Viimeinen pakkausrupeama

Tässä kun laukkuja pakataan tälle reissulle viimeistä kertaa, niin pakko hieman ylpeillä sillä, kuinka vähällä olemme pärjänneet. Ja silti kaikki tarpeellinen on mukana. Lähdimme Suomesta kahden matkalaukun kanssa. Yhteispaino laukuilla oli vajaa 48 kiloa, joista noin 12 kiloa oli Hymypojan ruokia. Tästä voi päätellä, että ei, meillä ei ole matkalaukullista leluja mukana. Luin jommankumman iltapäivälehden matkailu-liitettä ja siinä joku perhe kertoi ottavansa kahdelle lapselleen reissuun mukaan yhden matkaukullisen leluja (pahoittelen huonoa lähdeviitettä, mutta lehti tuli luettua jo Dolphin Baylla, joten se jäi sinne). Ei ole kyllä kaivattu yhtään tämän enempää romuja mukaan. Muutama uimalelu ostettiin Dolphin Baylla, niiden lisäksi ostettu pieni magneettipiirrustustaulu on osoittautunut hitiksi. Kaikkein suosituin “lelu” tuntuu olevan tyhjät vesipullot.

Matkalaukkujen sisältö on elänyt sen mukaan, mitä Hymypoika on syönyt ja mitä on shoppailtu. Krabilta Bangkokiin tullessa laukut painoivat 44 kiloa, vaikka siellä oli suurin ostoksista ja tuliaisista (muun muassa täyspuinen kehys). Mielestäni aika hyvin kuukauden reissulla kahden lapsen kanssa. Mukana on kaikki tarvittava, muttei juuri mitään ylimääräistä. No, muutama vaate on jäänyt niin vähälle käytölle, että niitä ei olisi kaivannut, vaikka ne olisi jätetty kotiin. Huolellinen pakkaaminen ja sen suunnittelu siis kannattaa.

Ainoa mitä kaivattu

Ainoa asia, mitä olen todella kaivannut on rattaiden kuljetuspussi. Air Asia ei tarjoa rattaille muovipussia kuten Finnair. Säilytimme Finskiltä saadun (ja paikatun) pussin ja käytimme sitä lennolla Bangkokista Kuala Lumpuriin. KL:stä ja Krabilta lähtiessämme käytimme kentän pakkauspalvelua (= rattaat kieritettiin “elmukelmuun”). KL:n LCC-terminaalissa palvelu maksoi 20 ringittiä ja Krabilla 200 bathia. Ei huolta, muovipussi ja pakkausteippi on varuiksi edelleen matkassa, jos nyt sattuisi niin, että huomenna Suvarnabhumin kentällä ei saada muovipussia tai ei löydy kelmupakkauspistettä.

Toisin sanoen olisi kannattanut sijoittaa rattaiden kuljetuspussiin, homma olisi ollut huomattavasti helpompaa, sillä muovisäkkiin pakkaaminen on pientä värkkäämistä. Sen lisäksi rattaat olisivat ehkä vähän paremmassa suojassa kuin pelkässä muovipussissa. Ei kannata tästä päätellä, että kärryt olisivat menneet rikki, mutta jokainen lentomatkustaja tietää, ettei matkatavaroiden käsittely ole maailman hellävaraisinta touhua.

Bangkokin Don Muang -kentällä saimme viedä rattaat portille asti, mutta päätimme siinä ja silloin, että oli viimeinen kerta, muilla lennoilla rattaat menevät ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa. Kärryjen kasaaminen ja pakkaaminen portilla oli oma operaationsa ja sitten ne piti vielä kantaa putkea pitkin koneen ovelle siinä säkissä. Homma olisi varmasti ollut yksinkertaisempa jos kyseessä olisi ollut yksinkertaisemmat rattaat.

Olemme selvinneet lentokentillä ihan hyvin ilman rattaitakin. Toki sekä Kuala Lumpurin LCC-kenttä että Krabin kenttä ovat niin pieniä, ettei pitkiä matkoja tarvinnut kantaa. Kummallakaan kentällä ei ole siis minkäänsortin lainarattaita olemassa. Tästä huolimatta en ole kaivannut rintareppua, vaikka sen mukaan ottamista pitkään pohdin. Hymypojalla on kävelemään opettelu niin hyvällä mallilla, etten usko hänen siinä viihtyneen.

Advertisements

Sadepäiviä paratiisissa

Ao  Nangissa sataa vettä kolmatta päivää putkeen. Rehellisesti sanottuna alkaa hieman tympiä. Täällä ei ole mitään tekemistä sadepäivinä. Varsinkaan lasten kanssa. Siis pienten lasten kanssa. Joten hotellihuoneen seinät alkavat vähän kaatua päälle. Sinänsä ei vesisade haittaa, mutta nämä olisivat reissun viimeiset uima-allaspäivät, jos keli vaan suosisi. Eli kyllä, ärsyttää vähän.

Olemme kävelleet rantakatua kyllästymiseen asti edestakaisin viime päivien aikana. Kamalan kauas ei viitsi lähteä läpimärkänä, joten lähikorttelit, naapuruston räätälisisäänheittäjät ja ravintoloiden happy hour -tarjoajat on nyt nähty ihan tarpeeksi monta kertaa. Kintut ovat märät kolmatta päivää putkeen, mutta onneksi kesä kuivaa. Tai sitten ei, sillä pahoin pelkään, että maanantaina pakkaamme märät kamat matkalaukkuun, sillä tässä kelissä ei mikään kuivu. Ikinä. Koskaan.

Kökkö puoli asiassa on, että Kiharatyttö alkaa käydä hiven kierroksilla “sisällä istumisen” takia. Patoutunutta energiaa riittäisi muillekin. Tänään onneksi sää selkeni sen verran, että neiti pääsi hetkeksi uimaan. Ja vielä mereen kastelemaan varpaita. Mutta toivon todellakin, että ennen maanantain reissupäivää olisi aurinkoinen sunnuntai.

Se pakollinen hyvä puoli asiassa on,että Hymypoika on saanut treenata kävelyä. Kahdeksan askelta ilman tukea on toistaiseksi pisin matka! Pikku herra on niin tohkeissaan uudesta taidosta, että on ilo seurata uuden oppimisen iloa.

What it feels like for Madonna

I wrote earlier (in Finnish) how I bring my jogging gear with me to holidays, so I can run on the beach and feel like I’m Madonna: superstar doing her excercise with bodyguard and PT. Well, I don’t have to go for a jog here to know how it feels to be Madonna. I knew that blond kids get locals’ attention and they come to touch them and play with them. And yep, Smiley Boy with his blue eyes and Curly Girl with her Shirley Temple locks do get attention. Plenty of it. Passer-by wave and smile at them, people want to take photos of them,  waiters in restaurants start fooling around with them and free masseuses look after them while we get our bodies taken care of.

But that all was expected. The thing that really makes feel like local tourist attraction or superstar is our buggy . The moment people realise that we got another kid underneath the bigger one! Just today some one passing by on the street asked me amazed that you have two kids in there. Usually it goes like this: people notice Curly Girl and start smiling and saying hi to her, then we pass by and they see the other one. Then comes giggling, laughing and the amazed shouts to friends or colleagues. I walk streets with a permanent smile on my face to greet all the attention we get. And even for some farangi we seem to be somewhat weird site, since so many of them stare at us.

Badly broken English
When I’m not feeling like Madonna, I feel myself rather dumm. Most of the time I got no clue what the locals are saying. I guess by now I should’ve gotten used to the local intonation and lack of r in Thai-English (lot of bodypiecing happening here), but no. Luckily most of the situations can be handled with principle of while in Thailand do as the Thais do: I just keep smiling. Things get bit more trickier when I want something in restaurant or ask something from hotel reception. I try to say my matter as simply as I can and still can’t get myself understood, because I just get my tongue all screwed up by it. I’ve learnt to order fai lai, but you try saying “I already ordered desserts” without the r’s 🙂

This was no better in Malesia eventhough they speak and understand English quite well due to the Britain-related history. In Gap I had to ask the shop assistant repeat everything he said (he was telling me about the discounts!), which led him to ask me where I come from. The tone of the question was more of “don’t you understand plain English” sort. And yes, I do understand plain English and I’m somewhat fluent with the language, but I’ve never had such hard time understanding or speaking it as in Asia. I guess my skills with the badly broken English are somewhat inadequate. Oh well, I just have to keep smiling dummly for another week.

Pyyheshow

Reissushow’mme on palannut Thaimaan puolelle. Reissupäivä oli edellistä siirtymää lyhyempi ja meni tosi nopsakasti, varsinkin kun kone oli 15 minuuttia aikataulusta edellä laskeutuessaan Krabille. Oli kyllä ihana saapua kohteeseen, jossa kaikki oli valmiina: kuski kentällä odottamassa nimikyltin kanssa, hotellilaput niin valmiiksi täytettynä, että puuttui vain allekirjoitus, huoneessa kaikille sängyt ja pyyhkeet.

Nimenomaan pyyhkeet, sillä Kuala Lumpurissa niiden kanssa oli varsinainen show, joka lopulta johti hotellin omaisuuden piilottamiseen. Ihan perussettiähän on, että kolmen tähden ja sitä tasokkaampien hotellihuoneiden kylppärin seinällä on “auta meitä pelastamaan maapallo ja käytä pyyhkeitä useampana päivänä, jos haluat puhtaat, jätä ne lattialle/kylpyammeeseen” -lappunen. Ja teki niin tai näin, niin joka päivä tuodaan puhtaat pyyhkeet. Vaikka siis todellisuudessa en tarvitse edes joka toinen päivä puhdasta pyyheliinaa. (Saati lakanoita.)

Tämä siis oli jo tuttua huttua, mutta yllättävää oli, että ilmeisesti paikallisten huonepalveluihmisten mielestä meidän lastemme ei tarvitse peseytyä. Lainkaan. Melkein viikkoon.

Meille sinnikkäästi vaihdettiin joka päivä tasan kahdelle pyyheliinoja. Siitä huolimatta, että pois vietiin neljä kylpypyyhettä, niin tilalle tuotii kaksi. Muutenkaan koko pyyheshow’ssa ei ollut mitään logiikkaa: huoneessa oli odottamassa kolmenlaisia pyyhkeitä kahdelle, sen jälkeen oli jokapäiväinen jännitys, että minkälainen valikoima pyyhkeitä oli poisvietyjen tilalle jätetty. Ja mitkä niistä oli vaihdettu puhtaisiin. Varmaa oli, että pyyhkeitä oli tasan kahdelle. Ja lattiapyyhe vaihdettiin joka päivä puhtaaseen.

No, mikä tässä nyt oli niin avautumisen arvoista. Lisää pyyhkeitä sai pyytämällä, mutta olihan se nyt ärsyttävää joka päivä soitella niiden perään. Ja odotella niitä parhaimmillaan 1,5 tuntia. Lopulta ärsyynnyimme Kokeneen Aasian-matkaajan kanssa tilanteeseen niin, että piilotimme lasten käyttämät kylpypyyhkeet. Eipä sinä iltana tarvinnut anella lisää.

Ihan varmasti siivoojilla oli tieto, että huoneessa asuu neljä ihmistä. Niin odotan myös saavani huoneen perusvarusteet neljälle. Ja lasten kanssa reissatessa en pane ollenkaan pahakseni, jos pyyhkeitä on vähän yli tarpeiden. Mutta eipä ole kyllä tähänastisen lapsiperhematkustusuran aikana ikinä aiemmin vastaavaa tullut vastaan.

Impressions on Kuala Lumpur

WP_20131110_003After few days in the city, it’s good time to summ up some impressions on Kuala Lumpur. First thing that you notice is that the town is one big construction site. New buildings rising here and there, more skycrapers being built, so everywhere you look you can see cranes. Looking out of the hotel room window, I can see three building sites. Add to that all the work done on the streets and commuter train and monorail stations – you better look where you are going, because your path might get cut off on next block.

Other stricking thing about KL is the amount and size of shopping malls, which is no surprise since Kuala Lumpur is one of top shopping cities. But as a Finn, I don’t understand the hype about shopping here. The prices aren’t that much cheaper than in Finland, atleast for clothes and shoes. Well, actually prices for brands like Esprit, Quicksilver, Mango, Pepe Jeans are pretty much the same as in Finland. I guess with some one who knows the local brands you could get more out of the malls. But worry not, we did get some shopping done today in Midvalley Mall. I’m most pleased with the Pepe Jeans dress I found in -50% discount.

Getting around town with the kids has been an adventure. We’ve gotten into habit of getting there by public transport (meaning monorail and commuter trains) and getting a cab for the trip back to hotel. Most stations have lifts or atleast escalator, but some only have stairs, so we’ve done some buggy carrying too. And sometimes to get where you want to be, you have to take a little detour with the buggy, because the shortest way isn’t possible with wheels. But all this hasn’t stopped us and we were prepared for some discomfort on this leg of the journey.

Days well spent

So, what have we been up to? We went to the Aquaria, which was bit dissappointment for me. From their website I got impression that it would be bigger. We managed to spent only an hour there. Well, the kids liked it, so it was worth it. We also went to take a closer look at the Petronas Twin Towers from the park next to it. Yesterday we took a little excursion to see Chinatown, well atleast the Petaling Street part of it. I bet the place is more to its reputation after the sun sets, now it seemed quite calm despite the counterfeit sellers trying (lazily) get some business done.

We also went to the neighborhood where Experienced Asia Traveller lived while studying in Kuala Lumpur back in 2005. There you could see very well how the town is renewing itself constantly. Sunway Putra Mall, the closest mall to his old quarters, was torn down and builders were busy working on the new building. The bummer part of this was that we had planned eating lunch at his old haunt but since it was located in the torn-down mall, we had rather boring lunch at PWTC.

Isänpäivä Kuala Lumpurissa

IMG_20131110_145451Isänpäivätervehdys Kuala Lumpurista! Ja onnittelut kaikille isille, ukeille, vaareille ja papoille. Juhlistimme isää nukkumalla pitkään (kuuden herätyksiin tottuneelle kasi on myöhänen herätys) ja syömällä Hard Rock Caféssa. Niillä on syöttötuoleja, vaipanvaihtotaso ja tarjoilija, joka teki ilmapalloista kukkasormuksia ja kitaroita, joten isikin sai syödä kohtuullisen rauhassa, kun lapsilla riitti ihmeteltävää. Ja Hymypoika sai oman My first Hard Rock Café -paitansa.

Ihmeteltävää riittää myös paikallisilla, sillä kaksi vaaleaa lasta saa täälläkin hyvin huomiota. Malesialaiset eivät ihan niin paljon tule koskettelemaan kuin thaimaalaiset, mutta ooh baby -ihasteluja kyllä kuulee koko ajan. Kiharatyttö ei ole ihan niin innostunut huomiosta, mutta Hymypoika väläyttää hänelle hymyileville hymyn takaisin.

Isänpäiväjuhlallisuuksien lisäksi kävimme pienellä orientoitumiskävelyllä lähimpään ostoskeskukseen. Päivän tärkein juttu oli tsekata Pavilion-keskuksen ruokakaupan lastenruokavalikoima. Valikoima on erilainen kuin koti-Suomessa (muun muassa omenaa näytti olevan melkein kaikissa ruuissa, esimerkiksi vihannes, cous cous ja omena -sekoitus), eikä makuvaihtoehtoja ole niin laajasti kuin kotimaisessa hypermarketissa, mutta tarjontaa on enemmän kuin odotin.

Tämänaamuinen myöhään nukkuminen oli todennäköisesti eilisen reissupäivän aiheuttama poikkeama tilastossa. Taksikyyti Don Mueang -kentälle lähti vähän seiskan jälkeen aamulla Dolphin Baylta ja perillä Kuala Lumpurin hotellissa olimme reilun 11 tunnin matkustamisen jälkeen. Taksikyyti-halpalentoyhtiön lento-taksikyyti + kaksi pientä lasta ja kuumuudesta hermostuva minä -yhdistelmä olisi voinut luoda olosuhteet katastrofimatkalle, mutta päivä meni lopulta ihan hyvin. Lapset olivat kaiken paikoillaan istumisen jälkeen aika riehakkaita, kun pääsivät hotellihuoneeseen. Hymypoika oli niin innoissaan, että otti ensimmäisen hyvin hyvin hataran askeleen ilman tukea.

Sataa sataa ropisee

Huomenta! Ukkonen iski viime yönä Dolphin Bayhin. Esteri avasi porttinsa ja illanistuminen terassilla keskeytyi, kun ukkonen lähestyi mereltä. Pitkin yötä kuulin useamman kerran, kuinka kookoksia tipahteli maahan. Aamulla tuuli oli edelleen niin kovaa, että hotellin aamupala kerättiin aikaisemmin pois, sillä tavaroita alkoi lennellä pitkin ravintolaa.

IMG_20131108_031843