valitsemaan mukaan sellaisia kirjoja, jotka kumpikin haluamme lukea. Karsii siis chick lit -hömpät pois. No, on mulla yleensä yksi vaaleanpunainen huttuhattara -romaani mukana, ihan vain koska aivot on saatava lomalla hetkeksi pois päältä.

Useimmiten matkassa on dekkareita: Donna Leonia, Leena Lehtolaista, Jo Nesbøa, Agatha Christietä. Pokkarilaarien äärellä piti siis muistella, että mitähän kanssamatkustaja on jo lukenut. Ei niin helppoa, kun ei aina muista mitä on itsekään lukenut.

Jos kolme pokkaria eivät riitä ja luettava loppuu kesken (suurin huolenaiheeni minkä tahansa loman suhteen), niin täytyy turvautua hotellin dumppaa jo luetut kirjat tähän -hyllyyn. Tai paikalliseen kirjakauppaan. Mikä on hiven pelottava ajatus. Löytyykö kanarialaisesta lomakylästä luettavaa vaativaan makuun?

Advertisements

Reissu joka tarpeeseen

Jos mulle olisi joku sanonut 15 vuotta sitten, että olen ihan innoissani lähdössä all inclusive -lomalle Kanarialle, olisin nauranut makiasti ja jatkanut Deutsche Bahnin sivuilla Euroopan juna-aikataulujen surffaamista.

Tehdään heti selväksi, että mielestäni pakettimatkoissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. En vain ole koskaan oikein ymmärtänyt lomamuotoa, jossa maksetaan kalliisti, että maataan samalla uima-altaalla ja syödä samassa ravintolassa loman jokaisena päivänä. Majoituin vuosia sitten työreissulla Turkissa neljään eri all inclusive -hotelliin, joista yksikään ei oikein vakuuttanut minua: ei sijainnillaan, ei ruuallaan, ei iltaviihteellään.

thailandia_kesä2011 (79)Niin tilanteet ja mieli muuttuvat, juuri nyt mahdollisimman helppo kuulostaa erittäin houkuttelevalta: Pöytä on valmiiksi katettuna useamman kerran päivässä, ei siis tarvitse nälissään etsiä kivaa ravintolaa. Lastenkerho viihdyttää lomaseurueen isompia lapsia useampana päivänä viikossa. Hotellissa on lastenaltaat ja syöttötuolit, pinnasänkyä ei tarvitse erikseen kysellä. Suora lento. Yksi puhelinnumero, johon tarvittaessa soittaa oli sitten kysymys lennoista, hotellista tai bussikuljetuksista.

Jos olisimme lähdössä Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa kaksin, niin tuskin valitsisimme all inclusive -hotellia. Tai Kanariaa lomakohteeksi. Toisaalta viimesyksyinen Aasian turnee ei olisi onnistunut pakettimatkana. On siis erilaisia reissuja erilaisiin tarpeisiin. Valmis pakettimatka on vain matka tiettyihin reissutarpeisiin, jotka vaihtelevat elämäntilanteen, lasten iän, oman vaatimustason, vuodenajan, lomaseuran, loman keston ja kohteen mukaan.

Loma-arkea
Tänä syksynä ei ole mahdollista viettää kokonaista kuukautta reissun päällä. Elämän- ja työtilanne mahdollistaa viikon irtioton, mikä rajoittaa lomakohdetarjontaa, kun kauas ei viitsi lentää viikoksi. Marraskuu on hyvä kuukausi viettää aikaansa jossain missä päivittäinen auringonvalon määrä on suurempi kuin Suomessa. Seikka, joka rajoittaa kohdevalikoimaa entisestään. Toisaalta toiveissa on mahdollisimman rento reissu, joten lasten kanssa edellä mainitut leikkipaikka-, ravintola-, pinnasänky- ja syöttötuoliasiat helpottavat loma-arkea.

IMG_3182

Ystäväni vietti viikon all inclusive -hotellissa Turkissa tänä kesänä, ja hän kutsuu reissua leikkimielisesti erhelomaksi. Reissussa sinänsä ei ollut mitään vikaa, se vain ei ollut oikea lomakonsepti kouluikäisten kanssa. Hän myönsi, että ehkä tällainen loma olisi pitänyt tehdä silloin, kun muksut olivat pienempiä. Nyt uima-altaan ja hotellin tarjoamat virikkeet eivät oikein riittäneet aktiivisille lapsille, vaikka äiti viihtyikin hotellin kuntosalilla ja kirjan kanssa altaalla. Lapset kasvavat, loma-arki helpottuu, reissutarpeet muuttuvat.

Porttiteoria
Eräs tuttavani muisteli ensimmäisiä ulkomaan reissujaan naureskellen. Hän kertoi olleensa juuri sellainen ”en maista mitään erikoista, turvallinen hotelli, onhan varmasti suomalainen opas mukana” -tyyppi päästessään ensimmäiselle ulkomaan pakettimatkalleen parikymppisenä. Sittemmin ulkomaannälkä, matkustuskokemus ja itseluottamus kasvoivat ja nyt sama tyyppi reissaa omatoimisesti pitkin maailmaa. Ehkä tässäkin asiassa porttiteoria toimii ja pakettimatka johdattaa itsenäiseen reissaamiseen.

thailandia_kesä2011 (32)Omalta kohdaltani voin sanoa, että yksi elämäni parhaimpia reissuja oli valmis pakettimatka Pattayalle. Kaikista maailman kohteista ja vieläpä elämäni ensimmäisellä Aasian-matkalla. Just melkein vuoden ikäisen lapsen kanssa. Kuuluisa Walking Street tuli kyllä nähtyä, aamuysin aikaan siellä on aika rauhallista. Jotain aavistusta kaupungissa meneillään olevista villeistä bileistä saatiin lauantai-iltaisin, kun naapurina olleen Hard Rock Hotelin uima-allasbileiden musa kuului huoneeseen. Kiharatytön takia olimme hotellihuoneessa iltaisin viimeistään kasilta ja aamulla noustiin auringon kanssa yhtä aikaa. Miksi se oli niin mahtava reissu? Hyvä hotelli, mahtavaa ruokaa, just sopivat kelit, onnistuneet shoppailut, loistava lentoaikataulu, ei mahatautia kellään, ja mitä vielä.

Loma kuin loma, reissu kuin reissu – pääasia, että lähtee.

Travellerit ja turre turistit

On tapana jakaa maailmalla reissaavat ihmiset karkeasti kahteen tyyppiin: omatoimimatkailijoihin ja pakettimatkaturisteihin. Omatoimimatkailija päättää lomakohteensa ja sen jälkeen surffaa hotellit ja lennot ihan itse. Pakettimatkalainen selaa matkanjärjestäjän sivuja ja valitsee sieltä kivan paikan ja mukavan hotellin (tai sitten sen jo edelliseltä lomalta tutun hotellin), klikkaa pari kertaa tai soittaa yhden puhelun. Perillä omatoimimatkailija osallistuu paikalliselämään ja varaa katukojusta viidakkoretken, mutta pakettityyppi hikoilee hotellin altaalla ja osallistuu korkeintaan matkanjärjestäjän suomenkieliselle retkelle. Noin karkeasti ottaen ja tylysti stereotypioita maalaillen.

Omatoimimatkailija Roomassa. Ikkuna ja huoneen koko olivat toissijaisia asioita, hotellin valinnassa painoivat eniten hinta ja sijainti.

Omatoimimatkailija Roomassa. Ikkuna ja huoneen koko olivat toissijaisia asioita, hotellin valinnassa painoivat eniten hinta ja sijainti.

Omatoimimatkailija perustelee toimintansa sillä, että pääsee sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole hirveästi muita turisteja tai joihin ei muuten pääsisi. Hän on myös vakuuttunut siitä, että halvimman, parhaimman ja autenttisimman loman saa hankkimalla itse lennot, majoituksen ja kuljetukset. Pakettimatkan puolesta puhuu helppous, kielitaidottomuus ja turvallisuushakuisuus.

Pakettimatkoja kuuluu vähän katsella nenän vartta pitkin. Erityisesti omatoimimatkailijoiden kuninkuusluokkaan itsensä kohottaneet travellerit mollaavat pakettimatkalaisia turre turisteiksi. Turret eivät välitä paikallisesta menosta ollenkaan, pysyvät koko lomansa ajan maksimissaan 50 metrin päässä hotellilta, käyvät korkeintaan turistikabareessa ihmettelemässä naiseksi pukeutuneita miehiä ja juovat juhla mokkaa hotellihuoneessa. Madventures-televisiosarjasta koko kansan tietoisuuteen nousseet travellerit ovat sen sijaan ”aitoja” maailmanmatkaajia, jotka reissaavat siellä, missä länsimaalaista ei ennen ole nähty, bilettävät paikallisten kanssa ja asuvat savimajoissa keskellä ei mitään.

Karu totuus on, että suurin osa itseään travellereksi kutsuvista kulkee tasan niissä samoissa paikoissa, joissa tuhannet muutkin Lonely Planet kourassaan etsimässä juuri sitä tiettyä baaria, jossa sitten ryystävät pillillä lasten hiekkaämpäristä viinaa. Siinä sitä ollaan aitoja, erikoisia ja omia polkuja kulkevia matkailijoita. Madventuresin kaltaiset reissut eivät ole mahdollisia kuin pienen pienen pienelle osalle. Lisäksi suurin osa travellereistakin on niin mukavuudenhaluisia, ettei edes halua lähteä timantti nahan alla vaarallisille alueille seikkailemaan, kun ohjattu köysiseikkailu viidakossakin jo saa uimashortsin lahkeen tutisemaan. Ruikuli junassa, kun vessa on vain reikä lattiassa, on jo ihan tarpeeksi seikkailua heille.

fudismatka09 079

Lido di Jesolo (174)

Turre Turisti Venetsiassa.

Lopuksi tunnustus: olen itsekin reppureissannut pitkin Eurooppaa Lonely Planetin kanssa. Hankkiutunut yöpymään samoihin halpoihin hostelleihin, joihin kaikki muutkin nuoret kengännauhabudjetilla kulkevat päätyvät. Syönyt patonkia aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Etsinyt pitkin ranskalaista pikkukaupunkia opaskirjan vinkkaamaa ravintolaa, jossa piti olla halpa buffet-illallinen. Vastavalmistuneelle ylioppilaalle se oli juuri oikea matka siihen reissutarpeeseen.