Voisko nämä ranskalaiset vaihtaa vaikka noihin paahdettuihin kasviksiin?

Lupailin vähän tuossa edellisessä kirjoituksessani, että urputan ravintoloiden lasten annoksista. Koska asia on nyt noussut muutenkin tapetille, niin hoidan oman avautumiseni tässä kohtaa pois päiväjärjestyksestä. Olen nimittäin ihmetellyt jo pidempään samaa asiaa kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön erikoistutkija Heli Kuusipalo: miksi joka hiivatun lasten listalla vaihtoehdot on lähinnä nakkeja ja ranskalaisia, parhaimmissa paikoissa kaikissa lasten annoksissa on lisäkkeenä ranskalaiset. Kuusipalon haastattelu löytyy Ylen sivuilta.

ABC-ketjun* kehitysjohtaja Antti Erikivi vastaa Ilta-Sanomissa Kuusipalon kritiikkiin, että automatkalla nakit ja ranskalaiset eivät ole arkisyömistä. Ja kyllä, olen samaa mieltä, että voihan sitä silloin tällöin syödä ranskalaisia ja nakkeja. Mutta kun on lasten kanssa reissussa viikon ja syö vähintään kerran päivässä ravintolassa, niin mielestäni kyse ei ole enää silloin tällöin ruokailusta. Ennen kuin joku ehtii esittää vastaurputuksena, että voihan sitä lomailla paikoissa, joissa voi itse kokata ruokansa, niin kysyn vaan, että mitäs lomaa se mulle ois? Kyllä makaronilaatikkoa saa arkena vääntää ihan tarpeeksi, joten lomalla haluan valmiiseen pöytään.

Raha, kate. Siinä suurimmat syyt miksi lapsille tuputetaan ravintoloissa ranskalaisia. Ne on helpot ja nopeat valmistaa, ja niistä saa hyvän katteen. Joitain harvoja paikkoja lukuunottamatta harva (ketju)ravintola oikeasti miettii, mitä maukasta ja ravitsemuksellisesti hyvää lapsille tarjoaisi. Olen ratkaissut tämän ongelman olemalla se rasittava mutsi: “voisko tähän lasten annokseen vaihtaa nämä ranskalaiset vaikka noihin paahdettuihin kasviksiin?“.

Lasten spagetti bolognese Kuala Lumpurissa oli sopivan kokoinen 3,5-vuotiaalle.

Lasten spagetti bolognese Kuala Lumpurissa oli sopivan kokoinen 3,5-vuotiaalle.

Annoskoko ja hinta
Lapsille tarjottava ruoka ei ole ainoa asia, joka minua urpututtaa perheen ravintolaruokailuissa. Toinen iso seikka on lapsille tehtyjen annosten koko, erityisesti niiden suhteettoman iso koko siihen nähden kuinka paljon alle kouluikäinen lapsi syö. En ole nähnyt montaa järkevän kokoista lasten annosta. Ihan oikeasti, parhaimmillaan pöytään on tuotu “lasten” annos moussakaa, josta olisi isokokoinen mieskin tullut täyteen. Mitä välii, voisi kysyä, mutta ruuan heittäminen roskiin on vain tyhmää.

Ymmärrän, että isommat lapset syövät isompia annoksia, ja samoja lasten annoksia tarjotaan 4-vuotiaan pienen tytön lisäksi 12-vuotiaalle kasvavalle pojalle. Onneksi osa ravintoloista on tehnyt “luovan” ratkaisun ja lasten annoksia saa kahta kokoa, pienemmille ruokailijoille vähemmän lihapullia ja kouluikäisille enemmän purtavaa.

Näissä paikoissa on etuna myös se, että kahden koon lisäksi on kaksi hintaa. Koska tämä on urputuskohta kolme aiheesta. Tuntuu kohtuuttomalta maksaa lasten annoksesta kymppi, varsinkaan, jos siitä jää vielä yli puolet syömättä. Parhaimmillaan yli puolet, kun aina ei oikein malta syödä (ja leikkipaikka on liian houkuttelevan näköinen). Ihan paras hinnoittelu mielestäni on se, että lapsen ruoka maksaa niitä monta euroa kuin on ikävuosia kertynyt. Ymmärrän, että tämä toimii oikeastaan vain silloin, kun tarjolla on noutopöytä.

Tämä ankka ui pöytään Krabilla.

Tämä ankka ui pöytään Krabilla.

Suuren maailman tyyliin
Heli Kuusipalo nostaa Ylen haastattelussa esille hyvän pointin siitä, että miksi lapsille pitäisi edes olla erilliset listat. Suuressa maailmassa, ruokakulttuuristaan kuuluisissa ja ylpeissä maissa kuten Ranskassa ja Italiassa lapsille ei ole omia listoja. Jos lapsi syö suosituksen mukaisesti 1-vuotiaasta alkaen kotona samaa ruokaa kuin aikuisetkin, niin miksi ravintolassa tilanne olisi toinen. Usein aikuisille on tarjolla ihan samantyyppisiä (pasta-) annoksia kuin lapsillekin ja kuinka monelle aikuisellekin lihapullat maistuisivat. Ja uskon, että nykylapset ovat jo kotona ja matkoilla tottuneet eksoottisempiinkin makuihin, eikä vuohenjuustoa syövä lapsi ole mikään erikoisuus enää.

Kaiken tämän urputuksen jälkeen aion edelleen viedä lapseni ravintoloihin syömään. Muumimaailma-reissun päätteeksi totesimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa, että tulevaisuudessa meidän strategiamme ravintolassa on tämä: ensin tilataan lapsille yksi annos, jonka muksut syövät puokkiin. Jos sen jälkeen jommalla kummalla tai molemmilla on vielä nälkä, niin tilataan toinen annos tai annetaan omalta lautaselta mahantäytettä. Ei mene ruokaa hukkaan, eikä makseta turhaan syömättä jäävästä ruuasta.

 

*) Kyseinen Ilta-Sanomien juttu oli mielestäni laiskasti tehty. Toimittajan ennakkoasenteellisuutta (lasten kanssa syödään vain ABC:llä) vai kiirettä, vai mitä, kun kommenttia oli kysytty vain ABC-ketjulta, eikä yhdeltäkään oikealta ravintolalta.

Kotimaan positiiviset yllättäjät

Pitkä kuuma kesä alkaa olla loppusuoralla. Kaukomaiden sijasta olemme kierrelleet kotimaan kohteita ja nauttineet Suomen tropiikista. Tässä on minun henkilökohtaiset suosikit tänä kesänä nähdyistä ja koetuista.

Muumimaailma
Muumimaailma on oikeasti kiva paikka. Näin minulle oli kerrottu ja nyt sen myös uskon itsekin. Lukuun ottamatta sitä muumitalon kuistia, johon kaikki änkee yhtä aikaa ottamaan itsestään kuvaa muumien kanssa. Silloin siinä tulee aika ahdasta ja ihan varmasti joku kävelee kuvaan kesken kaiken mennessään tai tullessaan sinisestä tornitalosta. Mutta noin muuten näkemistä ja kokemista on sopivasti, että yksi päivä ruoka- ja jätskitaukoineen riittää. Sekä äidille että lapsille.

muumimaailma

Muumipapan aarteet löytyivät.

Itse Muumitalossa on jo paljon ihmettelemistä, laatikoita auottavaksi ja salaluukkuja ryömittäväksi, mutta hellepäivänä pakenimme talon kuumuutta aika nopeasti ulos. Toiset hillokellarin kautta, toiset omia jälkiään takaisin kulkien. Ja just sopivasti ulkolavalla olikin alkamassa esitys. Kiharatyttö nautti molemmista esityksistä, joita kävi katsomassa. Tosin tuossa ensimmäisessä äänentoiston volyymit olivat niin pienellä, etteivät aikuiset oikein pysyneet kärryllä juonesta. Lapsi ilmeisesti oli kuullut paremmin, sen verran tiukkoja kysymyksiä Kiharatyttö siitä esitti myöhemmin. Noin muuten Muumipapan laiva näytti olevan meidän matkassa olleiden lasten suosikki, mutta uskollisesti kiersimme lähes koko saaren ympäri. Helteisen kivaa oli, mutta miksi sieltä ei saanut hodareita?

Tarzan-näyttely Päivälehden museossa
Takapihan Tarzan -näyttelyn suurin yllätys taisi ehkä olla se, kuinka vähällä pieni lapsi viihtyy tuntitolkulla. Päivälehden museoon tehty näyttely ei ole suuren suuri, mutta se tarjoaa just sopivasti viihdykettä ja tekemistä, että Kiharatyttö olisi voinut jäädä sinne koko päiväksi. Tarzanin puumajaan saattoi kiivetä aina uudelleen ja köysissä (liaaneissa?) roikkuminenkin oli niin kivaa, ettei olisi malttanut alas tulla, kun oli muiden vuoro. Koska minua itseä kiinnosti myös museon muu tarjonta, niin yritin houkutella Kiharatytön päänäyttelyyn, mutta se meni läpijuoksuksi. Sen sijaan menimme uudelleen kurkkaamaan, että vieläkö Cheetah kurkkii postiluukusta takaisin. Museoon sisäänpääsy on ilmainen ja Tarzan-näyttely on avoinna vielä 12. lokakuuta asti, joten ihmiset menkää sinne.

Koiramäen kaupungissa.

Koiramäen kaupungissa.

Särkänniemen Koiramäki
Ammoisina aikoina 2000-luvun alussa, kun olin itse kesätöissä Särkänniemessä, niin eläintarha (’elta’) oli jo silloin aika väsähtänyt kohde. Joten täytyy nostaa hattua kuinka hienon uudelleenbrändäyksen elämyspuisto on tehnyt paikalle Koiramäki-konseptillaan. Hauskoja, Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja yksityiskohtia bongaa sieltä täältä, rakennukset ovat suloisia ja lapsi pääsee itsekin tekemään juttuja (esimerkiksi lotraamaan vedellä, tuo lasten ikisuosikki aina ja ikuisesti). Ja nyt aikuinenkin viihtyi siellä. Rehellisesti sanottuna, tuskin olisin vienyt lapsiani vanhaan eltaan, vaikka ne kuinka tykkäisi elukoista puitteista huolimatta, mutta Koiramäelle voimme mennä toistekin.

Lasten uuniperuna
Voisin avautua ravintoloiden lastenlistoista oikein urakalla, mutta ehkä teen sen joskus myöhemmin. Senpä vuoksi olikin iso positiivinen yllätys, kun huomasin Picnicin listalla lasten uuniperuna-annoksen. Siihen sisältyy yksi uuniperuna, yksi täyte, kastiketta, kasviksia, juoma ja rusinarasia. Ensimmäinen iso plussa siitä, että annos on terveellinen. Toinen plussa järkevästä hinnasta, 3,90 €. Kolmas plussa siitä, että annos on ainakin meidän muksuille just sopivan kokoinen.